Niiskurouva

Neito32, pahoittelut tädin ilmaantumisesta. On se vaan kumma vieras, kun se aina löytää paikalle. Kuulostaa kuitenkin, että teillä on aika hyvin suunnitelmat selvillä, kun sulla on se kiinnikkeidenpoisto tulossa. Se sitten viimeistään siivittää teidät plussan siiville :). Mutta mitä tahansahan voi vielä tapahtua ennen sitäkin, joten toivotaan, että tärppi käy pian.

Olen kyllä samaa mieltä tuosta naisen kropan petollisuudesta: oireita löytyy joka kierrossa ja aina on ihan varma, että ne on sitä itseään. Ja ihan niinkun Vilhokin tuossa mainitsi, niin alkukierrossakin usein huomaan miettiväni, että "jos tuo tuntemus olisi tullut loppukierrossa, olisin ajatellut sen olevan raskauden oire". Naiset on huvittavia :).



Vilho, uskon, että nuo pidemmän aikavälin suunnitelmat ja päätökset auttaa jotenkin rentoutumaan. Itse sain jo miehen lupaamaan, että jos ei olla vuoden loppuun mennessä raskauduttu, niin yritys loppuu siihen. En tiedä pystyisinkö päätöksessäni pysymään, koska niin tosi kovasti sitä omaa lasta haluaisin, mutta olen huomannut, että muutaman kuukauden lisäajan antaminen itselleen on helpottanut sitä "kaikki tänne heti nyt" -painetta. Aika näyttää kuinka käy. Toivotaan kuitenkin, ettei teidän tarvitsisi tutkimuksiin mennä, vaan plussa napsahtaisi tässä kohta puolin. Tsemppiä yritykseen!!!



(.) Tänne ei oikein mitään raportoimisen arvoista kuulu. Taitaa olla menossa kp 23/25-31 tai jotain. Oireita olisi listan verran, mutta kun niitä on ollut joka kierrossa ennenkin, niin en taida niiden päälle sen kummemmin tällä kertaa perustaa :). Katellaan, kuinka käy.



Plussapuhureita meille kaikille!

Nelli, voi harmitus, ettei se inssi sitten tuonut tuon parempia uutisia :(. Niin toivoin, että teille jo nyytti suotais, mutta ei näköjään mun toivomuksilla ole vaikutusta :). Tsemppiä IVF:ään kuitenkin. Joko tiedät, koska se tehdään? Btw, oon välillä käynyt sun kuulumisia vakoilemassa tuolla pitkään tuhtaavissa ;).



MiRaBel, hyvä, että saitte miehen kanssa puhuttua asioista. Nuo uusperhekuviot on ihan oma juttunsa ja tunnistan itessäni paljon samoja ajatuksia, joita kerroit nyky-miehelläsi olevan. Ehkä mun pitäiskin alottaa vertaistuki hänen kanssaan :D. Mäkin välillä toivoisin, että nuo miehen lapset olis mun tai ehkä enemmänkin on semmonen hassu kateudensekainen tuntemus siitä, että miehellä on lapsia jonkun muun kanssa eikä ole ollenkaan varmaa, että mä koskaan saan lapsia hänen kanssaan.

Mikä on olo? Sulla kai alkaa olla jännäilypäivät käsillä. Oireita ja tuntemuksia mihinkään suuntaan?



Nippe, sulla on tosi ymmärtäväinen neuvolatäti, kun lupasi noita "tukitarkastuksia" seuraavaan raskauteen. Ne varmaan helpottaa sitä pahinta paniikkia seuraavalla kerralla. Pidetään peukkuja, että se seuraava kerta tulee PIAN.



Santra, kiva, että oot taas linjoilla :). Plussatuulia sinne. Mä täällä olen jo peukut pystyttänyt, että tää olis se teidän kierto. Milloin sulla olis testauspäivä?



Kengulle voimia alkuraskauden pelkoihin ja epätietoisuuksiin. Se on niin hassua, että jotenkin sitä ennen kuvitteli, että kunhan se + tulee, niin elämä siitä eteenpäin on pelkkää hymyä. Mutta elämä on opettanut, ettei se sit kuitenkaan mene niin. Toivotaan kuitenkin parasta tällä kertaa teille. Pääsetkö varhaisultraan julkiselle vai menetkö yksityiselle?



Eve, mikä on tilanne siellä?



Amppari, mitä kuuluu???



ON: tänne ei edelleenkään mitään kummia kuulu. Oireita on vaikka kuinka, mutta olen niin monta kertaa ollut "raskaana oireenmukaisesti", että yritän tietoisesti välttää niiden ajattelemista ja laskeskelua. Nyt taitaa olla menossa kp 23/25-31 tai jotain, joten periaatteessa perjantaina vois jo ajatella testaavansa. Tosin tämä hyvä olo on jatkunut, enkä haluaisi sitä pilata negatiivisella testillä, mutta toisaalta tuo testaaminen kai kuuluu rituaalin omaisesti mun loppukiertoon :D.



Runsaasti plussapuhureita tähän ketjuun!!!

Zoey, voi ei. Osanottoja täältäkin. On se vaan niin väärin. Miten olet fyysisesti toipunut? Varmasti järjelläsi tiedät, ettei km:t ole olleet sinun vikasi, mutta ymmärrän kyllä, että tunteet ei aina seuraa järjen ääntä. Samaa kysymystä olen itsekin pyöritellyt ja yhtä lailla siinä vaille vastausta.

Parisuhdetta km ihan varmasti koettelee. Toivottavasti kuitenkin jaksatte olla toistenne tukena ja surra niin yksin kuin yhdessäkin. Rutistuksia sinulle.



Heath, ihanaa!!! On se varmaan huisia nähdä ja kuulla se oma lapsi (jep, mun ajatuksissa sikiökin on lapsi :)) ekoja kertoja. Onnea pahimpien riskiviikkojen ylityksestä ja edelleen tsemppiä jatkoon.



Adalat, hienoa, että kylvötyöt on tehty. Toivottavasti siemenet itävät ja sato tulee korjuuseen oikeaan aikaan :).



Eve, onpas sulla kummallinen kierto. Mutta sait siis kuitenkin siihen viivatikkuun oviksen, vaikka hymynaama jäikin puuttumaan, vai muistanko/ymmärsinkö väärin? Toivottavasti luonto yllättää teidät ;). Kaikesta huolimatta varmaan hyvä juttu tuo neuvolatädin kanssa jutteleminen. Jospa sieltä kuitenkin saisi tukea tähän yrittämiseen (yöäk, mikä sana, mutta sitä kai tämä kuitenkin on?).

Täälläkin olisi varaa painon vähän laskea. Voi, kun asuisit jossain naapuristossa, niin alettais vertaistuki ja -lenkit yhdessä :). Siinä sivussa sit jännäiltäis näitä vauvajuttujakin. Olitko se sinä, joka niitä Pointseja käyttää? Mullakin matsku niihin on, mutta jotenkin into laantui, kun ryhmät loppui.



Aveena, Ihan varmasti jotenkin pelottavaa tuo, että hoito on nyt lapsettomuuspolilla. Mutta jotenkin kuvittelisin, että sieltä saat asiantuntevimman hoidon. Ei se varmaan kauheasti lohduta, mutta väkihän jonottaa sinne pääsyä hoitotakuut paukkuen :). Pääasia kuitenkin, että sulla on sellainen olo, että ovat kiinnostuneita sun tilanteesta ja että saat sieltä sen avun, minkä tällä hetkellä tarvitset. Olet sinä jo nyt joutunut kärsimään yli oman osuutesi. Edelleen jaksamista ja voimia tähän päivään.



MiRaBel, missä olet? Työhön hautautuneena varmaan :). Laitahan kuulumisia kuitenkin, jos täällä vierailet.



Amppari, kuulumisia huhuilen sultakin...



ON: Mulla tämä hyvä mieli vaan jatkuu. Olen melkein jo päättänyt, etten aio sortua testailemaan ennen kun menkat on sata päivää myöhässä, kun nautin tästä olotilasta niin ja pelkään, että täältä tullaan taas rytinällä alas negan myötä. Vauvaa toivon ja haluan edelleen, mutta ehkä alan myös suunnitella elämää muilla alueilla, ettei tästä kuumeilusta tule elämän koko sisältö. Aika näyttää miten näihin tavoitteisiin pääsen ja pystyn...



Iloista viikonloppua. -Niisku

Vilho, vähänkö nauroin tuota sun ilmausta "tuotannon keski-ikä" :).

Meillä myös mies ottaa nuo pettymykset hiukan kevyemmin. Tai ei kai ne hänelle edes ole pettymyksiä sanan varsinaisissa mielessä, kun miehen mielestä me nyt ei olla kuitenkaan kauhean kauaa yritetty. Eikä kai ollakaan - viimeisen pillerin nielaisin aika tarkkaan päivälleen puoli vuotta sitten - mutta musta se vaan tuntuu ihan hirrrrrrveeen pitkältä ajalta. Mutta mies on vähän ihmeissään, kun mä järjestän yhden naisen sirkuksen aina tädin tullessa :D.

On sulla vaan tosi pitkät ja heittelehtivät kierrot. Mutta onneksi se tärppi on silti mahdollinen, joten plussapuhureita lähtee täältä sinne päin.



neito32, tsemppiä jännäilyyn. Onko oireita tai tuntemuksia suuntaan tai toiseen? Koska meinaat testata ;)? Täällä on peukut pystytetty.



Cassandra, aika pitkä tuo sunkin viime kierto ollut. Varmaan aika hermoja raastavaa. Onko toi 32 kuitenkin tähän asti ollut vakio kiertopäivien lukumääränä?



Tuosta yrittämisen erilaisuudesta nuorempana ja nyt "vanhempana". Mulla ei ole kokemusta nuorempana yrittämisestä, kun ei semmosta sopivaa isäehdokasta koskaan osunut kohdalle ennen nykyistä miestäni, mutta kyllä tämä yrittäminen välillä työstä käy tässä iässä. On vaan "pakko" tahkota joka kierrossa, koska sitä tavallaan kilpailee aikaa vastaan. Se biologinen kello on tullut tosi todelliseksi viime kuukausina. Mutta ei sovi tietenkään unohtaa sitäkään, että raskautuminen on mahdollista useimmilla yli 40:näkin, joten ei me ihan mahdottomia tapauksia olla iästämmekään huolimatta.



Viikonloppuja! -Niisku

Voisin minäkin ilmottautua tähän ketjuun, kun kerran samaan ikäluokkaan kuulun. Tai siis johan mä olen vanha teihin muihin verrattuna, mutta samalla kymmenellä kumminkin :). Ikää mulla siis 36 ja ihan ihka ensimmäistä lapsukaista tässä kuumeillaan. Miehellä kolme nyt jo teiniä edellisestä liitosta. Iltatähteä siis toivottais.

Pillerit jäi pois helmikuun lopussa ja heti siitä plussasinkin, mutta sitä iloa riitti vaan 6+6 viikolle ja siihen sitten loppui meidän raskaus. Nyt on muutama kierto takana km:n jälkeen ja kuume senkun kohoaa :).



Cassandra, sullahan on ollut pitkä kierto. Varmaan hermoja raastavaa miettiä, että onko tärppi käynyt vai onko täti vaan myöhässä. Mikä ehkäisy teillä oli käytössä ennen yritystä?



Hekle, mitähän sinne mahtaa kuulua? Tuliko täti vai saitko plussan?



Neito32tre, mikähän on tilanne siellä? Toivottavasti täti ymmärsi pysyä poissa.



Pumpkin, mullekaan tämä vauvakuumeilu ei ollut mitenkään itsestään selvää. Varsinkin, kun mies oli sitä mieltä, että jo olemassa olevat riittää. Mutta kun kuume nousi, se vei mennessään ja sen kourissa on nyt sit kärvistelty. Onneksi mieskin käänsi kelkkansa ja vauvalla on lupa tulla. Toivottavasti teillä tärppää pian.



Mulla taitaa olla menossa kp19/25-31, joten vielä täytyy vähän aikaa jännitellä ennen kuin pääsee testaamaan.