Niiskurouva
Seuratut keskustelut
Kommentit
Testi tehty ja negaakin negampihan se oli. En tosin juurikaan pettynyt, kun en oikeasti ajatellut, että nämä jomottelut olisi mitään sen suuntaista. Jatkuvat kuitenkin edelleen, joten huomenna käyn näyttämässä paikkoja lääkärille.
Voi Eve, halauksia sulle. Kuulostaa nuo mietteen niin tutuilta. Tämä kierto on tosin toivottavasti vähän helpompi, kun ei oviksen ympärillä ollut minkäänlaista toimintaa, mutta ihan samat luovuttajafiilikset on kyllä ollut joka menkkojen aikaan. Tähän mennessä olen tosin jaksanut sitten nousta uuteen yritykseen seuraavaan ovikseen mennessä. Voimia sulle ja ihan hirmusti tsempityksiä.
Huomenna töihin. Niin meni se loma.
Niisku
Kotiin on palattu ja niinhän minä taas löydän itseni täältä teidän luota heti :)...
Kengurulle surullisesti tervetuloa joukkoomme. Niin, ja osanottoja menetyksestä. Toivottavasti toipuminen on nopea ja vierailusi täällä jää lyhyeksi ja pääset jatkamaan matkaa takaisin odottajien joukkoon.
Mym-melille ihan hurjasti onnea ja enkeleitä matkaan!!! Ihanaa, että noita plussia on myös tähän ketjuun alkanut tulla.
Heathillä oli ihania ultra-uutisia. Mahtavaa!
Pahoitteluja niille, joille täti on tullut kutsumatta kylään.
Lukaisin viestit läpi, mutta sen verran on vielä aivot lomalla, etten taida kyetä sen enempää muille kommentoimaan tällä kertaa. Omaa napaa taidan tässä kuitenkin itsekkäästi laittaa... Mulla taitaa olla joku hormonihäiriö tai jotain. Tätin vierailu oli viimeksi tavallista lyhyempi, kaksi vuotopäivää ja kaksi tuhruaamua. Menkkajomotuksetkaan eivät olleet ihan tavallisia ja sitä jomotusta riittikin sitten seuraaviksi päiviksi ja viikoiksi. Ja oikeastaan sitä on edelleen (menossa kp 18), joskaan se ei ole yhtä kivuliasta, kun jossain vaiheessa. Se on siis semmosta alavatsajomottelua. "Jose ja Carlos" päättivät ryhtyä kivuliaiksi joskus kp9:n tienoilla. Ovat edelleen arat nännien "alta". Oviksen olisi pitänyt olla tiistaina ja km:n jälkeen mulla on tissit kipeytyneet kauttaaltaan oviksen jälkeen, mutta jostain syystä nyt ei kipua ole muualla, kuin tosiaan tuossa nännien ympäristössä. Mietin siis, että olikohan sitä ovista ollenkaan vai jäiköhän se väliin tällä kertaa. Eipä sen puoleen, ovista ei millään tavalla päästy hyödyntämään, kun oltiin vähän hankalissa olosuhteissa toiminnan suhteen, joten siinä mielessä ei harmita vaikka oliskin jäänyt väliin. Mutta muuten en sitten tiedäkään, että mikä tätä kropparaukkaa vaivaa. Toisaalta mietin, että menikö koneisto nyt niin sekaisin, että meidän vauvaprojekti tästä vielä venyy ja hankaloituu, toisaalta on mielessä käynyt sekin, että voisko niistä menkoista huolimatta olla sittenkin raskaana...? Muita oireita ei tosin tuon jomotuksen ja tissioireitten lisäksi ole, joten se tuskin on raskautta. Toivoisin vaan, että kroppa toimisi normaalisti ja voitais jatkaa yritystä seuraavan oviksen tullen.
Iloista viikonloppua!!!
Niisku
Eve, onnea hymynaamasta :). Sit ei muuta, kun töihin...
Mä aion kadota täältä virtuaalisesta nettimaailmasta seuraaviksi 10 päiväksi. Lähdetään reissuun ja vaikka kone oliskin mukana, niin yritän nyt keskittyä välillä muihin asioihin ja unohtaa vauvat. Ihan kun se niin vaan onnistuis... On taas yksi näitä masennuksen täyteisiä aamuja (jep, eilisen manian jälkeen pukkaa depressio päälle :)). Ollaan siis reissussa oviksen aikoihin ja niin ollen ko. aika jää hyödyntämättä. Välillä aina leikittelen ajatuksella, että jos sittenkin alottais pillerit. Ainakin tietäisi, ettei ole raskaana ja nämä pettymykset olisi jotenkin helpompi käsitellä. Mutta nyt siis reissun päälle.
Tervetuloa heille, jotka sillä aikaa tänne mahdollisesti tulevat, ja onnea niille, jotka sillä aikaa plussan saavat.
Väsynyt Niisku
Adalat, hienoa, että vuodot on vuodettu. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä oviksen odotteluun. Toivottavasti kierto loksahtaa normaaleille urilleen helposti ja nopeasti. Tsempit täältä.
Itse olen myös joskus miettinyt tuota, että jos olisi lapsia ennestään, niin km:n käsitteleminen SAATTAISI olla helpompaa. Silloin ei ainakaan olisi sitä pelkoa, että jää kokonaan lapsettomaksi. Toisaalta - jokaiselle täällä olevalle se lapsi on ollut toivottu ja jo olemassa olevat lapset eivät varmaankaan mitenkään vähennä sitä surua.
Anir, mulle ainakin tuttujen raskausuutiset on nykyisin tosi vaikeita. Onneksi toistaiseksi olen kyennyt heitä onnittelemaan ja olemaan iloisia heidän puolestaan uutisen kuultuani, mutta ajatus kääntyy kyllä aika helposti vähän toisenlaisille poluille, kun tilanne on ohi. Vahinkoraskauksista kuuleminen on varmasti vielä vaikeampaa. Toivottavasti teidän ei-vahinko saa alkunsa pian. Varsinkin kun ne EM-kisatkin päättyi ja mieskin saattaa ehkä eksyä sänkyyn joskus :)...
Eve, edelleen pahoitteluja negasta. Se on niin väärin, että kun on kaiken tehnyt oikein ja oppikirjan mukaan, tulos on toinen, kuin pitäisi. Nuo sun tuntemukset kuulostaa NIIN samanlaisilta, kuin omani. Mäkin olen jo sopeutunut jotenkin siihen ajatukseen, että ei meille sitä vauvaa koskaan tule. Yritetään niin kauan, kun kroppa toimii ja sit jossain vaiheessa luovutetaan. Mutta ei silti anneta periksi, eihän? Eihän se haikara aina voi teidänkään ohi lentää. Varsinkin, kun paikat on jo toimiviksi todettu ja raskautuminen on ollut mahdollista. Toisaalta - onhan se hyvä selvittää se vielä lääkärin kanssa, jos yhtään siltä tuntuu. Mä kuitenkin uskon ja toivon, että teilläkin vielä tärppää uudestaan. Haleja.
Täällä on palattu töihin loman jälkeen. Olipahan päivä:
1. Työkaveri ilmestyi paikalle huomattavasti paisuneen vatsansa kanssa. Olinhan minä siitä raskaudesta tiennyt, mutta tuntui silti pahalta nähdä massu. Varsinkin, kun hän on vain muutaman viikon pidemmällä, kuin itse olisin ollut ilman km:a. Väkisinkin laittaa miettimään, että kuinka pitkällä olisinkaan, jos ei... Mutta kun.
2. Ensimmäinen asiakas kertoi sitten abortista. Jep. Kiukutti. Eikä siitä sitten sen enempää.
3. Kävin levittämässä paikkojani gynelle noiden jomotusten takia. Viime yönä heräsin kipuun, joten kai se ihan todellista sitten on. Hyvät uutiset oli, että kaikki on kunnossa eikä lääkäritäti keksinyt mitään syytä, miksi massu jomottelee. Oviskin on kuulemma tapahtunut. Ja hyvin lohdullisesti sanoi, että "kyllä se tärppi vielä teillekin napsahtaa". Mutta jostain syystä se ei lohduttanut yhtään. Päinvastoin. Jokainen lääkärikäynti muistuttaa nykyisin km:sta ja se on aika ärsyttävää. Jomotukset jatkuvat.
4. Kaupunki on täynnä raskaana olevia ja vauvoja. Ei tunnu missään. Tai niin ainakin yritän itselleni uskotella.
Että näin täällä. Elämä jatkuu.
Niisku Nuhanenä - taas!!!