MiLa

Mies ei tee kotona mitään muuta kuin pelaa

Sanotaanko heti että mittani on täynnä.

Minä ja mieheni asutaan samassa kämpässä, mutta ongelmana on se että vain minä hoidan sen.
Minä siivoan, tiskaan (ei ole tiskikonetta), pesen pyykit, pesen lattiat, teen ruuan ja imuroin. Teen kaiken aina yksin. Joudun vähintään joka toinen päivä siivoamaan koska sitä mukaa mitä siivoan mieheni sotkee perässä.

Olen kyllästynyt siihen kun vaikka kuinka kauniisti pyytää auttamaan edes pienessä jutussa niin ei onnistu. Hän menee aamulla töihin, pääsee 16.00 aikaan kotiin ja iltaan asti pelaa. Jos siitä mainitsen niin hän suuttuu. Joka kerta. Sanotaano vielä että mieheni on jo lähemmäs 30-vuotias. Ollaan molemmat töissä.

Saatamme sopia ennakkoon välillä päiviä milloin siivoamme yhdessä. Kun päivä koittaa, mieheni ei jaksa/pelaa/lähtee karkuun. Olen yrittänyt vaikka mitä keinoja tähän asiaan mutta ei onnistu.
Yritin kerran jopa niin että lopetin siivoamisen, mutta jouduin luovuttamaan. Kestin sitä melkein 2 viikkoa ja meidän kämppä näytti siltä että siellä asuisi montakin narkkaria.
Auttaako tähän oikeesti enää mikää? Olen raivonnut, kiristänyt, pyytänyt monia kertoja nätisti, lahjonnut mutta ei. Mikään ei toimi.

Auttaako tässä enää vain ja ainoastaan ero? Sekin on jo käynyt hyvin moneen otteeseen mielessä. (olemme olleet melkein 5 vuotta yhdessä)
Lapsia hän haluaisi, mutta minä en halua sitä mahdollisuutta antaa ennenkuin muuttaa omat tapansa...
Tämä asia oikeasti vaikuttaa minuun, minulla jää oma vapaa-aika hyvin vähäislle jos sitä välillä on edes ollenkaan. Mieheni ei tee mitään muuta kuin pelaa tietokoneella joidenkin kanssa.

Anteeksi jo heti sekava teksti, juuri äskön kävi taas sama että apua ei tule vaikka kuinka pyysin ja olen vain ehkä hieman vihainen. Tai pettynyt... en tiedä.

Jättää katkeraksi se, kun elättää/maksaa kumppanille tietyn ajanjakson ja sitten tuleekin jätetyksi

Itse nuorena ja tyhmänä maksoin AIVAN KAIKEN vätysmiehelle, joka syyti omat rahansa "pulassa olleelle" veljelleen ja vippaili loput kavereilleen. Rakkaus on todellakin sokea. Herralle ei kelvannut edes halpisruoat, vaan aterioiden piti aina sisältää laadukkaita(KALLIITA!) lihoja ja paljon herkkuja. Yksinäni olisin elänyt halpisruoilla tarjouksesta tarjoukseen. Hän sai minut ostamaan itselleen yli parin tonnin huipputietokoneen, joka oli "itsestäänselvä valinta", auton hänen nimiinsä (jolla toki kuljetti minua suhteen aikana), sekä kalliin karaokesysteemin isoine telkkarineen ja hyvine kaiutinsetteineen.

Hän oli tosi hyvä puhuja. Karaokesetti tietysti oli kaikkien yhteiseksi iloksi, juhlien keskipisteeksi ja koko lähipiirin iloksi. Minä siis en itse laula lainkaan karaokea, joten hänen jätettyään minut oli jotenkin itsestäänselvää laitteiston menevän miehelle. Olin niin shokissa ja sumussa, etten osannut erossa pitää lainkaan puoliani. Minähän omistin käytännössä kotonamme ihan kaiken ja olin vieläpä maksanut miehen pystyyn lähes kaikkia vaatteitaan ym. myöten, mutta silti jaoimme omaisuutta kuten normipariskunta. Tuo ero-ositus, sekä tietysti koko suhteen ajan menettämäni rahat kyseiseen mieheen jättivät valtavan katkeruuden.

Helpottaisi kuulla muidenkin kokemuksia rahallisista menetyksistä kumppaneihin, jotka ovatkin jättäneet sitten tai ero on tullut muuten, ihan sama. Sitä kuvittelee maksaessaan suhteen olevan ikuinen ja toisen hyvittävän sen hetkisen rahallisen panokseni korvaamalla sen takaisin myöhemmin. Sitten sitä "myöhempää" ei koskaan tulekaan, koska tuleekin ero! En kaipaa haukkuja, kadun jo muutenkin tarpeeksi. Olin nuori ja tyhmä, mutta opin läksyni.

Naurettavin kursailu, jota olet todistanut?

Kysymys otsikossa

Omituisimpia itse kokemiasi nettikirppistapauksia?

Minulla fb-kirppiksellä:
1. Olin myymässä 4 eurolla lasten takkia. Ostaja sanoi ensin, ettei pysty tarkalleen sanomaan, mihin kellonaikaan käy hakemassa seuraavana päivänä. Odotettiin koko päivä kotona. Klo 20 ilmoitin, että mennään nyt nukkumaan, oletan, että ostaja ei ole tulossa. Hän vastasi olevansa meillä 10 min. päästä. Osti 4 euron ostoksensa, ja tuhlasi kaikkien aikaa siihen koko päivän.
2. Myyjä oli myymässä muumimukeja. Vastasin sähköpostilla, että voin ostaa, ja maksan pyyntihinnan 15€. Myyjä vastasi viikon päästä, että on ollut matkoilla, mutta ei myy sillä hinnalla. Vastasin vihaisena, että jos hän itse määrittelee hinnaksi 15€, niin miksi kenenkään pitäisi maksaa enemmän. Hän vastasi, että on tutustunut huutonetin hintoihin, ja sama muki on siellä puolet kalliimpi. En vastannut enää mitään. Hän laittoi vielä yhden viestin, että jos kiinnostaa, voin tulla mukia katsomaan, on priimakuntoinen.
Kertokaa omia kokemuksianne!

Tyhmimmät/huonoimmat/oudoimmat sisustusideat

Sisustuslehtien kliseistä inspiroituneena kertokaa tyhmiä, outoja ja hassuja sisustus"niksejä" jotka ei toimi käytännössä ollenkaan tai näyttävät vaan ihan kamalalta.

Voin esimerkkinä käräyttää itseni tällä klassisella avohyllyidealla... mulla on asunossa liesituulettimen yhteydessä sellanen vanhanaikanen maustehylly johon sitten keksin että hei pistän ihanat pirteet kahvikuppini keittiötä koristamaan! Olihan se nättiä joo mutta aika pian siivosin kuppini kaappiin kun huomasin että ne piti pestä joka kerta kun niitä käytti ellei halunnut juoda kahviaan rasvalla. Nykyään hyllylle eksyy pelkästään munakello jos sitäkään. Muoti ja tyyli ei kai katso käytännöllisyyttä!

Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!

Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?

Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.

Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.

Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."

Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.

Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.