MollyMinerva
Seuratut keskustelut
Miten annatte seksivalistusta teinille?
Olen keksinyt hyvän tavan, eli lähetän silloin tällöin whatsuppissa linkkejä asiallisiin artikkeleihin. Käyvätkö muut jotain face to face -keskusteluja teininsä kanssa?
0Postin käsittämätön tominta = toimimattomuus. Toimiiko Matkahuolto luotettavasti?
Tuomarilassa asuvan paketti ohjattiin Viherlaakson postiin ja Espoon keskuksessa asuvan Haukilahteen.
Miten posti voi mitenkään perustella toimintaansa? Ymmärrän vielä jotenkin, jos paketti ohjataan 2 km sisällä toiseen pisteeseen, Espoossa noita pisteitä kuitenkin on tiuhassa, mutta tämä on jo kohtuutonta ja naurettavaa.
Jos olisin tiennyt, olisin tilannut paketille suoraan tilatessa kotiinkuljetuksen. Nyt joudun maksamaan siitä paljon enemmän. Lisäksi tulossa on muutama muukin paketti ja jos nekin ripotellaan ympäri Espoota tai pääkaupunkiseutua niin posti tuskin edes kuljettaa niitä yhdellä kotiinkuljetusmaksulla vaikka tilatessa ajatus olisi voinut olla se, että tilaan kaikille neljälle paketille yhteisen kotiinkuljetuksen postista pakettien saavuttua.
Tuoko Matkahuolto paketin aina sovittuuun pisteeseen vai toimiiko sekin samalla tavalla omavaltaisesti?
21Kuinka paljon lapsiin menee oikeasti rahaa kuukaudessa / vuodessa?
Kun laskee ihan kaiken mahdollisen, mitä yksi lapsi tuo lisää kustannuksia:
esim.
- huoneen sisustus (sänky, pöytä jne.)
- vaatteet (joutuu uusimaan jatkuvasti kasvun myötä)
- ulkovaatteet ja kengät (sama juttu, jatkuvasti uutta)
- lelut ja pelit (näitäkin uusia kasvun mukaan)
- harrastukset ja harrastusvälineet
- polkupyörä (uusitaan kasvun mukaan)
- ruoka ja juoma
- henkilökohtainen hygienia (shampoot ja voiteet)
- lääkkeet ja lääkärikäynnit
- vakuutukset
- viihde
- kampaamot parturit meikit jne.
Itse arvioisin, että kaikkeen tähän menee kuussa melko paljon.
Eikö jossain sanottu, että lapseen menee noin tonni joka kuukausi, kun laskee mukaan kaiken mahdollisen, esim. korkeammat vesilaskut, suurempi asuntotarve jne.
Iltavirkku + aamuvirkku = parisuhde?
Millaista on iltavirkun ja aamuvirkun yhteiselo, kenelläkään kokemusta?
Olen iskenyt silmäni selkeään aamuvirkkuun joka tykkää olla jalkeilla varhain ja puuhata kaikenlaista. Minulla taas pää ei toimi aamusta lainkaan vaan inspiraatio asioihin herää iltaisin/öisin...
Hahmotushäiriö, miten ilmenee käytännössä?
Lapsella 3v todettiin visuaalinen hahmotushäiriö. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
264Rahat ei meinaa riittää, miten ruokkia teinit kunnolla, mutta tiukentaa ruokabudjettia?
Joka kuukausi sama juttu, palkkapäivän jälkeen maksetaan laskut ja sitten ärsyttää.
Ollaan periaattessa ihan ok:sti pärjäävä keskituloinen perhe, mutta käytännössä kaikki rahat menee laskuihin ja ruokakauppaan.
Saadaan kyllä hoidettua kaikki lastenharrastukset ym. mutta tuntuu, ettei koskaan ole rahaa mihinkään ylimääräiseen, kaikki menee laskuihin ja ruokaan.
Ymmärrän hyvin, että asumisen ja autojen kustannukset ovat ihan oma valinta ja niihin ”pakollisiinkin” laskuihin voi vaikuttaa.
Uskon silti, että kauppalaskut ovat meillä se helpoin säästön paikka.
Mutta nuo lapset syövät kuin hirvet. Kolme teiniä ja päiväkoti-ikäinen syövät niin paljon kuin jaksan ruokaa kotiin kantaa.
Teen joka päivä töiden jälkeen lämpimän ruuan ja mielestäni hyvin proteiinipitoisen. Silti se aamu-, väli- ja iltapalojen ruokamenekki on ihan jäätävä.
Teineillä on huutava nälkä koko ajan. Vetävät banaanin, pari leipää ja pari lasia maitoa aina keittiön ohi kävellessään. Aamulla syövät usein pussipuuroa, raejuustoa, keitettyjä munia.
Koulun jälkeen katoaa kaikki mahdolliset edellisen iltaruuan tähteet.
Ihan niin paljon kuin jaksan ruokaa laittaa tai kaupasta kotiin kantaa, niin kaikki katoaa. Ja ihan riukuja ovat kaikki eli eivät myöskään yli kulutuksensa näytä syövän.
Pitkä alustus, mutta miten olette saaneet loputtoman nälkäisten teinien ruokinnan ja kohtuullisen kauppabudjetin yhdistettyä?
831Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Jos on kurja olo, on kurja olo ja silloin levätään... kipeänä pitää levätä, vaikka lämpö olisi 36,5 astetta.
Just näin
ADHD täällä. Taustaa: ajoin kortin vasta kolmekymppisenä, monesta syystä, ja sain diagnoosin vuosikymmenen tuon jälkeen. Lääkkeitä uskaltauduin kokeilemaan vasta n. 15 vuotta ajokortin saamisen jälkeen, ja mulla kävi tuuri: eka kokeiltu (Ritalin) sopi mulle todella hyvin, eikä muita sivuvaikutuksia tullut kuin aloittaessa ja päiväannosta säädettäessä 2-3 päivän päänsäryt (inhottavia, mutta muuten aivan loistava juttu tuo mun lääkitys, en olisi ikinä valmistunut ilman sitä). Nykyään käytän Concertaa.
Ajamaan opettelu oli stressaavaa juuri noista apn luettelemista syistä, eikä ilman kahvia ollut mitään asiaa teoriatunneille eikä rattiin. Mielikuvaharjoittelu / henkinen valmistatuminen ajoon oli mulle erittäin hyödyllistä, mutta se ei hyödytä kaikkia -- kannattaa kuitenkin ainakin kokeilla.
Jotenkin sain autokoulun kahlatuksi läpi ja sain kortin. Sen jälkeen ajoin niin paljon kun ehdin pienillä sivuteillä ja kodin lähikaduilla, eli jatkoin ajoharjoittelua itsenäisesti yli vuoden kortin saamisen jälkeen. Mootttoritielle lähtö pelotti 2-3 vuotta, vaikka olin jo ajanut aika paljon. Taskupysäköinti toi tuskanhien pintaan vielä pitkään tuon jälkeenkin.
Summa summarum: voi vaatia aikamoista ponnistelua, erityisesti jos on AD[H]D:n ohella jokin oppimishäiriö. Mä taistelin viimeksi eilen ahtaassa parkkihallissa, kun oman auton mittasuhteiden ja kääntösäteen hahmottaminen ei vieläkään aina mene kuin Strömsössä (samaa autoa oon ajanut jo puolen tusinaa vuotta). Silti ehdottomasti kannatti ajaa kortti, ilman ajotaitoa en tässä elämäntilanteessa pärjäisi alkuunkaan.
En tiedä olisiko ollut hyötyä, jos olisin tiennyt diagnoosini jo autokouluaikoihin -- ainakin nykyään myös ajo-opettajilla pitäisi olla tietoa AD[H]D-oppilaan erityistarpeista. Jos siis poika haluaa autokoululle asiasta kertoa.
Nykyään mun ykköstyökalu turvallisempaa ajoon kun olen autossa yksin on tämä: kuuntelen ajaessani tuttuja musiikki-CDitä 254:ttä kertaa. Ilmeisesti kun taustalla prosessoin yllätyksetöntä kuulosignaalia, keskityn ajamiseen ja liikennetilanteen havainnoimiseen huomattavasti paremmin kuin ilman taustamusiikkia. Hiljaisuudessa ajatukset lähtevät liikaa harhailemaan, ja radiomusa taas vaatii liikaa prosessointia, kun kappaleet ovat ainakin jossain määrin yllätyksiä. Tässäkin suhteessa ihmiset vaihtelee paljon: yksille musiikki ajon aikana auttaa keskittymistä, toiset eivät voi ajomusiikkia sietää, koska se päinvastoin häiritsee keskittymistä. Syrjäteillä/pikkukaduilla tuonkin voi kokeillla, toimiiko vai ei.
Lykkyä pojalle!
Vierailija kirjoitti:
Eipä kovin kiva puolisonne kannalta, kun tuota kautta paljastuu diagnoosi kaikille.
?? FBssä voi olla täysin salaisia ryhmiä, ja täällä taas valtaosa postaa Vieralijana, eikä rekisteröityminenkään vaadi oman virallisen nimen käyttöä. Joten mahdollisuudet keskustella anonyymisti tai yksityisesti on kyllä olemassa.
Vajaa viikko sitten iski tunnetasolla se, miten paljon elämää meni tavallaan hukkaan, kun en jo nuorena tajunnut nykyisen kumppanini kiinnostusta enkä uskonut olevani hänelle riittävän hyvä (olemme tunteneet yli 30 vuotta; hänellä oli täyspäiset, rakastavat vanhemmat, mulla taas kotona ainaista riitelyä, väkivaltaa ja lopulta isän itsemurha).
Lapseni ovat ihania, yhtäkään heistä en vaihtaisi, mutta on aika sydäntäsärkevää välillä huomata, kuinka paljon vapautuneempia ja eloisampia he ovat nyt isäpuolensa seurassa kuin mitä olivat isänsä = mun exän kanssa asuessamme.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tietenkin, mutta aina välillä nuo menneisyydestä jossittelut kirpaisevat.
Jälkiviisasti voi sanoa että mulla alkoi paino tippua melkein itsestään about samalla hetkellä kun sain lopullisesti exän räyhäämisestä tarpeekseni. Lohtu- ja tapasyömiset loppui, kun mun mielenkiinto ja keskittyminen suuntautuivat vapaaksi pääsemiseen. Yksi tietoinen päätös, jonka tein oli että syön vain kun on nälkä, vaikka kuinka olisi ruoka-aika. Toinen että käytän portaita aina kun suinkin voin. Ja aloin juoda reilusti vettä.
Lisäksi energiankulutus varmaan myös nousi hieman, kun annoin (lopultakin) piut paut sille että exä paheksui mun seksileluja, ja aloin harrastaa sooloseksiä melko estottomasti -- silloin kun pystyin järjestämään yksityisyyttä, esim. suihkussa, koska sen oven sai lukituksi (exää ei seksi juurikaan kiinnostanut: 10-15 minuuttia sunnuntai-aamuna riitti hänelle hyvin).
Tammikuussa 2017 painoin 122,5 kg. Lähdin lätkimään marraskuussa 2017, noin 12 kg keventyneenä. Viime viikolla paino oli 97,3 kg. Eli normaalipainoon on vielä matkaa, mutta polvisärky ja hengästyminen ovat jo historiaa. Verenpainelääkityskin on melkein puolittunut.