molto_vivace

Olkaa asian tiimoilta yhteyksissä paikkakuntanne kirkon/seurakunnan vapaaehtoiskoordinaattoriin - löytyy yleensä kirkkojen omilta sivuilta. Ei muuta kuin soittelee sinne tai kyselee kirkon toimistolta numeroita etc. Suomessa kirkko myös järjestää jonkinmoista koulutusta ja muuta mukavaa omille vapaaehtoisille. 

Niin joo, joku kyseli joltain lähteitä. Suosittelen J. Virtasen Kliinisen seksologian kirjaa 2001 (s.51) jossa esitellään Kontula ja Haavio-Mannilan, 1993 vuoden tutkimusta missä nämä lukumäärät ovat. Homoja 0,9% bi-seksuaaleja 5,8%, eli heteroita 93,3% nämä siis miehiä. Naisilla luvut suurin piirtein samoja paitsi puhtaasti lesboja oli 0,6% ja bi-osuus oli 5,9. Samantyylisiä tuloksia saadaan myös muissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Median levittämä 10-20% tulee virheellisesti ja poliittisesti tulkitusta Kinseyn tutkimuksesta 50 luvulta, jota silloiset homoaktiivit käyttivät oman agendansa ajamiseen. 

Toinen aiheesta kirjoitettu hyvä kirja on Lehto Juhani E. Kovero Camilla 2010. Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Myös tässä kirjassa sivutaan tätä esiintyvyyttä. Samassa kirjassa hieman kritisoidaan myös överiksi mennyttä sosiaalinen konstruktio hapatusta ja korostetaan ihmisen biologista pohjaa myös seksuaalisuuden saralla.

Heteroseksuaalisuus on vallitseva sukupuolikäyttäytymismuoto, puhtaasti homoja on tutkimusten mukaan sen 1%. Vähemmistön edustajana kannattaa sopeutua tilanteeseen koska nämä orientaatiota ovat varsin pysyviä ja pohjautuvat biologiaan, muutenhan homoseksuaalit olisivat jo aikoja sitten muuttuneet ympäristön paineesta heteroiksi. Kuitenkin heitä on aina ollut ja aina heitä tulee olemaan. Joten ei kannata ottaa paineita asiasta. 

Sairaanhoitajan ja lähihoitajan palkkavertaamisessa pitää ottaa huomioon tehtävä työ. Itsekään en ymmärrä jos molemmat tekee samaa työtä, että se sairaanhoitaja saisi siitä perushoidosta enempää liksaa, jonkun koulutuksen perusteella. Varsinkin perushoidon piirissä, missä se sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtävät ovat suunnilleen samanlaista perushoitoa. Toisaalta, sairaanhoitajaa voidaan käyttää myös esimies/vastuuhenkilönä, yksikön johtajana etc. jolloin se muutaman sadan euron ero kyllä tulee tienattua.

Sitten kun siirrytään sairaalamaailmaan ja erikoishoidon (somatiikka) piiriin alkaa ne erot syntymään ja se koulutus näkymään. Vaikka lähihoitajilla ja sairaanhoitajilla on esim. anatomiaa/fysiologiaa oppiaineena, on se kokemukseni mukaan sairaanhoitajan koulutuksessa huomattavasti haasteellisempaa (mennään yksityiskohtiin, solutason tekijöihin joista voidaan johtaa jotain muuta - ymmärretään sairauksien patologiaa ja mielenterveyden psykopatologiaa)  kuin lähihoitajilla. Varmasti löytyy lähäreitä, joilla on samanlaista tietotaitoa, mutta formaalikoulutuksen aikaansaapaa tietopohjaa heillä ei ole.

Meidän koulutusjärjestelmässämme lähihoitaja ja hoiva-avustajat toimivat tärkeässä ja hyvin rajatussa ympäristössä - heidän tehtävänään on nimensä mukaisesti toimia sen potilaan/asiakkaan vierellä hoitotyön ammattilaisena. Sairaanhoitajan tehtävä on myös olla tämän hoidettavan vierellä ja tehdä sitä hoitotyötä/kuntoutusta ja perustaa työnsä hoito-, ja lääketieteen pohjalle. Mutta sairaanhoitajaa voidaan myös verrata insinöörikoulutuksen saaneeseen henkilöön. Sairaanhoitajan koulutustaustalta voidaan siirtyä laaja-alaisesti myös muihin terveydenhuollon osa-alueille, kuten johtamis-, kehittämis-, järjestelmätehtäviin. Ymmärrystä on saatu koulutuksen ja kokemuksen kautta meidän hoitojärjestelmistä, 

Sairaanhoitaja on korkeakoulutuksen saanut ammattihenkilö jonka oletetaan ottavan vastuuta työstään ja muista, kehittävän omaa työtään. Hänen oletetaan toimivan kansainvälisesti (osa kursseista käydään englannin kielellä) ja hänen myös oletetaan omaksuvan uusimmat hoitomuodot ja käytännöt. Hänen myös pitää pystyä hyödyntämään uusimmat tekniset sovellutukset, sillä sairaanhoito ei rajoitu pelkästään sairaalamaailmaan sitä tapahtuu myös ihmisten kotona, kouluissa ja työpaikoilla - koko kansakunta on hoidettavana ja tämä pitää nykytrendin mukaan tapahtua tehokkaasti ja taloudellisesti.

Itsekin tunnen sairaanhoitajia joita ei se vastuunotto juurikaan kiinnosta ja he ovat huomattavasti onnellisempia kun saavat vain perushoitaa niitä mummoja ja pappoja, tämä on mielestäni ok, mutta palkka ei saa mielestäni määräytyä näissä tapauksissa koulutuksen kautta, vaan sen pitää myötäillä niitä työtehtäviä. Näin saisimme oikeudenmukaisemman ja kustannustehokkaamman hoitoympäristön.

Itse en Li Anderssonia vastaan koe mitään henkilökohtaista inhoa ja ymmärrän hänen puolueensa lapsellisten ajatusten lähtökohdat. Vasemmiston maailmassa kaikki muut kuin oman maan valkoiset (miehet ja talous/teollisuuspuolen naiset) kanta-asujat ja yritystoimintaa harrastavat ovat söpöjä karvapalloja, joita pitää aina auttaa. Vasemmisto on se porukka jonka talousoppi pysähtyy sossunluukulle ja matikka jää peruskoulun ala-asteelle, loppumatka vedetään tunteella ja mielikuvilla. Ei siis mitään realiteettia nykyaikaan. Kovia räksyttämään kyllä. Pääsääntöisesti ovat oman "oikeamielisen"ideologiansa sokaisemia tyhjäpäitä. Se että he yrittävät muokata oman ideologiansa mukaisen höttöyhteiskunnan ilman minkään näköistä realistista talous/energiapoliittista ajatusta on mielestäni vähintäänkin tuhoon tuomittua huttua.

Vasemmisto/vasemmistoblokki on nuorten ja tietämättömien puolue. Siellä luodaan unelmia ja nostetaan viholliskuvia, sumutetaan ja väistellään tiedettä jos se ei vastaa maailmankuvaa (esim. ydinvoima) - vasemmisto edustaa tietynlaista anarkiaa, halutaan hajottaa vanhat ja toimivat ratkaisut ja nostaa tilalle jokin umpimielinen fantasia, jota on jo kerran yritetty naapurissa. Vasemmisto kertoo olevansa tasa-arvopuolue hieman samalla tavalla kuin vihreät, pääsääntöisesti heidän tasa-arvonsa ja tulkintansa tasa-arvosta perustuu vain toisen sukupuolen ja marginaaliryhmien vasemmiston/ääri-feminismin määrittämään onneen, minkä nämä ryhmät sitten näkevät "tasa-arvona".

Yleisesti vasemmisto on jollain tavalla kiero ja pilaantunut laita. Se on kuin nuori puberteettia kärsivä finninaama, joka kapinoi vanhempia ja viisaampia vastaan. Se vihaa itseään ruokkivaa kättä eikä se tuota mitään vaan elää kokoajan tukien varassa. Se haukkuu ja räksyttää ainoita tahoja jotka mahdollistavat sen olemassaolon. Se haluaisi itsenäisyyden, mutta jollain tasolla tajuaa ettei ole olemassa ilma suurta saatanaansa, joka on hyvinvointia lisäävä kapitalistitalous.

Mutta tämä on demokratiaa ja uskoakseni jokaisen viisaan pitää käydä se oma vasemmistolaisuus läpi - sillä vaikka suurin juopa syntyy oikeiston ja vasemmiston välille talouspolitiikassa, valtion osuudessa, tulonjaossa, verotuksessa. Niin perusarvossa sen patamustan kommunistin ja ruiskukka-kokoomuksen välillä ei ole kuin muutama prosentti. Toinen uskoo mahdollisuuksien tasa-arvoon toinen tasapäisyyteen. Molemmat arvostavat hyvinvointiyhteiskuntaa ja pitävät mielellään huolta vanhuksista, lapsista ja huono-osaisista - toimintatavoissa on vain hurja ero. Ja toinen on realistisempi ja näkevämpi ratkaisuissaan.