Niiskurouva

Rentunruusulle tervetuloa ja pahoittelut menetyksestä. Onpa surullinen tilanne teillä. Tulee ihan surullinen mieli itsellekin. Voimia tuon kaiken läpikäymiseen. Tänne voit paukuttaa ihan täysillä kaikkia tunteita ja missä sitten tunnetkin tukea tarvitsevasi.



Pikaisesti omaa napaa (kommentoin muille, kunhan pääsen täältä maaseudelta parempien nettiyhteyksien pariin viikonlopuksi)... Täti sitten vihdoin tuli tänään. Ei millään jaksaisi alottaa taas alusta ja huomaan tädin laukaisevan aina näitä km:n jälkifiilareita; turhautumista, kiukkua ja ärsytystä, mutta ei kai niihin voi jäädä jumiin. On vaan pakko yrittää jotenkin mennä eteenpäin. Toisaalta tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja unohtaa koko vauvahaaveet, mutta ikää on sen verran, että taukoja ei voi pitää. Kuvittelin, että km:n jälkeen raskautuminen tapahtuisi yhtä helposti, kuin se kävi ekallakin kerralla - heti pillereiden lopettamisen jälkeen - mutta se helppo kierto taisikin olla vaan joku luonnon oikku. Kierto piteni siis taas päivällä. Onneksi ei kuitenkaan mitään superpitkää tullut.



Kesäterkuin flunssainen Niisku

Pupuliinille surullisesti tervetuloa keskuutemme. Ikävää, että teillä(kin) vauvahaaveet antaa odottaa toteutumistaan. Toipumisia ja tsemppiä ja kärsivällisyyttä uuteen yritykseen.



Ihan vaan pikaisesti omaa napaa, kun tää kone toimii niin hitaasti täältä maaseudulta... Kp 30/28-29 menossa ja nega testattu taas tänään. Tissit kipeytyy päivän myötä ja miehen mielestä myös nännit ja niiden ympärykset edelleen tummemmat, kuin yleensä. Kyseenalaisia vatsatuntemuksia on, mutta eivät vaikuta ihan normaaleilta menkkajomotuksilta. Nyt vaan istun, toivon ja rukoilen, että tästä kierrosta ei tule mitään megapitkää. Olen jotenkin jo pettymykseni niellyt ja vaan toivoisin, että päästäis nopeesti uuteen yritykseen. Näin kummallista kiertoa mulla ei ole ollut KOSKAAN.



Plussatuulahduksia teille muille.



Niisku

Tervetuloa tälle puolelle, Amppari! Kyllähän se "raskaanaoleminen" muokkaa ihmistä. Kiva kuulla, että se on ollut noin "terapeuttista" sulle. Toivotaan, että terapia jatkuu pian ;)... Miten olet toipunut fyysisesti?



Heath, mä kävin sillon km-aamuna lääkärissä ihan siksi, että olin tosi kipeä. Laittoivat sieltä sitten eteenpäin Naistenklinikalle, missä ultrattiin. Jouduin käymään siellä vielä uudestaan parin päivän päästä, kun ei kipu meinannut millään hellittää ja sillon ultrattiin uudestaan ja varmistettiin, että kaikki on tullut pois. Se klinikan lääkäri suositteli "jälkitarkastusta" omalle gynelle noin kuukauden päästä ja näin toiminkin ihan vaan oman mielenterveyden vuoksi. Mutta se lekuri myös sanoi, että kun menkat tulee, tietää, että kroppa on toipunut ja kaikki on ok. Kaipa nuo alkuraskauden km:t tyhjenee aika hyvin.



Täällä on menossa yövuorojen jälkeinen totaalinen uupuminen ja mieliala sen mukainen. Toivoisin vaan, että täti tulis pian ja pääsis uuteen yritykseen. Mutta huomenna kohti maaseutua ja ensi viikolla en sitten muuta teekään, kun nukun. Yritän käydä välillä lueskelemassa, mutta en tiedä miten tuo nettiyhteys toimii tuolla keskellä-ei-mitään.



Niisku kp 26/28-29

Olen ihan samaa mieltä Even kanssa: toivoisin, ettei kenenkään tarttis tänne ketjuun tipahtaa, mutta kun meitä kuitenkin on, niin kiva, että ketju on aktiivinen.



Santsu, osanottoja negasta. Tuo "yksin yrittäminen" on varmaan vielä rankempaa, kuin tämä yrittäminen niin, että mieskin on mukana. Voimia ja jaksamista sinulle.



Nipa, ihmisten uteliaisuus toisten lapsien hankintaa kohtaan on joskus lähes pöyristyttävää. Mä olen niiltä viime aikoina onneksi välttynyt. Toivottavasti olen kuitenkin sen verran oppinut tästä km-kokemuksesta, että osaan olla hieman hienotunteisempi kanssaihmisiä kohtaan. Ei kai kukaan tahallaan halua toisten mieltä pahoittaa, mutta ei se silti kivalta tunnu. En tiedä olisinko yrittämisestä sinänsä oikeestaan kellekään kertonut, mutta ton km:n jälkeen oli tarve puhua asiasta ja siksi kai sitä tuli jauhettua kavereille. Ja siksikin, että tietyissä tilanteissa huomasin käyttäytyväni kummallisesti ja sitä sitten halusin selitellä.



Heath, lisäsin tiedot listaan - toivottavasti meni oikein :). Ihana kuulla, että siellä on parempi päivä (tai ainakin hetki) tänään. Kuulostaa mukavalta tuo tyttöjen leffailta. Toivottavasti myös oli kivaa ja jaksoit nauttia. On se vaan niin tarpeellista päästä vähän irrottelemaan ja saada muuta ajateltavaa. On hyvä mieli sun puolesta.



Mä en oikein tiedä mitä tässä mun kropassa tapahtuu. Ihan alkuun kerrottakoon, että aamulla testasin ja tyylipuhdas negahan se oli. Ihan täysin en kuitenkaan luota tämän päiväiseen testiin, kun tästä on kuitenkin vielä muutama päivä ennen kun tädin pitäiskään tulla. Mutta joo, "Jose ja Carlos" on jomotelleet oikeestaan melkein oviksesta asti ja ovat aikalailla painoarat edelleen. Tänään ovat taas myös särkeneet oikein kunnolla. Niin, ja kuppikoko tuntuu kasvaneen kummasti, vaikka tuo tietysti on vaan tuntemus. Mutta ovat siis tiellä koko ajan :). Väsymystä on ilmassa siihen malliin, että teinit jo ihmetteli yhtenä päivänä, että miten voin aina olla niin väsynyt. Mutta onhan tässä takana aika rankka kevät kaikin puolin, joten saattaahan tuo väsymys olla ihan sitäkin vaan. Mielitekoja on. Yhtenä iltana vedin oliiveja suoraan purkista miehen naureskellessa vieressä. Eilen oli ihan PAKKO saada sipsejä. Tiedättehän te, näitä tavallisia juttuja vaan. Nälkä on myös jatkuva. Alavatsalla on ollut semmosta painontunnetta tai jotain. Tähän päivään asti ei oikeastaan kipua, mutta semmosta ihme jomotusta sekä ihan tuossa keskellä, missä kuvittelen kohdun olevan, sekä sit enemmän sivuilla munisten läheisyydessä. Joitakin kertoja on ollut repäisykiputuntemuksia esim. yskiessä tai seisomaan noustessa. Ihan semmosiin 12 aivastuksen sarjatulituksiin en ole viime aikoina päässyt, kuten ennen km:a, mutta aivastelua on kuitenkin ollut. Näille kaikille oireille varmaan löytyy joku luonnollinen muukin selitys, mutta jotenkin on ollut aika "raskas" olo.



Tänäaamuna sitten tuo alavatsa kipuili aikalailla samaan malliin, kun km:n aikoihin, vaikkakaan ei onneksi ihan samalla intensiteetillä. Noin 10-15 minsan ajan kouristeli silleen ikävän tuntuisesti. Muutenkin on ollut kivuliasta jomotusta varsinkin tuolla munisten seutuvilla tänään. Olen siis kaikessa peruspessimismissäni tullut siihen tulokseen, että yritystä hedelmöitykseen on ollut, mutta näiden tämän päiväisten tuntemusten jälkeen en jaksa luottaa plussaukseen. Tai jos vielä vaikka plussaisinkin, olisin niin varma siitä, että se olisi kohdunulkoinen, kun ei edellisessä raskaudessa tuommosta kipua tuolla muniksissa ollut. Yritän olla asiaa ajattelematta, koska tiedän, että mieli painuu asian myötä aika alamaihin ja epäonnistumisen tunteet nostaa taas päätään. Todennäköisesti saan siis tädin lomakumppaniksi.



Pettymysten syövereistä Niisku

Yö alkaa olla taakse jäänyt taas, mutta vielä ehdin muutaman rivin kirjottaa ennen palkan juoksun päättymistä :).



Lakka, olen tosi, tosi pahoillani tädin vierailusta luonasi. Ikävää myös, että mies ei tätä lapsiasiaa ymmärrä ja koe samalla tavalla. Tekee varmasti asiasta kaksin verroin raskaamman ja yksinäisemmän. Noh, meille saat tulla itkemään, jos se yhtään oloa helpottaa. Virtuaalihalauksen täältä lähetän. Älä luovuta vielä, vaikka tätipäivinä ainakin itellä luovuttaminen käykin mielessä.



Santra, olen Cucciolan kanssa samaa mieltä tuosta "raskaaksi ilman stressiä" -lausahduksesta: se kuulostaa niin miesten keksimältä. Eräs tuttavani, joka on näissä lapsiasioissa itseäni paljon ikävämmässä tilanteessa, kertoi psykologin todenneen hänelle joskus, että stressihormoonilla ei ole mitään tekemistä raskautumisen kanssa. Ihmisiä kummasti raskautuu, vaikka stressihormoonit hipois taivaita, mutta olishan se itelle autuaampi olotila, että voisi jotenkin rauhottua ja elää silleen stressittömästi. Jos keksit miten se tapahtuu, vinkkejä otetaan vastaan täälläkin ;). Ovistikut on ainakin mulla auttaneet vähän hahmottamaan tätä kropan kummallista maailmaa, vaikka täytyy kyllä myöntää, että ne ei ole ainakaan stressiä poistaneet meiltä. -Päinvastoin. Siksi en varmaan ensi kierrossa tikutakaan, mutta mun elimistö näyttäis toimivan aika säännöllisesti, joten eiköhän sen pupuilun osaisi suht oikeille päiville suunnata. Mä olen tilannut tikut tuolta kotitesti.fi'stä ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Nopeasti ovat tulleet ja ainakin mulla toimineet hyvin. Ja kai ne on suht saman hintaisi, kun muissakin nettifirmoissa.



Cucciola, kiva, kun tulit ilmottautumaan "uuteenkin" ketjuun :). Kyllähän näillä toisten kirjotuksilla on iso merkitys omaan jaksamiseen ja toipumiseen. Ja tietty myös sillä, että saa ite kirjottaa. Jokaisella siis paikkansa täällä :).

Ihanaa tuo sun käänteispsykologia. Täällä pidellään peukkuja, että ennätys EI mene puhki :D. Miten se aina (tai ainakin useimmiten) meneekin niin, että sillon kun tädin toivoisi tulevan, se ei tule ja kun sitä yrittää karkottaa, se varmasti saapuu??? Mä teen parhaani, että saisin tuon sukulaisen kääntämään kelkkansa meiltä teille tuossa viikonloppuna, lähetä sinä sitten vastineeksi meille lämpöä :).



Kolme tuntia ja tämä työvuoro alkaa olla purkissa. Sitten kun vielä yhden yön jaksaa, niin onkin aika alottaa loma. Tosin vaan viikko tässä vaiheessa, mutta sekin tulee niin tarpeeseen.