Nainen25
Seuratut keskustelut
Kommentit
Äläkä missään nimessä kuvittele, että olisit huono tai vajaavainen jos haet apua. Siinä tilanteessa, kun olette jutelleet, ja jos tulet siihen tulokseen että mielestäsi tarvitsisit ehkä edelleen jonkun ulkopuolisen apua, niin uskoisin että miehesikin olisi otettu että ottaudut asialle ja itsetutkiskelulle. Sekä ottaudut aidosti asialle joka parantaa teidän parisuhdettanne. Psykoterapia on oikeasti kiinnostavaa itsetutkiskelua, raakaa, mutta antavaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, oikeasti näytä tää keskustelu! Sillon sun ei tarvitse ite suoraan yrittää selittää, tässähän sulla lukee jo vaikka mitä valmiiksi. Sekin voi tuntua vaikealta, mutta on kuitenkin pienempi tekona tehtäväksi. Jotenkin sun vaan on pakko kommunikoida nyt. Siitä se lähtee
Ap. Olet nyt siinä tienhaarassa, jossa voit valita että lähdetkö voittamisen vai häviämisen polulle, pitkän ja onnellisen vai eroon päättyvät riitaisan parisuhteen polulle. Jos haluat voittaa, joudut asettamaan itsesi nyt alttiiksi, ja ottamaan riskejä, näyttämään heikkoutesi ja pelkosi. Luota siihen, että jos mies sinua rakastaa, niin hän haluaa ymmärtää ja tukea sinua. Jos hän nauraa sinulle, niin sitten äijä joutaa pois, ja on hyvä että saat tietää sen nyt.
Joo nyt on pakko ryhdistäytyä ja keskustella miehen kanssa. Se tulee kyllä olemaan hankalaa sillä olen aika huono keskustelemaan vaikeista aiheista.. alkaa aina itkettämään, en tiedä miksi. Nyt vaan täytyy, tai menetän elämäni miehen
Ap
Nimenomaan. Itket niin paljon kun itkettää, mutta kerrot hänelle suoraan ja kiertelemättä missä käyttäytymisesi juuret ovat ja miksi ne johtaa tähän nykyiseen tilanteeseen. Ja jos ei tilanne ala selkiämään, niin mene kognitiiviseen psykoterapiaan.
Tässä pätkä; "Kognitiivisessa psykoterapiassa tavoitteena on auttaa asiakasta itse oivaltamaan, ymmärtämään omaa kokemusmaailmaansa ja käyttäytymistään ja sitten löytämään keinoja näiden muuttamiseen myös käytännössä. Terapiatyöskentelyn lähtökohtana on aina asiakkaan henkilökohtainen, ainutkertainen kokemus.
Terapiassa asiakas ja terapeutti tutkivat asiakkaan ongelmallista kokemusta lähtien usein liikkeelle jostakin tietystä arkielämän konkreettisesta tilanteesta. Miten ongelmallinen kokemus laukeaa? Mitä tunteita asiakas silloin kokee? Mitä hän ajattelee? Millaisia mielikuvia hänellä on mielessään? Aktivoituuko jokin uskomus? Millaisia toimintayllykkeitä hänellä on? Millaisten turva- tai selviytymiskeinojen avulla hän yrittää tulla toimeen? Miten hän käyttäytyy? Mitkä ovat käyttäytymisen seuraukset? Asiakas ja terapeutti pyrkivät tunnistamaan ja ymmärtämään, miten nämä kokemuksen eri puolet liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toinen toisiinsa aiheuttaen psyykkistä huonovointisuutta."
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelit että pelkkä kapseli riittää, jos jo aiemmin pillerit ja kierukka on pettänyt? Miksi et käytä edelleen kumia myös?
Ja jos kumi on pettänyt kahdesti, kannattaisi varmaan kerrata sen käyttöohjeet. Ei tollasia satu kahdesti "vahingossa".
Ja mitä sulla on elopainoa, kun kaikki ehkäisyt pettää? Hormooniehkäisyt on vähän sellasia, että sitä ylipainoa ei sais olla.
Miksi et ole vaatinut sterilisaatiota? Siihen riittää 3 lasta TAI 30 vuoden ikä TAI tilanne jossa muut ehkäisyt ei toimi. Noista yksikin riittää, mutta sulla täyttyy kaikki kohdat?
Ai, taisitkin olla Porvoosta.
Aika usein nää jotka tulee raskaaksi läpi kaiken on ylipainoisia, unohtelee pillereitä miten sattuu ja laiminlyö sen kuminkin käytön (käytetään liian vanhoja, liian pieniä, liian suuria, asetetaan puutteellisesti, otetaan pois huolimattomasti tai ei käytetä koko yhdynnässä ajan). Irtosuhteessa vielä kannattaisi tsekata yhdynnän jälkeen että kumi on kaikinpuolin ehjä, jos on mennyt rikki voi hakea jälkiehkäisyn. Joka sekään tosin ei toimi aina jos nainen painaa sen +40 kg extraa.. Näin se vaan on.
WORD, tässä kaikki oleellinen. Mene oikeasti sterilisaatioon.
Käyttäjä2771 kirjoitti:
emminä kirjoitti:
Mun ei oo nyt tarkotus tarttua liikaa tohon bodaamiseen, kerta oot jo kokeillut sitä. Eikö sun olo ollut sillon lainkaan erilainen? Millaset sun sosiaaliset taidot noin niinkun muuten on? Siis koska ihan aidosti oikeesti, ei kukaan täysjärkinen kiinnitä huomiota jos miehellä on atooppinen iho, jos se nyt sattuu olemaan kalpea (suomalainen, herranjumala, ihaku kukaan muukaan ois täällä ruskea ilman kamalaa työtä hankkia ja ylläpitää rusketus) jos mies on lyhyt, koska lyhyitä tyttöjä on pilvinpimein. (mikset kerro sun pituutta? ei sun tarvi täällä hävetä). Tai jos miehellä on vähemmän tukkaa. Mitä väliä, jos muuten luonne ja koko paketti on kunnossa.
Ei ehkä kiinnitä huomiota inhoksuen mutta viehäty ei kukaan mikä tässä nyt se ongelma on. Toki itsestä tuntui paremmalta katsoa sinä aikana parempia hartioita mutta ei se minun arvostustani nostanut kenenkään keskuudessa. Olinkin sitten miesporukassa se egoa esille tuova pikku mies ja naisille taas mitätön kääpiö. Ja se mun pituus on 165-168 en sitä häpeile kyllä kertoa.
Muuttuiko sun käytös muka saliharrastuksen myötä vai repäskö miehet ton egoa esiin tuovan-roolin ihan vaan stereotyyppisesti siitä koska "bodarithan on semmosia aina". Joo mutta asiaan. Ootko sä ikinä miettiny sitä että ongelma vois olla sun pääsi sisällä eikä rehellisesti edes sun ulkonäössäsi? Aika hankala sanoa sua tuntematta taikka tiemättä millaisia kokemuksia sulla taustalla on naisista. Voisitko sä avata vähän niitä? Kokemuksia, suhteita, miten naiset käyttytyy kanssasi, ym. Musta vaan kuulostaa että suurimmaks osaksi ryet sun itse kehittelemässä paskassas etkä enää oikei tiedä miten nousta ylös. Suora mielipide, saatat loukkaantua, mutta tälläsen kuvan sain sun aikaisemmista vastauksista muille.
Ongelmana minulla on että kaikissa muissa elämän osa-alueissa minulla ei ole ongelmia. En välitä ihmisten mielipiteistä, arvostan itseäni. Naisena ja puolisona en. Mietin jatkuvasti kuinka voin olla parempi, kuinka sitä kuinka tätä. Miten näyttää paremmalta, miksi en riitä silloin ja tällöin. Vaikka todellisuudessa tiedän että aivan tasantarkkaan, että riitän miehelleni eikä minun torjumiseni ole loukkaus minua kohtaan ihmisenä. SILTI, minä loukkaannun aina ja tulen surulliseksi monesta pienestä asiasta.