Nainen25

Mies tietää tietenkin huonon itsetuntoni parisuhteessa, hän tietää että loukkaannun monista pienistä asioista tahtomattani. Hän tietää että mulla ei kulje järki ja tunteet käsikädessä, ja on aika neuvoton kanssani välillä. Hänestä tuntuu välillä ettei pysty auttamaan minua, eikä minulle riitä mikään silloin, kun vajoan itseinhooni. Vihaan itsessäni sitä tilaa, koska se on pääni sisällä enkä osaa kontrolloida sitä. Olen välillä miettinyt, että voisko mulla olla epävakaa personaallisuushäiriö. Mulla on erittäin vääristynyt minäkuva ja vaikeuksia hallita tunne-elämää, lähinnä negatiivisia tunteita. Mulla on välillä todella harhaisia ajatuksia itsestäni (negatiivisessa mielessä), ajatukseni eivät ole lähelläkään totuutta. Välillä olen mielestäni maailman paskin ja huonoin ihminen, ja välillä taas pidän itseäni arvokkaana, upeana, omanarvon tietävänä nuorena naisena. Ristiriitaista eikö? Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, ööm.. silloin kun olin 18. Parannuin, ainakin melkein. Masennusoireita minulla ei enää ole ollut vuosikausiin. Olen siis aika heikkomielinen ihminen. 😅 herkkä ja erittäin tunteellinen. Tunteet tunnen todella voimakkaasti. Niin negatiiviset kuin myös positiiviset.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se ammattiapu olisi paikallaan. Olet selvästi halukas tarttumaan ongelmaan ja tekemään sille jotain. Saattaisitko sinulla olla jollain tapaa myös vaatelias luonne, niin että kyseessä ei olisikaan suoraan huono itsetunto, vaan ihan vaan kiukku siitä, ettei mies tee ja toimi kuten haluat?

Sitäkin.. Olen tottunut aina saamaan paljon paljon huomiota, olen ainut lapsi, mieheni on suhteen aikana panostanut minuun todella paljon ym. Olen kuitenkin silti todella nöyränä saamastani huomiosta ja rakkaudesta. Tämä vaateliaisuus ei sitten taas ole yhteydessä tietääkseni sen kanssa, että koen taas esimerkiksi että hänen satunnainen pornonkatsomisensa olisi minulta pois. Koen senkin uhkana itseäni kohtaan, "enkö riitä hänelle?" Vaikka edelleenkin, mieheni mielestä porno ja oikea seksi kanssani ei ole millääntavalla verrannollisia toisiinsa, hän harrastaa usein seksiä kanssani vaikka olisikin hoidellut itseään aikaisemmin. Mutta siitä huolimatta, tämäkin asia vaivaa minua. Pornoa en häneltä halua kieltää, toinen ihminen ei saa mielestäni rajoittaa toisen ihmisen yksityistä aikaa. Nämä viestit onmaika seksuaalisävytteisiä nyt, mutta hyvin keskeisiä mielestäni parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen terapeutille menoa, itselläni auttoi jo muutama kerta seksuaaliterapiaa. Lisäksi päätös, että huonosta itsetunnosta pääsee kyllä eroon, jos päättää ja alkaa vain ajatella ja käyttäytyä toisin.

Lisäksi kannattaa rakentaa se itsetunto ihan jonkin muun kuin miehen varaan. Ja uskoa, että jos suhde kaatuu, uuden saa käden käänteessä (ainakin seksisuhteen).

Ongelmana minulla on että kaikissa muissa elämän osa-alueissa minulla ei ole ongelmia. En välitä ihmisten mielipiteistä, arvostan itseäni. Naisena ja puolisona en. Mietin jatkuvasti kuinka voin olla parempi, kuinka sitä kuinka tätä. Miten näyttää paremmalta, miksi en riitä silloin ja tällöin. Vaikka todellisuudessa tiedän että aivan tasantarkkaan, että riitän miehelleni eikä minun torjumiseni ole loukkaus minua kohtaan ihmisenä. SILTI, minä loukkaannun aina ja tulen surulliseksi monesta pienestä asiasta.

Olisiko ongelma sitten se, ettei miehesi halua seksiä kanssasi tarpeeksi? Ehkä joku toinen mies haluaisi sinua enemmän? Kuinka usein niitä torjuntoja tapahtuu?

Haluaa hän. Nää oli nyt vaan nopeasti vetäistyjä esimerkkejä mun pitkästä ongelmien listasta, mistä saan vedettyä ongelman. Minua ei kiinnosta muut. Torjuu ihan normaaleista syistä jos torjuu, sekä tek

Jee sen hienotunteisesti, mutta ei se auta. Ongelma on aidosti minun tavassani käsitellä asia, ettei vika ole aina minussa. Näin nimittäin ajattelen. Että hän ei harrasta seksiä kanssani, koska hän ei halua minua. Asia ei ole nimittäin näin, vaikka päässäni sen niin käännän.

Et vastannut kysymykseen. Kuinka usein mies tekee seksialoitteen ja kuinka usein sinä? Kuinka usein torjuu?

Kyllä ne menee itseasiassa aika 50/50 meillä, välillä enemmän seksiä välillä vähemmän. En ole pitänyt mitään kirjaa, on oikeesti todella verrannollista senhetkiseen elämäntilanteeseen mitä meillä on käynnissä. Välillä ei torju lainkaan, sitten heikommilla hetkillä saattaa torjua esim. joka kolmannen yrityksen. Esimerkkinä jos tekisin aloitteen kolmesti viikossa niin kerran torjuu.

Rehellisesti vastaa, olisiko ongelmaa jos mies antaisi joka päivä mahtavaa seksiä?

Jaa a. Tietääkseni tein aloituksen liittyen moniin pieniin ongelmiini käsitellä asioita, enkä liittyen sillointällöin torjutuksi tulemiseen. Saattaisihan se parantaa oloani ja itsetuntoani, koska nautin seksistä, mutta eipä se korjaisi ongelmiani syvältä asti. Sillonhan rakentaisin itsetuntoni seksin varaan. On ihan normaalia tulla välillä torjutuksi parisuhteessa, haen apua siihen, miten en ottaisi kaikkea niin isona loukkauksena naiseuttani kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen terapeutille menoa, itselläni auttoi jo muutama kerta seksuaaliterapiaa. Lisäksi päätös, että huonosta itsetunnosta pääsee kyllä eroon, jos päättää ja alkaa vain ajatella ja käyttäytyä toisin.

Lisäksi kannattaa rakentaa se itsetunto ihan jonkin muun kuin miehen varaan. Ja uskoa, että jos suhde kaatuu, uuden saa käden käänteessä (ainakin seksisuhteen).

Ongelmana minulla on että kaikissa muissa elämän osa-alueissa minulla ei ole ongelmia. En välitä ihmisten mielipiteistä, arvostan itseäni. Naisena ja puolisona en. Mietin jatkuvasti kuinka voin olla parempi, kuinka sitä kuinka tätä. Miten näyttää paremmalta, miksi en riitä silloin ja tällöin. Vaikka todellisuudessa tiedän että aivan tasantarkkaan, että riitän miehelleni eikä minun torjumiseni ole loukkaus minua kohtaan ihmisenä. SILTI, minä loukkaannun aina ja tulen surulliseksi monesta pienestä asiasta.

Olisiko ongelma sitten se, ettei miehesi halua seksiä kanssasi tarpeeksi? Ehkä joku toinen mies haluaisi sinua enemmän? Kuinka usein niitä torjuntoja tapahtuu?

Haluaa hän. Nää oli nyt vaan nopeasti vetäistyjä esimerkkejä mun pitkästä ongelmien listasta, mistä saan vedettyä ongelman. Minua ei kiinnosta muut. Torjuu ihan normaaleista syistä jos torjuu, sekä tekee sen hienotunteisesti, mutta ei se auta. Ongelma on aidosti minun tavassani käsitellä asia, ettei vika ole aina minussa. Näin nimittäin ajattelen. Että hän ei harrasta seksiä kanssani, koska hän ei halua minua. Asia ei ole nimittäin näin, vaikka päässäni sen niin käännän.

Et vastannut kysymykseen. Kuinka usein mies tekee seksialoitteen ja kuinka usein sinä? Kuinka usein torjuu?

Kyllä ne menee itseasiassa aika 50/50 meillä, välillä enemmän seksiä välillä vähemmän. En ole pitänyt mitään kirjaa, on oikeesti todella verrannollista senhetkiseen elämäntilanteeseen mitä meillä on käynnissä. Välillä ei torju lainkaan, sitten heikommilla hetkillä saattaa torjua esim. joka kolmannen yrityksen. Esimerkkinä jos tekisin aloitteen kolmesti viikossa niin kerran torjuu.

Vierailija kirjoitti:

Nainen25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen terapeutille menoa, itselläni auttoi jo muutama kerta seksuaaliterapiaa. Lisäksi päätös, että huonosta itsetunnosta pääsee kyllä eroon, jos päättää ja alkaa vain ajatella ja käyttäytyä toisin.

Lisäksi kannattaa rakentaa se itsetunto ihan jonkin muun kuin miehen varaan. Ja uskoa, että jos suhde kaatuu, uuden saa käden käänteessä (ainakin seksisuhteen).

Ongelmana minulla on että kaikissa muissa elämän osa-alueissa minulla ei ole ongelmia. En välitä ihmisten mielipiteistä, arvostan itseäni. Naisena ja puolisona en. Mietin jatkuvasti kuinka voin olla parempi, kuinka sitä kuinka tätä. Miten näyttää paremmalta, miksi en riitä silloin ja tällöin. Vaikka todellisuudessa tiedän että aivan tasantarkkaan, että riitän miehelleni eikä minun torjumiseni ole loukkaus minua kohtaan ihmisenä. SILTI, minä loukkaannun aina ja tulen surulliseksi monesta pienestä asiasta.

Olisiko ongelma sitten se, ettei miehesi halua seksiä kanssasi tarpeeksi? Ehkä joku toinen mies haluaisi sinua enemmän? Kuinka usein niitä torjuntoja tapahtuu?

Haluaa hän. Nää oli nyt vaan nopeasti vetäistyjä esimerkkejä mun pitkästä ongelmien listasta, mistä saan vedettyä ongelman. Minua ei kiinnosta muut. Torjuu ihan normaaleista syistä jos torjuu, sekä tekee sen hienotunteisesti, mutta ei se auta. Ongelma on aidosti minun tavassani käsitellä asia, että vika olisi aina minussa. Näin nimittäin ajattelen. Että hän ei harrasta seksiä kanssani, koska hän ei halua minua. Asia ei ole nimittäin näin, vaikka päässäni sen niin käännän.