Niiskurouva

Igloo, sanattomaksi vetää, kun mietin suruasi. Surullista, niin tosi surullista. Voimahalauksia täältä virtuaalisesti, vaikka eipä se paljon lohduta. Surra saa ja pitääkin ja sen saa tehdä omalla tavallaan. Voimia toipumiseen.



-Niisku

Mym-meli, tuttua on täälläkin tuo tunteiden vaihtelu. Välillä jaksaa olla toiveikkaampi ja välillä on niitä vaikeampia päiviä ja hetkiä, jolloin olen ihan varma, että ei meille koskaan vauvaa tule. Alkukierto on yleensä jotenkin rauhallisempaa, mutta loppukierto on varsinaista sirkusta. Mutta kyllä se haikara vielä teillekin löytää. Ihan varmasti. Se positiivinen tosiasia kun taitaa olla, että hedelmöittyminen ei kuitenkaan viime kädessä ole kiinni meidän tunteista :). Joten ei välitetä, vaikka epätoivo meinaakin välillä vallata mielen, joohan?



Malica, mietit tuota jälkitarkastusta. ipä sieltä kauheasti mitään konkreettista jäänyt käteen. Sinuna ehkä menisin, jos kuukautisia ei tulisi ja testi olisi negatiivinen. Kyllähän joillekin joskus saattaa jäädä jotain pieniä riekaleita kohtuun ja se pitää hcg:tä koholla, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, silloin ei myöskään täti vieraile ja siitä voisi päätellä, että jotain on pielessä. Itse kävin gynellä lähinnä mielenrauhani vuoksi, mutta kyllä siihen lääkäri myös ohjeisti silloin km:n aikaan.

Pms on tuttu meidänkin taloudessa. Olen kiukkuinen kuin mikä ja ärsyynnyn ihan kaikesta. Se on aika kuluttavaa :/. Samankaltaisia oireita on vähän ennen ovista, joten välttämättä en mitään testejä taitaisi tarvita - mies kun tietää oikean ajan ihan muutenkin mun raivareista :).



Santsu, voi sinua reppanaa :(. Tosin ymmärrän, jos kaiken sinun kokemasi jälkeen on vaikea luottaa siihen, että raskaus menisi hyvin ja ja että kohdussa on kaikki hyvin. Toivon kuitenkin koko sydämestäni, että ultrassa on kaikki hyvin. Ja minun puolestani voisit vaikka muutaman päivän voida pahoinkin, jos se oloasia helpottaisi :). Suojelusenkeleitä matkaan mukaan.



Eve, tää on niin sun ja teidän kierto. Niin ainakin uskon ja toivon. Kerro sitten miten sen digitestin kanssa kävi. Itse en tiedä otanko sitä käyttöön vielä tässä kierrossa vaiko vasta seuraavassa. Seuraavassa sitten viimeistään sun +-uutisten innoittamana :). Peukkuja täältä sulle.



Heath, ihana kuulla sinusta! Nautihan olostasi siellä mökillä ja nauti myös raskaana olosta. Toivottavasti kuullaan hyviä ultra-uutisia ensi viikolla ja muutenkin toivon, että uskallat vielä iloita raskaudestai. Tosin ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon, että koko ajan on pieni pelko takaraivolla. Enkeleitä matkaan silti.



Onneksi mulla ei ole oikeestaan mitään raportoitavaa, kun tämä palsta ei näköjään jaksa pyörittää näitä mun monisanaisia viestejä :). Täällä "nautitaan" alkukierron pysähtyneisyydestä. Ei mitään uutta eikä ihmeellistä vauvasaralla. Tai millään muullakaan elämän osa-alueella.



Monisanaisin terveisin, Niisku :)

Haizuli, surullisesti tervetuloa joukkoomme. Ei taida sanat riittää sinua lohduttamaan. Tuntuu niin pahalta sinun puolestasi. Osanottoni menetyksistäsi. Itke niin paljon, kun itkettää ja sure tavalla, joka on sinulle paras ja omin. Itselläni tuo viha ja kiukku roikkuivat mukana aika pitkään ja edelleen nostavat päätään mitä kummallisimmista syistä. Se vaan on niin epäreilua. Voimia toipumiseen ja halaus täältä. Niin, ja kyllä täällä on oikeus olla omanapainen.



Zoey, mä niin tiesin!!! Onnea ihan hirmuisesti ja tarrasukkia ja vauvaliimaa ja ihan kaikkea tarraavaa ja liimaavaa mukaan matkaan! Mun puolesta saat pysyä tässä ketjussa ihan niin pitkään, kuin haluat. Varmasti jossain vaiheessa luontaisesti alkaa kaivata vertaistukea muilta odottajilta, mutta se tulee, kun tulee ja näistä pinoista ja ketjuista ai tarvitse stressiä ottaa ;). Itse aina ajattelen, että tämä on hyvä ketju olla, kun tästä ei voi pudota. Varmasti itsekin tuntisin niin, että "pitäisi" olla iloinen, kun on onnellisia uutisia saanut, mutta ei oikein uskaltaisi. Varsinkin, jos se vuoto on samanlaista, kuin edellisessä raskaudessa, vaikka sillä ei välttämättä mitään tekemistä km:n kanssa olekaan. Silti toivon, että pääset vielä nauttimaan raskaudestasi ja uskallat luottaa siihen, että lapsukaisella on kaikki hyvin. Olen ihan täpinöissäni puolestasi :).

Niin, ja kyllä minä ihan tavallinen kuolevainen olen. Kysy vaikka mieheltäni. Ihme, että se edelleen on samassa osoitteessa kanssani, kun olen tässä viimeisen viikon riehunut ja riekkunut. Ehdin jo diagnosoida itseni kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaksi, kun niin kovin nopeasti nämä mielialat vaihtuvat :).



Mirabel, ihanaa, kun olet noin "yltiö positiivinen" (omia sanojasi käyttääkseni :)). Toivottavasti tärppi käy pian uudelleen ja pienokainen kestää tällä kertaa kolossaan vaaditut viikot. Kyllä se km näyttää miehellekin olevan kova paikka, vaikka ehkä vähän eri tavalla, kuin naiselle. Mutta hienoa, että olette asiasta voineet jutella ja elää sitä läpi yhdessä. Meillä ainakin km tuntui lähentävän meitä; onhan se kuitenkin meidän yhteinen menetys. Toivon ihan täysillä, että sun ei enää tarvitse pitkään odottaa. 3 vuotta tuntuu jo kohtuuttomalta. Ymmärrän, jos meinaa toivo ja kärsivällisyys välillä mennä. Tsemppiä tähän päivään.



Adalat, mulle lääkäri myös totesi, että nämä km:t ovat kovin yleisiä nykyisin. Eipä paljon lohduttanut. Pikkusieluisuutta (vai onko se sittenkin vain inhimillisyyttä...?) löytyy myös täältä ja katkerana olen useammankin kerran miettinyt, että miksi juuri meidän vauva ei saanut elää. Kiva kuitenkin kuulla, että mielialasi on nousemaan päin. Tsemppiä toipumiseen edelleen ja toivotaan, että pääset pian taas yrittämään ja odottamaan.



Anir, tuosta yrityksen aloittamisesta ilman menkkojen odottelua on tosiaankin näköjään kahdenlaisia ohjeita. Mulle lääkäri totesi, että menkoista tietää kropan toipuneen, mutta toisaalta ei kieltänyt yrittämästä heti uudelleen. Totesi vain, että elimistö ei tule raskaaksi, jos se ei ole siihen valmis ja eihän tuo sitten ole näköjään tullut :). Toivottavasti sulla kroppa on valmis uuteen yritykseen pian ja tärppi käy aloitittepa sitten uuden yrityksen heti tai menkkoja odotellen. Voimia.



Näyttää hidastuvan, joten ehkä lähetän tämän ja jatkan toiseen viestiin :).

Voi Adalat, osanottoni menetyksestä. On varmaan ihan pahin mahdollinen tilanne kuulla nuo sanat, jos mitään km:oon viittaavaa ei ole ollut. Voimia toipumiseen. Niin, ja tervetuloa joukkoomme.



Mym-meli, tuota olen itsekin miettinyt, että JOS sitä vielä joskus olisi raskaana, niin osaisiko asian kanssa ollenkaan rentoutua vai stressaisiko sitä koko ajan. Jotenkin tämä on vielä niin "lohduton" ketju, vaikka vertaistukena mitä mainioin. Joskus kaipaan niitä uudelleen plussanneita, joista voisi imeä itseensä vähän toivoa. Toivottavasti kuitenkin osataan kumpikin nauttia raskaudesta, sitten kun sinne asti pääsemme :).



Menkat kesti tällä kertaa 2,5 päivää. Lyhenevät lyhenemistään siis. Mistähän se mahtaa kertoa? Ohuista limakalvoista vai? Jos ne hirmuisesti ohenee, niin kiinnittyyköhän niihin kukaan koskaan...? Toisaalta, tässä helteessä rättien ja tamppoonien kanssa säätäminen ei yhtään houkuta, joten asialla lienee hyvätkin puolensa.



Nauttikaahan auringosta! -Niisku

Voih, kun näyttää meidän joukkoon pudonneen taas uusia. Surullisesti tervetuloa ja osanottoja Mirabel, Rupikonna ja Anir. Voimia toipumiseen.



Mirabel, oletpa joutunut kokemaan paljon surua. Sanattomaksi vetää, kun mietin kaikkea kokemaasi. Toivottavasti tulevaisuus on onnekkaampi.



Eve, sait mut hymyilemään tuolla perjantai-hehkutuksella! Ihanaa, kun jaksat löytää iloa tuommosista "pienistä" asioista. Kiitos! Niin, ja hyvää viikonloppua ;).



Zoey, joko testasit??? Täällä yksi myötäjännäilijä on aika kärsimätön :). Mulle sanottiin silloin km:n aikoihin, että sen hcg:n tulisi puoliintua joka toinen päivä. En sitten tiedä kuinka alhaalla sen pitää olla, että ovis tulee, mutta ei kai tuo sinun bongauksesi mahdoton ole.



Viikonloppuja! -Niisku