Niiskurouva

Kirjotin pitkän viestin, jonka kone sitten ystävällisesti tuhosi ja nyt ei enää ole aikaa alottaa kokonaan alusta, joten nöyrimmät anteeksipyyntöni niille, jotka jäävä huomiotta.



Kengu, ihan hurjasti onnea ja tarrasukkia matkaan! Ihanaa, että tännekin aina joskus plussa eksyy. Me muut yritetään tulla perässä.



Cucciola, hienoja uutisia sielläkin. Kiva, että täti tuli. Nyt vaan toivotaan, että visiitti jää ainoaksi vähään aikaan :). Niin, siis siinä tapauksessa, että aiotte jatkaa yritystä heti.



Aveena, halauksia. Km on aina ikävä juttu, mutta tuo kuulostaa jo lähes kidutukselta. Toivottavasti tilanne selviää ja hormonit lähtee laskuun. Voimia.



Lakka, pahoittelut :(.



Nelli, täällä on peukut ja varpaat pystyssä, että inssi olis onnistunut. Tuu kertoilemaan sitten, joohan.



Eve, joko sait hymyn? Ois kiva päästä jännäilemään yhdessä :).



(.) Täällä 13/25-31 ja hymynaama ilmestyi testiin tänään. Ajattelin sen tulevan vasta huomenna, mutta kyllä tämäkin päivä mulle sopii :). Pupuilusuunnitelmat ei ole ihan toimineet niin kun suunniteltiin, mutta toiveita on kai silti. Ainakin, jos tänään vielä jaksais iltavuoron jälkeen peittoja heilutella. Sit alkaa taas se toivon ja epätoivon välillä heiluminen, kunnes täti tulee vierailulle ja romahdan täysillä... Tää kuvio on niin nähty. Mutta jostain sitä toivoa silti kuitenkin riittää.



Perjantaita, ihmiset.



Niisku

Kiitoksia haleista ja muusta myötätunnosta! On tää vaan niin älyttömän hieno paikka, kun kaiken mun purnauksenkin jälkeen noin olette jaksaneet kannustaa ja tsempata. Kiitos siitä!!!



Mirabel, pahoittelut vauvantulemattomuudesta, mutta samaan hengenvetoon onnittelut töistä! Hieno juttu. Toivottavasti työ antaa sulle just sen verran muuta ajateltavaa, että tärppi käy seuraavassa kierrossa vähän niin kun huomaamatta :)...



Kengu, täälläkin vauva-asiat häiritsee työntekoa. Varsinkin tämmösinä hiljaisina iltavuoroina, kun on aikaa seikkailla netissä ja haaveksia.

Greippimehu ei mulla aiheuttanut muuta, kun kierron pidentymisen parilla kolmella päivällä. Toivottavasti sen vaikutukset on toisenlaiset sulla :).



Adalat, kiitos haleista. Lämmittivät kovasti. Jotenkin en osaa niitä tutkimuksia edes ajatella. Kaikessa epätoivossaankin sitä kuitenkin jollain solullaan vielä toivoo...



Malica, onnea täysi-ikäiselle äidille :)! Toivotaan, että valitsemasi ura jatkuu vielä pitkääääääääään :). Kysyit tuosta miehen tuesta. Meillä ainakin mies on jotenkin osannut kyllä olla hienosti tukena ja hokee jatkuvasti, että haluaa omalta osaltaan olla osa sitä prosessia, jossa minä olen. Nainen kun taitaa kuitenkin kokea tuon km:n ja koko vauvakuumeilun jotenkin eri tavalla, kuin mies. Meillä asiaan tosin vaikuttaa myös se, että miehellä on jo lapsia, mulla ei. Se on varmaan "vaikeampi" asia mulle kun hänelle, mutta onneksi on siitäkin voitu puhua.



Anir, voimia mammamasujen "katseluun". Sitä samaa on täälläkin tällä hetkellä ja se ei todellakaan ole helppoa. Se, jos mikä, herättää niitä kauheita epäreiluuden ja kiukun tuntemuksia. Mutta jospa se vielä teillekin koittaisi valoisampi päivä ja sinäkin saisit pömpöttävän mahan. Haleja.



Nelli, ihan hirrrrrmuisen hurrrrrjasti tsemppiä inssiin!!! Toivottavasti tää olis se kerta, kun tärppää ja pikkuinen tarraisi kunnolla kiinni. Niin, ja "takapiruile" ihan rauhassa :). Saa tänne kirjailla, vaikka ei listalla oliskaan. Tuut sitte kertomaan miten sen inssin kanssa käy, joohan?



Cucciola, ihanaa, että olet olemassa vielä!!! Ymmärrän kyllä, että haluat ottaa tämän vauvailun vähän kevyemmin. Mulla vaan on itsekkäästi ikävä sua, kun ilmaannuttiin palstalle samoihin aikoihin :). Mutta on se täti vaan epäreilu: kun sen haluais vierailulle, sitä ei näy eikä kuulu ja kun sitä ei kaipaa, se tulee kellon tarkkuudella. Aika outoa, ettei asialle vielä ole tehty mitään. Varmasti turhauttava tilanne. Voimia.



Mä siis olen taas kerran vähäisin voimineni noussut pahimmasta ja suunnannut katseen ja ajatukset ensi viikkoon ja ovikseen. Miehen kanssa on jopa tehty "pupuilusuunnitelma" :). Se on näköjään sydämestään hommassa mukana, kun niin aktiivisesti alkoi asiaa aamulla miettiä. Se on jotenkin ihan älyttömän nurinkurista, että vielä kaksi päivää sitten olin ihan murheen syövereissä ja varma siitä, että ei meille sitä vauvaa ole tulossa. Ja näin pari päivää myöhemmin olen niin päättänyt, että tämä on SE kierto meille. Ja sit taas parin viikon päästä itken ja raivoan, kun ei toivottua tulosta tullutkaan... Jatkuvaa vaappumista toivon ja epätoivon välillä. Tämä toiveikas vaihe on ihana, mutta se epätiovo vastaavasti ihan järkyttävä. Millähän näitä laaksoja ja vuoria sais vähän tasoteltua?



Näissä mietteissä, Niisku

Hohoi,



MyrskyMaija, tervetuloa joukkoomme. Toivottavasti teillä tärppää nopeasti.



Marjalle ihan hurjasti onnea ja tarrasukkia matkaan! Näköjään täältä edes joku aina välillä plussaakin. Hieno juttu.



Malica taisi kysellä kp-listaa. Yritin keräillä viimisimpiä päiviä listalle, mutta suokaa anteeksi, jos meni väärin. Ihan kaikkien päiviä en löytänyt, joten lisäilkää päivät listaan, jos haluatte. Tai poistakaa, jos ette halua listalla olla. Musta tuskin on tätä päivittäin päivittämään, mutta heitän sen tänne nyt kuitenkin siltä varalta, että joku joskus haluaa/viitsii päivityksiä tehdä. Onhan se ihan kiva jännäillä muiden päiviä ja vähän pysyä ajan tasalla, että kuka seuraavaksi plussaa. Ja pakkohan niitä plussia on jossain vaiheessa alkaa tulemaan. Aika masentavaa sakkia ollaan muuten :).



Kp-lista 12.8.2010:

Aveena 8/28-32?

Adalat 1/28-30

Malicamam kp22

Kengu75 23/25-26

MyrskyMaija 15/27-35

Santra27 5/20-42

Arktinen Ampiainen kp10

MiRaBel 2/24

Eve84 7/29-30

Lakka 34/30-35

Niiskurouva 5/25-31



Pupuliini, mikä on olo ja tilanne?



Entäs Lakka, onko täti saapunut vai vietätkö jännäyspäiviä?



Itse olen jotenkin ihan järkyttävän väsynyt. Väsynyt tähän jatkuvaan vatvomiseen tän vauva-asian ympärillä ja väsynyt kaikkeen siihen liittyvään. Mä "sekoan" aina menkkojen alettua ja niin kävi nytkin, vaikka niin varmasti tiesin ettei meille ole huhtivauvaa tulossa ja niin ei sen pettymyksenkään tulla. Mutta tuli vaan niin toivoton olo ja oikeastaan olen tainnut surra jo seuraavaa kiertoa. Ja sitä seuraavaa. Ja sitä sitä seuraavaa. Mun varmaan pitäis käydä juttelemassa näistä fiilareista jonkun ulkopuolisen kanssa, mutta en oikein tiedä kuka se olis. Mies on edelleen ihana ja jaksaa kannustaa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen, mutta kyllä nää mun synkät ajatukset varmaan sitäkin kuormittaa. Onhan se ihan oikeassa sanoessaan, ettei me nyt niin kovin kauaa olla vielä yritetty - puoli vuotta tulee täyteen loppukuusta - mutta kun joka kerta se menkkojen alku on rankempi, niin voisi olla parempi lopettaa koko yritys. Noh, minä sitten päätin ja mies ainakin jollain tasolla suostui, että yritetään tämän vuoden loppuun, mutta jos ei vauva sitten ole tuloillaan, niin saa homma jäädä. Toissa päivänä lainasin kirjastosta lapsettomuutta käsittelevän kirjan ja sitä olen sitten lukenut ja itkenyt. Itse en jaksa uskoa haikaran vierailuun tässä osoitteessa.



Toivottavasti teillä muille menee paremmin.



Niisku

Mitähän tässä mun kropassa oikein tapahtuu??? Koko tää kierto on oikeastaan ollut aika kivulias. Särkylääkkeillä on menty pari viimistä yötä ja sillä alotettiin myös tänä aamuna. Sekä alavatsa että alaselkä kipuilee ja juilii. Noh, tän päivän kipuiluille löytyi sitten syykin: täti tuli vierailulle ja kierto jäi 25 päivään... Jos en olisi käynyt siellä gynellä maanantaina, hyppisin varmaan seinille. Nyt yritän ajatella, että tämmösiä nää kierrot joskus on, vaikka kyllähän tää vähän ihmetyttää. Päästäänpähän uuteen yritykseen nopeammin, kun kierto oli lyhyempi. Taitaa olla jo yk 5 km:sta lähtien, mikä todellakin masentaa, mutta ei kai sille mitään voi. Jospa se ensi kierto olis sit se meidän kierto.



Omanapaisesti Niisku kp 1

Eve, kuulostat ihanan positiiviselta japaninlippupäivistä huolimatta! Ihanaa. Sulla on myös tosi kivan kuuloinen neuvolatäti. Varmasti hyvä juttu, jos pääset puhumaan ja purkamaan *tahtoo myös*. Ja sit ei muuta, kun uutta matoa koukkuun. Sitä paitsi, onhan se kiva, kun ei tarttee sitä synttärikakkua jakaa kenenkään kanssa vaan saatte ihan omat kakkunne sekä sinä että lapsesi ;).



Anir, komppaan täysillä: tämä palsta on huippu. Mua ainakin on auttanut paljon, että on voinut jakaa juttuja eikä ole kertaakaan tullut tyrmätyksi. Että kiitos vaan teille kaikille siitä.

Tuosta vauvahankkeen unohtamisesta... Tai pyrkimyksestä siihen. Voi, kun sen voisikin nion vaan unohtaa. Mutta ihan niin kun sanoit, "miten sen voi unohtaa, kun se on mielessä joka päivä". Mä yritän löytää muita asioita, joihin keskittyä, mutta aina ne ajatukset jotenkin vaan päätyy vauvoihin ja sitä kautta siihen omaan vauvattomuuteen. Mutta jos joku keksii miten tämän hankkeen voi unohtaa, neuvoja otetaan kiitollisena vastaan.



Adalat, mullekin tulee melkein kyyneleet silmiin, kun luen tuota katkelmaa sun epikriisistä, minkä olet tuohon kirjottanut. Se on niin surullista ja epäoikeudenmukaista, että siitä toivotusta jouduit luopumaan. Toivotaan kuukautisten pikaista saapumista. Vai voisko ne jo jättää saapumatta...?



(.) Mäkin mietin tuota tulehduksen mahdollisuutta, kun sitä jomottelua on tässä ollut ja siksi kävin gynellä silloin muutama päivä sitten. Hän kuitenkaan ei sieltä mitään tulehdukseen viittaavaa löytänyt ja sanoi kaiken olevan kunnossa ja epäili jomotuksen syyksi mahdollisesti stressiä. Tosin totesi myös, että mikäli kivut jatkuu, kannattaa tutkituttaa suolistopuoli. Mutta jotenkin maalaisjärki sanoisi, että jos vika olis suolistossa, se aiheuttaisi myös jotain toiminnalista häikkää esim. ripulia. Eikä se oikein muutenkaan vaikuta sen puolen kivulta, mutta mistäs näistä tietää. Tänään on ollut aikalailla oksu-olo myös ja kerran olin jo ihan varma, että laatta lentää, mutta on sitten kuitenkin pysynyt tavara sisällä.

Mitään kummempia vuotoja ei ole ollut PAITSI että tänä aamuna tuli (okay, tässä kohtaa parasta kai antaa ällövaroitus!) semmosta voidemaista, punertavaa valkkaria muutaman klimpin verran. Arvatkaa olisinko fiiliksissä, jos raskaus olis mahdollinen??? Kaikki oireet kiinnittymisvuotoineen olis siis paikalla, mutta se raskaus ei vaan taida olla mahdollinen, joten onpahan taas todistettu vaan se, että kun oikein haluan olla raskaana, niin voin hyvin kuvitella oireet toiveeni mukaisiksi :).



Että näin täällä tällä erää. Nukkukaahan hyvin ;).

Niisku