Niiskurouva

Onpa tänne tullut tekstiä. Kiva, kun on aktiivista porukkaa.



Santsu, ihanaa, että mies on antanut vauvalle luvan tulla. Nyt vaan toivotaan, että vauvakin on luvan kuullut ja jo matkalla. Ihan hurjasti peukkuja sinne taas ja edelleen.



Santra, täällä jännäillään sun hcg-arvoja. Miltä ne näytti? Mitkä on muuten fiilikset?



Lakka, toivon totisesti, että valeraskaus osoittautuisi ihan ihka oikeaksi raskaudeksi ja teille olisi kevätvauva matkalla. Milloin on testauspäivä?



Amppari, no jopa sulla oli kummallisia vuotoja. Toivotaan, että nyt on kroppa päässyt vihdoinkin eroon kaikesta ylimääräisestä ja täydellisesti toipunut ja normalisoitunut. Mikä muuten olo? Miten olet km:sta henkisesti päässyt toipumaan? Tsemppiä myös noihin elämän pyörityksiin.



Mym-meli, hieno juttu, että töitä löytyi vanhasta työpaikasta. Mulle ainakin oli jotenkin helpottavaa päästä töihin silloin km:n jälkeen. Kotona ollessa ajatukset vaan pyöri kehää, töissä oli "pakko" ajatella muitakin asioita. Hienoa myös, että olo on normalisoitunut muuten.



Heath, ihan hirrrrrrrrrmuisesti onnea! Saatiin sitten vihdoinkin plussa tähän pinoon. Aivan tosi hieno juttu! Toivottavasti pikkuinen on tarrannut kunnolla kiinni ja pysyy yksiössään. Sinä puolestasi voit ainakin minun puolestani pysyä meidän joukossa niin pitkään, kuin haluat :).



Zoey, toivotaan, että jomotukset enteilis jotain ihanaa :). Sit ei muuta, kun piinailemaan. Peukut on pystytetty.



Eve, pahoittelut tädistä. Tuli vielä noin ikävästi antaen toivoa, ettei teille tulisikaan ja sit kuitenkin saapui. Mutta ihanan positiiviselta kuulostat silti. Tsemppiä pointsituksiin ja runsaasti hyviä tuloksia joka rintamalle ;).



Täällä ei ole yhtään mitään raportoitavaa. Sitä vain mietin, että millähän tämän vauva-asian pystyisi oikeasti unohtamaan ja jättämään taka-alalle? Luulisin, että ainakin itselle se olisi helpompaa, jos voisi jollain ihmeen konstilla pitää ihan oikeasti taukoa koko asian ajattelusta, mutta kun ei noita ajatuksia oiken kykene pysäyttämään. Edelleen mietin km:a päivittäin ja siitä on kuitenkin melkein 3kk jo. Helpottaakohan se koskaan? Jotenkin en osaa ajatella, että meille enää toista mahdollisuutta suotaisiin. Tosin onhan se kiva sitten vanhana istua keinustuolissa ja ajatella, että ainakin on ollut raskaana, vaikka ei lapsia olekaan... Näistä toivottomista ajatuksistani huolimatta näytän roikkuvan täällä palstalla.



Niisku

Perjantaita, kansalaiset.



Mym-meli, niin ymmärrän tuon väsymyksen ja turhautumisen menkkojen ja ovisten kyttäilyyn. Ja sit sitä oireiden kyräilyä ja pettymyksiä, kun ei ne sit mihinkään johtaneetkaan. Kohtalotovereita siis ollaan. Toivottavasti teillä kuitenkin tärppäis nopeesti uudestaan ja pääsisit menkkojen odottelusta "paremmalle puolelle".



Zoey, toivotaan parasta noiden limojen ja tuntemusten suhteen. Mä olin huomattavasti toiveikkaampi uuden raskautumisen suhteen heti km:n jälkeen, oikeestaan pakkomielteeseen asti, mutta nyt huomaan kyynistyneeni. Kyllähän ne jotkut sanoo, että km:n jälkeen raskautuminen on helpompaa, mutta mitään tilastoa en ole asiasta nähnyt. Paitsi tämän oman elämän tilaston ja se ei puhu tuon väittämän puolesta. Jostain toisesta pinosta sitten menin vielä lukemaan, että lääkäri oli jollekin sanonut, että km:n jälkeen saattaa olla jopa vaikeampi raskautua, kuin ennen sitä. Mutta eiköhänä nämä ole aika yksilöllisiä juttuja, joten oikein muuta ei voi, kun vain toivoa parasta. Täällä ainakin tuo epävarmuus ja tunteiden heittely on tosi tuttua. Mies-raukkaa, kun joutuu elämään tämmösen yhden naisen sirkuksen kanssa. Peukut pystyssä teille omasta kyynisyydestäni huolimatta :).



Lakka, kiva kuulla susta - kiitos päivityksestä! Hyvä, että saat apuvoimia, ettet täysin nuudu kaiken tekemisen alle. Tuosta kierron laskemisesta muistan lukeneeni jonkun lääkärin olleen sitä mieltä, että kierto alkaa vasta, kun kunnon vuoto alkaa. Mutta mistäs niistä tietää. Peukut pystyssä siihenkin suuntaan.



Eve, sulla on jännät päivät käsillä. Testasitko jo? Ymmärrän kyllä tuon, että menee viikonloppu pilalle, kun vaan miettii sitä tulosta sitten. Hauskaa viikonloppua silti! Niin, ja parhaita mahdollisia uutisia sitten, kun testailet :)...



Santra, jännäilyä sielläkin menossa. Mitään tuntemuksia? Plussatuulia!



Mitähän kuuluu muille jännäilijöille? Heath, Santsu ja Pupuliini ainakin vielä piinaviikoilla, jos oikein muistan.



Tänne ei tämän vauvaprojektin suhteen kuulu yhtään mitään. Ovis oli alkuviikosta ja jos viime kierrossa oireet alkoi heti oviksen jälkeen, niin nyt ei ole edes "jose ja carlos" kipeenä, niin kun yleensä. Näin taisi olla myös heti km:n jälkeisessä kierrossa, joten toiveet ei ole kovin korkealla. Se mun veljen vauvauutinen sai mut kyllä niin pois tolaltaan, että on mennyt aikalailla masistellessa viime päivät. Tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä koko juttu. Ehkä se ei tuntuis IHAN näin pahalta, jos heidän la:nsa ei olis niin lähellä sitä omaa km:ttä la:aa.

Tää kesäinen flunssakaan ei millään meinaa helpottaa. Sunnuntaina loppui antibiootit ja eilen sain uuden kuurin. Se tuskin millään lailla tukee ja auttaa raskautumisessa. Mutta nämä saikkupäivät selvittyäni alkaa oikein kunnon loma ja eihän sitä tiedä mitä loma tuo tullessaan :).



Iloista viikonloppua kaikille ja tuokoon seuraavat päivät onnellisia uutisia mahdollisimman monille.



Räkäinen Niisku

Marja80, tervetuloa joukkoomme ja pahoittelut menetyksestä. Surullista, että tämä pino ei pääse kuivumaan kokoon, vaikka toisaalta hienoa, että on tämmönen paikka, jossa rehellisesti jakaa oloja ja tunteita. Hienoa kuitenkin, että kroppasi on palautunut ja oviskin tullut. Tsemppiä toipumiseen ja plussatuulia uuteen yritykseen. Toivottavasti tärppää nopeasti.



Heath, kiitos lohduttavista ja kauniista sanoistasi. Kyllä minäkin tästä palstasta ja teiltä tukeni saan, joten ei syytä huoleen :). Mulla vaihtelee myös nuo mielialat aikalailla kierron aikana. Alkukierrosta ei vauvaa ja mitään siihen liittyvää niin ajattelekaan ja on helpompi olla urhea ja ponteva. Sit tulee ovis ja elämä on yhtä stressiä, mutta toisaalta myös sillon on toiveet kaikkein korkeimmillaan. Loppukierto ja piinailut menee sitten sillä ajatuksella, että "ei siitä mitään kumminkaan tule". -Nyt ollaan oviksen jälkeisessä vaiheessa ja fiilarit sen mukaiset... Mutta ei meidän pupuilut kyllä tainneet osua oikeille hetkille, joten siinä mielessä piinaa ei ole ja ensi kierrossa ollaan sitten hedelmäpäivien aikaan toisten nurkissa, joten syksy on pitkällä, ennen kun aikuisten oikeesti tarttee mitään jännäillä.



Zoey, oliko km raskaus sulla ensimmäinen? Kyllähän se km kai ainakin sen todistaa, että hedelmöittyminen on mahdollista ja onhan se jo sinänsä hyvä uutinen. Mutta ite ainakin ajoittain mietin, että mikä meni pieleen. Hölmöähän se on, kun ei sitä kuitenkaan koskaan saa tietää, mutta semmonen kai se ihmisen mieli on, utelias.



Joku kysyi testailuista. Olen ollut huomaavinani, että toisille se nega on pahempi, kuin tädin ilmaantuminen. Minä taas mieluummin otan ensin sen negan ja tiedän sitten valmistautua tädin tuloon. En oikein tiedä miksi menkkojen alku on mulle henkisesti rankempaa kuin negan saaminen, mutta niin se vaan jotenkin menee.



Joko meillä on testanneita? Oviksia ainakin oli kunnon sarja joku aika sitten ja täällä toivottais jo plussia tähän pinoon :).



Entä mitä kuuluu Lakalle, Cucciolalle, Ampparille ja Haaveilijalle? Olis kiva kuulla päivityksiä.



Täällä on semmonen olo, kuin olisi lyöty ilmat pihalle. Juttelin äsken veljeni kanssa, joka ystävällisesti ilmoitti, että saavat lapsen syksyllä. La on noin viikkoa ennen, kuin meidän keskenmenneemme olisi syntynyt. Puhelun ajan kykenin olemaan kai suht asiallinen, mutta sen jälkeen tuli itku. Se vaan tuntuu niin väärältä, että meidän pieni ei saanut mahdollisuutta syntyä. Kyllähän minä tiedän, että parempi näin, jos hän ei kerran olisi ollut kykeneväinen elämään, mutta silti se tuntuu pahalta. Väsyttää vaan. Ehkä tämä joskus helpottaa...

Mym-meli, tervetuloa joukkoomme ja pahoittelut menetyksestä. Täällä on aika paljon keskusteltu siitä, pitääkö odottaa yhdet menkat ennen kuin aloittaa uuden yrityksen. Aika erilaisia ohjeita on saatu lääkäreiltä. Monille tuntuu kuitenkin se viesti olleen, että ei elimistö raskaudu ennen kuin on siihen valmis ja siihen on pakko vaan itsekin alistua tai sopeutua. Itseäni ainakin edelleen kirpaisee toisten plussa-uutiset, vaikka niistä iloinen onkin. Se vaan herättää sen "miksi meillä meni kesken" -kysymyksen aina uudelleen ja vaikka sen tietääkin, ettei kyseessä ole kenenkään syy, niin kyllä itse aika usein sorrun niihin itsesyytöksiin ja jonkunlaisiin huonommuuden tunteisiin toisten raskauksista kuullessa. Voimia toipumiseen.



Simonalle pahoittelut tädin kutsumattomasta vierailusta. Ymmärrän turhautumisesi. Se on niin rasittavaa, että itse luulee tekevänsä kaiken oikein ja silti tulos ei ole toivottu. Haleja.



Eve, työniloa loman jälkeen. Toivotaan, että viikko kuluu leppoisasti ja täällä ainakin peukut pystyssä sun puolesta :).



Omaa napaa: mä luulen, että vasta nyt olen fyysisesti aikuisten oikeesti toipunut km:sta. Valkkarit on ollut aika minimissä km:n jälkeen, mutta nyt on palattu normaalitasolle. Teinit taas meillä, joten pupuilut ei ole itsestäänselvyyttä, vaikka ovista näyttäisi pukkaavankin, mutta toiveillahan saa silti :). Toiveista tullaan sitten kolinalla alas parin viikon päästä...

Zoey, tervetuloa joukkoomme ja osanotot menetyksestä. Ei näitä kaikkia viestejä tarvitse heti lukea (eikä välttämättä myöhemminkään), kuuntele vaan omaa jaksamistasi ja sitä, mikä sinua tilanteessa eniten auttaa. Toiset kai lukevat enemmän muiden kirjotuksia ja kokevat saavansa apua ja tukea niistä, toisille taas parasta purkautumista on se, että saa itse kirjottaa tuntemuksistaan. Kaikki käy. Itse ainakin ymmärrän jollain tasolla väsymyksesi siitä, että pitää taas aloittaa alusta, vaikka meillä se eka raskautuminen kävikin "helposti". Silti ärsyttää, että oli jo ehtinyt raskauteen asennoitua ja yhtäkkiä huomasi olevansa taas lähtöruudussa. Voimia toipumiseen.



Täällä näyttää olevan jännäilyviikot meneillään tosi monella. Olishan se jo aika saada jokunen plussa tänne "uuteenkin" pinoon. Edelliset plussat taisi olla äitienpäivänä. Tsemppiä ja plussapuhureita siis kaikille jännäilijöille!!!



Amppari, hienoa, että kroppa on toipunut noin nopeasti. Muutenkin olet näköjään ollut ihanan positiivisella mielellä :). Meinaatko tikutella ovista? Se lienee ihan kulman takana, vai?



Eve, tuolla pupuilutahdilla luulisi jo plussia tulevan. Miesraukka :)... Onko tuntemuksia?



Simona, koska ajattelit testata? Onko oireita tai muita tuntemuksia?



Heath, taisit miettiä raskautumista heti km:n jälkeen. Mulle lääkäri sanoi heti km:n jälkeen, että se suurin ongelma siinä raskautumisessa suoraan km:n jälkeen on lasketun ajan määrittäminen. Ja senhän ei tarttee välttis olla mikään ongelma. Toisaalta sama lääkäri sanoi, ettei kroppa raskaudu, jos ei ole siihen valmis, joten se ei ainakaan nähnyt mitään estettä sille, miksi ei voisi yrittää heti. Mutta vaikeapa noista limakalvon paksuuksista ja muista on sanoa. Toivotaan teille parasta. Mikä on olotila?



Santsu, sinäkin jännäilijöissä. Voi, kun se tärppi nyt teille kävisi. Varsinkin, jos mieskään ei ole sen suuremmin varonut oviksen aikaan. Miltä tuntuu? Peukut on pystytetty täällä.



Pupuliini, tsempityksiä sinnekin. Pakkohan näistä näin monista oviksista on muitakin plussia tulla.



Santra, ovis vieraillut sielläkin. Piinaviikoilla ilmeisesti sinäkin. Mitkä on fiilikset?



Omaa napaa... En ole jaksanut täällä palstalla vierailla viime päivinä, kun vuosituhannen kesäflunssa iski oikein kunnolla. Nyt on toivuttu kuumeesta ja kaiken maailman tulehduksista ja elämä taitaa voittaa. Näistä vauva-asioista ei sitten olekaan mitään raportoitavaa. Väsyttää vaan koko juttu. Sen olen viimeisten kiertojen aikana oppinut, että tahdonvoimalla ei näköjään voi raskautua. Ovista en tässä kierrossa tikuta, mutta limoista päätellen se ilmaantuu alkuviikosta. Taas mahdollisimman huonoon aikaan pupuilujen suhteen... Mutta kai sitä on vaan eteenpäin rämmittävä, mikäli meinaa äidiksi joskus päästä. Helpolla tämä raskautuminen ei ainakaan meillä ole km:n jälkeen tapahtunut, joten lievää katkeruutta on ilmassa moisen väittämän vuoksi. Mutta kai tästä taas joskus noustaan ja jos ei meille sitä nyyttiä anneta, niin kai sitä on sitten vaan keksittävä jotain muuta, mihin aikansa ja elämänsä käyttää.



Tsemppiä vielä kerran jännäilijöille ja iloista juhannuksen jatkoa. -Niisku