Niiskurouva

Zoey, toivotaan, että se tuhruilu on vaan alkuraskauteen kuuluvaa tuhruilua. Aika monella olen kuullut sellasta olleen. Koska ajattelit testailla? Ihan jännittää sun puolesta.



Nipa, kiitos myötäelosta! Kaipa se aika tekee tehtävänsä, vaikka tällä hetkellä suunta näyttää päinvastaiselta: mitä kauemmin km:sta kuluu ilman uutta plussaa, sitä vaikeammaksi asia muuttuu. Mutta jospa se tästä vielä jossain vaiheessa iloksi muuttuisi.

Tuota minäkin olen pohtinut, että jos olisi lapsia ennestään, tietäisi ainakin ettei jää lapsettomaksi. Ja jotenkin siihen ajatukseen liitän sen ihmettelyni siitä, että olisiko toipuminen helpompaa, jos lapsia olisi jo ennestään. Mutta kyllä menetys on aina menetys ja jokaisen surun on oikeutettua olipa sitten lapsia tai ei.

Toivottavasti teillä on ollut super-simoja, jotka siellä odottelivat uimakilpaan pääsyä. Niin, ja toivottavasti simoista vahvin voitti ;). Peukut pystyssä teille.



Malica, tuosta ikäkysymyksestä vielä: sä olet nuori noin ison katraan äidiksi - mä olen vanha ensiyrittäjäksi :D. Ei tuossa ikä kysymyksessä taida olla mitään tekemistä iän kanssa :).

Kyselit kuinka kauan me ollaan yritetty lasta. Ei mulla sen suhteen ole mitään oikeutta tai aihetta valittaa huonoa kohtaloani. Miehellä on noita teinejä ennestään ja kun mulle iski vauvakuume aika yllättäen ja vahvasti joskus viime syksynä, oli mies sitä mieltä, että nuo teinit hänelle riittää. Minä siis aloitin suremaan lapsettomuuttani ja itkin sitä, ettei minusta koskaan tule äitiä. Mies kuitenkin käänsi kelkkansa ja tiedotti helmikuussa, että hänen puolestaan vauva saa tulla. Pillerit jäi pois siltä istumalta ja plussa pärähti testiin vajaan neljän viikon päästä. Km:n jälkeen on menossa yk4, joten ei tässä oikeasti ole vielä aikaa kovinkaan paljoa kulunut. Henkisesti asiasta varmasti tekee vaikeamman juuri se nopea plussaaminen ennen km:a. Ja se väittämä, että km:n jälkeen raskautuminen on helpompaa. Niin, ja se tunne, että se vauva kuului meille. Mutta minkäs näille tunteilleen voi...



Vielä Malicalle ja muille, jotka ovat kelkkaan hypänneet tässä kesä-ketjussa: edellisestä km:n jälkeisten yrittäjien ketjusta väki ei siirtynyt odottelijoiden keskustelupuolelle, vaan perustivat suljetun ryhmän tuonne ryhmät -osastolle. Ovat luvanneet ottaa meidät sinne mukaan, joten jos haluaa jatkaa km-kokemukset jakavien kanssa, niin sinne sit vaan, kun plussa tulee :).



Mym-meli, kiitokset halista *halaa takaisin*! Yritän parhaani mukaan keskittyä siihen voimien keräilemiseen, mutta rehellisesti sanottuna mietin jo, että olenkohan oikeasti masentunut. Mistään ei oikein jaksa nauttia ja semmoset positiiviset fiilikset on aikalailla hakusessa minkään asian suhteen :(. Kuinka olet itse jaksellut? Muuten kuin pehmennyt :). Sitä pehmentymistä on havaittavissa täälläkin. Tsemppiä viimeisiin piinapäiviin!!! Peukut lupasin jo Nipalle, mutta pystytän varpaani sulle.



Eve, Clearbluet tipahti postiluukusta tänään. Saapas sitten näkee, että koska niitä käytetään. Mullakin on käynyt mielessä tuo inseminaatio-vaihtoehto :). Tosin en usko miehen siihen lähtevän mukaan, mutta aika hauska, etten ole ainoa ajatuksella leikkivä... Toivotaan, että sun päättäväisyys saa plussan aikaan ja saat synttärinyytin kainaloon ;).



Ihanaa, kun illan suussa satoi. Nyt kykenee taas hetken hengittämään. -Niisku

Malica, ei siinä ole mitään naurettavaa, että suret km:a, vaikka lapsia jo onkin useampi. Olisihan se uusi tulokaskin ollut toivottu ja rakastettu ja on surullista menettää hänet, vaikka se alkuvaiheessa olisikin ollut. Että "inise" rauhassa :). Varmasti rankkaa myös se, että sinulla on km:ja ollut jo useampia. Kiva, että kroppa on kuitenkin toipunut tällä kertaa noin hyvin. Jatkatko oviksen bongailua heti? Ihanan rauhalliselta kuulostavat nuo ajatuksesi siitä, että luonto hoitaa homman ja ettei asiassa kannata kiirehtiä. Itse vaan huomaan tuijottavani omaa ikääni ja miettiväni, että kuinka kauan on järkevää yrittää ja olla näinkin vanha ekaa kertaa äidiksi pyrkivä. Biologinen kello taitaa tikittää vähän liian kovaa tällä hetkellä ja sen kuuluessa koko ajan taustalla on vaikea rentoutua asiassa, vaikka sitä rentoutta totisesti tähän touhuun haluaisinkin.

Niin, se pakko-nega... Jostain merkillisestä syytä minulle on henkisesti helpompaa nähdä se nega testissä ja valmistautua menkkojen alkuun, kuin odottaa tädin tuloa epätietoisena siitä, tuleeko se vaiko ei. Tyhmään, tiedän, mutta jostain syystä se vain menee näin ainakin tällä hetkellä.



Eve, kiitos lohdutuksista. Myös täällä Clearbluet tilattuna. Toivotaan, että tulokset on + -merkkisiä ;). Sulla alkaakin testailut kohta. Tsempityksiä.



Mulla ei ole tainnut näin koville ottaakaan tämä ei-raskautuminen vielä kertaakaan. Toissapäivä meni lähinnä itkiessä ja vaikka olo onkin jo parempi, niin kyllähän sitä monenlaisia ajatuksia päässään on ehtinyt pyöritellä. Ei sovi tämä loma edelleenkään mulle, kun en tiedä mihin tämän ajan käyttäisin ja sit se menee turhaan ajatusten pyörittelyyn. En vielä tiedä miten tuon ensi kierron kanssa käy, kun ei olla kotona oikeaan aikaan ja mahdollisuudet lapsen alkuun saattamiseen on sekä rajalliset että kyseenalaiset, mutta Clearbluen ovistesti on siitä huolimatta tilattu. Jos ei ensi kierrossa, niin sitten seuraavassa...



Nauttikaahan auringosta!

Malica, surullisesti tervetuloa meidän joukkoon. Ikävä, että ei pienokainen kestänyt matkassa mukana - osanottoja. Lisäsin sut tuonne listalle. toivottavasti meni tiedot oikein. Olet varmasti oikeassa tuossa, että ei se km ole yhtään sen helpompi kokemus, vaikka kahdeksas olisikin jo toiveissa. Miten olet fyysisesti km:sta toipunut? Voimia ja tsemppiä.



Tämän sanottuani on pakko myös tunnustaa, että välillä mietin, että olisikohan tämä toipuminen helpompaa, jos olisi edes yksi lapsi ennestään. Tänä aamuna testattu se pakko nega ja vaikka kuinka luulin olleeni henkisesti asiaan valmistautunut, taisin tipahtaa aika korkealta. On vaan niin surullinen, turhautunut ja masentunut fiilis. Millä nämä lapsihaaveet voisi hylätä ja unohtaa???



Kyynelehtivä Niisku

Nyt on maaseudulla vierailtu ja palattu takaisin kaupungin lämpöön. Vaikka lämmintä siellä maallakin oli, sen vaan kesti paremmin, kun oli vieressä järvi johon pulahtaa aina välillä. Mun puolesta saisi kyllä jo muutaman asteen laskeakin tuo lämpötila.



Santsulle ihan hurjasti onnea!!! Nyt vaan tarrasukkia kovasti matkaan. Mitkä sun viikot on tällä hetkellä? Mä voisin antaa sulle näitä oireita. Mulla kun niitä riittää, mutta mikäli viime kierron merkit paikkansa pitää, niin ihan suotta oireilen :).



Zoey, mikä on olo ja tuntemukset? Mitä se gyne sanoi? Toivottavasti ei ainakaan mitään ikävää tulehdusta ollut.



Nelli, kyllä sä voit tänne kirjoitella, jos haluat. Ei niitä menetyksiä voi sillä lailla vertailla. Sano vain, jos haluat "virallisesti" listalle ja lisään sut. Osanotot menetyksestäsi ja voimia uuteen yritykseen.

Aika mielenkiintoista, että myös miehen pissasta tuli haamu. Eipä sen puoleen, olen noista prisman testeistä ennenkin kuullut, että antavat helposti virhehaamuja. Mitähän mahtoi mies haamustaan ajatella ;)...?



Heath, mä varmaan olisin ihan samanlainen; kyttäisin kaikkia jomotuksia ja muita ihan vauhkona ja pelkäisin uutta km:a. Toivottavasti siellä on kuitenkin pikkuisella kaikki hyvin ja itsekin pääset nauttimaan raskaudesta.



Lakka, pahoittelut jälleen tädistä. On varmasti aika lohduton olo. Halauksia jälleen toipumiseen ja voimia uuteen nousuun. Toivottavasti seuraavasta kierrosta teilläkin tärppää.



Tänne ei mitään mainitsemisen arvoista. Täti tulee melkoisella varmuudella tiistaina. Ehkä testaan sen pakollisen negan huomenna, niin olen sitten henkisesti valmis tädin tuloon :).



Helteen rääkkäämä Niisku

Niin hyvältä vaikutti pari viikkoa sitten, että mä olin ihan varma plussa-aallon saapumisesta. Mutta totuus näyttää monella olevan toisenlainen :(. Harmi!



Haaveilija, ihania kuulumisia sulla! Oon ihan kade, kun kuulostat noin rauhalliselta ja olet tehnyt tommosia isoja, itseäsi koskevia, terveenkuuloisia päätöksiä. Onnea niistä! Toivottavasti tuolla positiivisuudella on myös joku muu syy :)...



Santsu, pahoittelut tädistä. On se vaan niin kummallista ja turhauttavaa, että vaikka kaiken tekee oikein, oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä, tulokset ei ole toivottuja. Voimia uuteen yritykseen.



Eve, ymmärrän tuon ahdistus-epätoivo-olon. Haleja. Niin, ja tsemppiä pointsitteluun. Ei siitä varmaan ainakaan haittaa ole lapsihaaveille. Toivotaan siis päinvastaista.



Lakka, voi harmistus!!! Otan osaa negan johdosta ja todennäköisesti koen itse saman kohtalon ensi viikolla.



Nipa, kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Tuo "kaiken googlettaminen" kuulostaa tutulta. Kaipa ihmisellä on joku perustarve löytää syitä ja vastauksia. Ja sit niitä ei kuitenkaan löydy... Kiva kuulla, että kesä on kuitenkin antanut muuta ajattelemista. Toivotaan, että kesä tuo tullessaan myös sen halutun plussan.



Santra, voi harmi. Mä niin toivoin, että siellä olis arvot huippulukemissa ja uusi asukas yksiössä. Ihan varmasti vetää mielen matalaksi. Voimia.



Pupuliini, pahoittelut negasta myös sinne. Ja toivoa uuteen nousuun ja yritykseen kaikesta huolimatta *halaa*.



Täällä ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa. Paitsi, että tätä nykyä mies on paremmin perillä mun kierrosta, kuin mitä itse olen :). Kertoi eilen tädin saapuvan tiistaina. Tosin mies jaksaa uskoa raskautumisen mahdollisuuteen näköjään paljon pitempään, kuin mä. Se on sitä mieltä, että raskaana ollaan, kunnes toisin on todistettu, kun mulla se menee vähän toisin päin. Oireita on turha kytätä, koska niitä oli viime kierrossa niin paljon ja lupaavasti, mutta testi oli silti nega. Mutta tänään ensin kylpylään ja sit äidin hyvään hoitoon viikonlopuksi, joten kyllä elämä silti kannattaa.



Niisku, joka ei jaksa noita päiviä enää laskeskella...