Niiskurouva

Kiva, että porukka alkaa löytää tänne "uuteen" ketjuun. Vaikka sama vanhahan tämä on, vähän lyhyempi vaan :).



Heath, musta tuntui myös, että km:n jälkeen oli helpompi olla töissä, kun vapaalla. Oli jotain, mihin uppoutua ja jotain muuta ajateltavaa. Vapaapäivät on mulle edelleen jotenkin hankalampia, mutta ei onneksi ihan yhtä kamalia, kun vielä jokunen viikko sitten. Mietin jo, että mun täytyy varmaan etsiä kesätyöpaikka loman ajaksi, mutta taidan sittenkin selvitä siitä ihan lomaillen :). Toivottavasti sun kroppa toipuu nopeasti ja pääset jälleen bongailemaan. Siinä mielessä ainakin itse olen saanut tästä ketjusta tukea, että täällä on muita saman kokeneita. Olen käynyt välillä kiukuttelemassa ja on tuntunut hirmu hyvältä, että se on hyväksytty. Kiva, jos olet jo nyt kokenut saavasi täältä tukea ja jonkunlaista lohdutustakin.



Eve, kiva nähdä sut näin pian täällä "uudella" puolellakin :D. Ei ehkä tunnu välttis siltä, mutta tuo on oikeastaan tosi iso juttu, että kroppa on palautunut ja kierto pysynyt samana. Onnea siitä. Täällä myös on alkukierroissa pontta ja positiivisuutta, mutta jonnekin se positiivisuus sitten katoaa oviksen vierailun jälkeen. Kummallinen on ihmismieli...



Simona, kuulostat jotenkin ihanan täysjärkiseltä :). Tosiasiat on hyväksyttävä, vaikka olet varmaan joutunut käymään läpi aikamoisen myllyn, että voit myöntää, ettei sitä vauvaa tänä vuonna tule. Mäkin olen puhunut aika monien kavereiden kanssa km:sta. Kavereista siis osa tietää, että yritys on päällä, mutta olen esittänyt toiveen, ettei mitään "jokos teillä" -alkuisia kysymyksiä kyseltäisiin ja sitä on näköjään kunnioitettu. Sisko kyselee aina välillä, mutta ollaan sen kanssa sen verran läheisissä väleissä, että se ei loukkaa tai tunnu pahalta. Tsemppiä ja plussatuulahduksia teille.



Omaa napaa... Täällä taitaa olla menossa kp 23/28-29. Oireita riittää, mutta jotenkin en uskalla ajatella niiden olevan mitään muuta, kuin mielikuvituksen tuotetta. Ei siis edelleenkään muuta, kun loppuviikon odottelua, että vois testata ja sit todennäköisesti alkaa odottelemaan tätiä saapuvaksi :). Toistaiseksi mieli oon ihan rauhallinen, mutta menkkojen alkaessa on varmaan taas piru irti. Vaikka kuinka yrittää asennoitua niin, että ei tästä plussaa tule kuitenkaan, niin silti jossain syvyyksissä on semmonen salainen haave ja toive, että jospa sittenkin. Pettymysten kohtaaminen ei ole mun erityisalaa...



Sori, mä en näköjään osaa kirjottaa lyhyesti :).

Amppari, kiva kuulla sinusta. Ihania tuommoset isovanhemmat. Ihan tuli omaa mummiani ikävä, kun kerroit "isomummin" kirjeestä. Eihän sitä suruprosessia voi kai mitenkään itse aikaansaada. Toisaalta, se taitaa edellyttää siihen heittäytymistä, silloin kun on sen aika. Jokainen suree kuitenkin omalla tavallaan, joten varmasti sinunkin aikasi vielä tulee. Osanottoja myös noista pitkään kestävistä vuodoista. Ei kiva. Ja voisin kuvitella (vastoin parempaa, tai ylipäänsä minkäänlaista, tietoa...), että niin kauan, kun joka päivä joutuu muistutetuksi km:sta, on vaikea tehdä sovintoa edes oman kroppansa kanssa. Hyvä, että olet löytänyt mielekästä tekemistä. Muista kuitenkin levätäkin välillä, vaikka se vaikeaa olisikin (kuulostan ihan joltain hoitajalta - yöäk!!!). Kiitos kauniista sanoistasi. Sait mut liikuttumaan :D.



Eve, tervetuloa takaisin :D :D :D. Kiva, ettei taustailu ainakaan tässä vaiheessa kestänyt tuon pidempään. Kuulostat positiivisemmalta. Ei muuta, kun uuteen nousuun taas.



Nipa, tervetuloa. Kiva, kun rohkenit liittyä joukkoomme. Osanotot menetyksestä ja pahoittelut, ettei uutta plussaa ole ilmaantunut. Varmasti turhauttavaa ja oikeutetusti niin. Huomaan itsekin edelleen miettiväni viikkoja ja masun kokoa ja muita yhtä raastavia asioita. Näin unta viikonloppuna, että kerroin jollekin meidän "jouluvauvasta". Siitä sit taas herättiin julmaan todellisuuteen. Mutta ei kai tässä ole paljon vaihtoehtoja; eteenpäin on vaan mentävä. Tsemppiä ja voimia päivääsi.



Thelmalla oli aivan ihania ultra-uutisia - onnea!!! Olen niin iloinen sun puolesta ja toivon, että Toivo on siellä tarrannut kiinni kaikin voimin, eikä millään enää irtoa ennen, kuin aika on oikea. Tosi hieno juttu!



Mä voisin päästää Thelman uusiin haasteisiin ja perustaa sen uuden ketjun meille. Olen vähän tumpelo, mutta yrittää kai saa silti :D. Tämä kuitenkin ihan vaan siltä varalta, että tarvitsen kovastikin armollisuutta...



Lisäilen sinne uuteen sitten sitä mukaa, kun porukkaa siellä alkaa käydä, joten käykäähän ilmottautumassa ;D. Niin, ja kiitos Thelmalle uraauurtavasta työstään tän ketjun perustajana - olet edelleen ihan mun sankari!!!

Kyseenalaisesti ihanaa, että tämä ketju tuntuu taas vähän elpyneen. Täällä takana hääpäivän juhlinta risteilyn merkeissä ja nyt sit taas yövuoroissa. On siis aikaa selailla näitä juttuja ja kirjottaakin muutama rivi :).



Lakka, voihan tuhru, minkä teki. Onko täti parkkeerannut kokoaikaisesti teille vai onko vaan pelotellut? Niin olisin toivonut ja halunnut sulle sen nyytin, vaan eipä taida tuo asia olla minun vallassani.



Haaveilija, ikäviä tuommoset keskustelut, missä tentataan ajattelemattomasti näitä lapsihaaveita. Tuli ihan paha mieli puolestasi. Ihan kun tässä km:sta toipumisessa ei olisi tarpeeksi tekemistä. Miten muuten voit?



Simona, tervetuloa joukkoon ja osanottoja menetyksestä. Kyllähän siitä puhutaan, että km:n jälkeen on helpompi raskautua, mutta ei se ajatus aina lohduta. Sen sijaan tuo ajatuksesi siitä, miten moni on raskautunut on kovin, kovin lohdullinen. Tosin itse ainakin löydän "sisäisen Ihaani" tuon ajatuksen lähistöltä ja huomaan ajattelevani, että totta kai kaikki muut raskautuvat, mutta minä vaan jään tänne tätä ketjua jatkamaan ihan itsekseni... Sinulle toivon tietysti sitä uutta plussaa heti, kun koet olevasi siihen valmis. Voimia.



Eve84, Osanottoja tädin vierailusta :(. Se on sitten ikävä vierailija. On siinä tietysti se onnellinen puoli, että siitä tietää kropan toipuneen km:sta, mutta eihän se paljon lohduta, kun ei sitä koko km:a olisi halunnut tai toivonut. Tsemppiä sinulle taukoiluun ja tervetuloa takaisin sitten, kun siltä tuntuu. Ja toivotaan, että se plussa tulee yllättäen taukoillessa :).



Thelmalle onnittelut pahoinvoinnista :)!!! Sitä saa mitä tilaa, vai miten se nyt menikään ;)... Hienoa, että sait sen ultran julkisen kautta. Täällä on koko yön peukut pystyssä, että kaikki on hyvin. Tulehan sitten kertoilemaan kuulumisia ultran jälkeen.



Mmimma, tervetuloa ja pahoittelut tähän ketjuun "joutumisesta". Ikävä kuulla, että jouduit noin heikkoon kuntoon. Tsemppiä palautumiseen ja toipumiseen.



Cucciola, kiva, ettet ole täysin hävinnyt. Ymmärrän tuon etäisyyden ottamisen. Välillä tuntuu, että tämä oman kropan tarkkailu käy lähes kokopäivätyöstä. Harmi, kun siitä ei makseta. Voin niin samaistua noihin pettymyksen tunteisiin. Samanlaisia tuntemuksia on tästä osoitteesta löytynyt kovin, kovin usein, mutta ei kai tässä muuta voi, kun mennä eteenpäin. Niin, ja luottaa siihen, että se vielä joskus helpottaa. Sen on pakko. Haleja sinne taustalle.



Heath, tervetuloa ja osanottoja sinullekin. Tämä ketju on aika loistava paikka, vaikka onkin viime aikoina ollut vähän hiljaisempi. Mutta siis ainakin itse olen saanut täältä ihanasti vertaistukea, tsempitystä ja onhan tämä ollut myös paikka, missä olla rehellinen. Ja kyllähän se aina lisää toivoa itselläkin, kun joku täällä saa sen toivotun plussan. Jotenkin täällä siitä on ihan erilaista iloita, kuin live-elämässä. Nuo kuvaamasi tunteet (pettymykset ja kiukut) taitaa kuulua tähän toipumisen "taudinkuvaan". -Ikävä kyllä... Täällä ainakin tuo tunteiden vuoristorata tuntuu välillä loppumattoman pitkältä ja välillä jo mietin, että tuleeko minusta normaalia enää ollenkaan. Mutta ei niiden tunteiden kanssa voi muuta, kun elää ne läpi ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. Voimia toipumiseen. Mulla on muuten tosi samanlainen tarina sun kanssa: esikoisesta haaveillaan, ekasta yrityksestä tärppäs ja km oli rv 6+6. Nyt tässä sitten yritellään uudestaan pettymyksen ja toivon välillä taiteillen.



Santra27, tervetuloa ja osanottoja sinullekin. Virtuaalihaleja ja toipumisia.



ON: Täällä elellään lähinnä oireiden mukaisissa tärppifiiliksissä. Kaikenlaista olen onnistunut itselleni kuvittelemaan ja voi hyvin olla, että loppuviikosta tullaan pilvilinnoista alas aikamoisella rytinällä. Muuten tänne ei kai mitään kertomisen arvoista kuulu. Niin, paitsi näitä yövuoroja...



Niisku, kp 23/28-29

Onpa hiljaiseksi käynyt tämä piskuinen pinomme täällä. Nostan sitä nyt kuitenkin vähän ylemmäs.



Cucci, niin ymmärrän tuon menkkojen odottelusi. Toivottavasti alkavat pian ja pääsette odottelemaan niiden poistumista... Ymmärrän myös tuon, että täällä palstalla toisten plussauutisista osaa ja jaksaa iloita, mutta live-kavereiden raskautumiset ottaa jotenkin raskaammin. Yritän tosin nykyisin ajatella jokaisen raskausuutisen kohdalla, että enhän minä voi tietää kuinka kauan sitä lasta on yritetty ja montako km:a ihmisillä on takana ja jotenkin lohdutella itseäni sillä, että ei se välttämättä muillakaan ole ollut helppoa, mutta ei se niin kauheasti lohduta.



Thelma, tuli yhtäkkiä mieleen, että sä suunnittelit yrittäväsi julkiselle puolelle varhaisultraan sillä verukkeella, ettet tiedä koska raskaus on alkanut :). Uteliaisuus heräsi: pääsitkö?



ON: täällä takana ovulaation ja hormonien täyttämä viikonloppu. En ymmärrä miten tuo mies viitsii minua katsella, kun en oikein itsekään itseäni siedä. Kaikki asiat on huonosti. Itken ja parun ihan mitättömistä asioista ja saan kauheita itku-potku-raivareita. Eilenillalla totesin, että jos tämä on tämmöstä vuoristorataa joka kuukausi, niin ei tätä kukaan kestä, johon mies suhteellisen painokkaasti totesi, että "ei niin", joten kai se siis jossain tuntuu :). Itse ehdotin, että heitetään hanskat tiskiin ja unohdetaan koko lapsihaaveet ja siirrytään takaisin pilleripurkille, mutta mies taas oli sitä mieltä, että ei oteta pillereitä käyttöön, mutta keskitytään muihin asioihin ja katotaan, kuinka käy. Miten se voi olla miehille noin helppoa? Minä ainakin olen sen verran holistinen luonne, että se on vähän niin kun kaikki tai ei mitään. Ja kun niitä muita asioita ei ole ajateltavaksi tällä hetkellä. Vapaapäivät on edelleen niitä vaikeimpia, kun ei ole muiden toimesta muita ajatuksia mietittäväksi. Kauhulla odotan kesälomaa, jolloin on monta viikkoa aikaa vaan ajatella... Tästä kierrosta ei tule sitä meidän tärppikiertoa jonkin aikaa sitten olleesta hetkellisestä uskosta ja luottamuksesta huolimatta. Käytännössä se saattaisi olla mahdollista, mutta jotenkin vaan on niin antitärppiolo, että nyt taidan haudata koko vauvakuviot ja keksiä jotain muuta puuhaa. Ihan mitä vaan.



Parempaa alkuviikkoa teille muille.



Niisku

Kiitokset synttärionnitteluista! Niin vaihtui vuosi. Taas.



Lakka, onnea o+:sta!!! Toivotaan, että joku vikkelä simo on ehtinyt määränpäähän keskeytyksistä huolimatta. Tsemppiä jännäysviikkoihin! Peukut pystyssä ollaan täällä.



Täällä OLI päättäväisyyttä ja toivoa vaikka muille jakaa siitä, että tästä tulee se plussakierto. Mihin mahtoi se toivo ja luottamus hävitä, kun jäljellä on varsin pessimistiset fiilikset :/. On vaan semmonen hirmunen harmistus edelleen/taas koko km:sta, enkä voi olla miettimättä, että nyt olisin jo vaikka kuinka pitkällä, jos sitä ei olis tapahtunut. Tyhmäähän se on, mutta kun jotenkin turhauttaa vaan niin sairaasti. Asiaa ei mitenkään auta, että koko tuttavapiirini tuntuu vääntävän lapsia. Näin tässä jopa semmosta unta, etten voinut olla kahden ystäväni kanssa tekemisissä (toinen odottaa ja toisella vauva 1kk), kun tunnen itteni niin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi ja naiseksi. Tiedänhän minä, ettei tapahtuneelle olisi kukaan mitään voinut, mutta näitä tunteita vaan tuntuu olevan ja tulevan. Harmittaa, ärsyttää ja itkettääkin. Oviksen pitäisi olla pe/la, mutta se tietty tässä kierrossa myöhästyy ja tulee viikonloppuna, kun ei ole paljon mahkuja pupustella. Mutta minkäs teet, pakko kai se vaan on jaksaa. ´



Niisku, ihan vaan perinteisesti kp 11