mikamurto.ulvila
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olin vastaamassa kommenttiin, jonka kirjoittaja kertoi liittyneensä kirkkoon ja käyneensä riparin vain siksi, kun kaveritkin sinne menivät ja että uskonnon rippeetkin karisivat riparilla, ja hauskaa oli... Kyseinen kommentti ehti häipyä tai ainakin meni minulta kadoksiin. Heitän nyt sitten yleisesti lukijoille tämän kysymykseni, jos ei vastattavaksi niin jokaisen itse kohdallaan ajateltavaksi: - Tunnustit kuitenkin ihmisten edessä, julkisesti, uskovasi Jeesukseen ja sitoutuvasi Häneen, kun sinut konfirmoitiin? Jos "uskonnollisuuden rippeidenkin" kariseminen tarkoittaa sitä, että tilalle tulee tietoinen valehtelu, petkuttaminen ja pilkkaaminen, onko suunta hyvä ja oikea?
Iltalehden artikkelia lukematta totean, että lainauksesi "miehestä perheen päänä" yms. eivät kuulosta rippileirien yleiseltä linjalta, enemmänkin marginaalissa olevalta opetukselta, kuin myös itsetyydytyksen haitallisuudesta pornosidoksineen. Kuulostaa lähinnä Kansanlähetyksen tai ehkä Sleyn rippileiriltä, jotka ovat kirkon sisällä toimivia herätysliikkeitä ja joiden rippikouluihin jo lähtökohtaisesti menee uskovia nuoria tai ainakin uskovien kotien nuoria, jotka vähintäänkin pääpiirteittäin ovat näistä asioista perillä. Miksi näiltä kristillisen opin mukaan uskovilta pitäisi rippikouluissa riistää kristillinen usko ja sen mukainen (kristinuskon näkökulmasta perustellusti) tervehenkinen ajatttelu, ja tuoda tilalle Setan propagandaa tms.? Silloinhan rippikoulu toimii itseään ja kirkkoa vastaan. Kirkon tehtävä kun on julistaa kristillistä evankeliumia.
Rippikoulu tähtää julkiseen ratkaisuun ja sitoutumiseen, jossa nuoret tunnustavat seurakunnan edessä uskovansa Jeesukseen ja sitoutuvansa elämällään Häneen. Se jo sinällään tekee Setan opetuksen seksuaalisesta monimuotoisuudesta tyhjäksi. Monimuotoisuutta toki on, mutta Jumalan rakkaus kuuluu kaikille ja on kaikille sama suuntautumiseen katsomatta. Siihen kuuluu, että jokainen omalla kohdallaan sellaisena kuin on saa elää Vapahtajan rakkaudessa ja siunauksessa. Koska seksuaalinen kanssakäyminen on sidottu avioliittoon ja avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle, homoseksuaalin kohdalla Jumalan rakkaudessa ja siunauksessa eläminen tarkoittaa elinikäistä selibaattia. Silloin hän elää Jumalan siunauksessa sellaisena kuin on.
Ja on myös niitä joiden kohdalla seksuaalisuus on muuttunut, olkoonkin, että tämä on monia ärsyttävä ja tunteita kuumentava aihe.
Enemmän kuin siitä saako Seta tulla rippikouluun vai ei, pitäisi keskustella saako kristillinen kirkko yhä olla krstillinen ja edustaa kristinuskoa, vai ollaanko kristinusko vähin erin kriminalisoimassa? Saavatko kristityt edelleen uskoa kristilliseen ihmiskäsitykseen ja seksuaalietiikkaan, pitää sitä esillä ja opettaa siitä? Nämä ovat kristillisen kirkon perusasioita. Yhteiskunta sinällään on eri asia, se kun kuuluu kaikille jäsenilleen vakaumukseen katsomatta (huom.: myös kristityille). Mutta kirkko kuuluu kristityille ja sen tehtävä on pitää esillä kristillistä evankeliumia ja oppia. Kirkkoon ei ole pakko kuulua, mutta kirkon on pakko sitoutua ja pysyä omalla perustallaan, ollakseen kristillinen kirkko.
Muuten hyvä kommentti, mutta täsmennyksenä että nämä muut ryhmät eivät ole ristiriidassa kristillisen evankeliumin kanssa, ja vielä täsmennyksenä ettei seksuaaliset vähemmistöt myöskään ole evankeliumin kanssa ristiriidassa, sinällään. Kyse onkin siitä kuinka seksuaalisuuttaan toteuttaa. Sellainen lobbaaminen (sanotaan sitä vaikka informaation jakamiseksi tai miksi tahdotaan) jossa nuoria määrätietoisesti johdetaan kristinuskon vastaisuuteen, jopa antikristilliseen ajatteluun, ei tietenkään kuulu kristilliselle rippileirille. Tarkoitan siis opetusta, jonka mukaan Jumala on luonut homouden, että se edustaa Jumalan luomistyön moninaisuutta ja rikkautta, ja että homoseksuaalisia taipumuksia/suuntautuneisuutta kokeva voi elää homosuhteessa ja siinä kokea Jumalan siunausta. Tuollaiseen sekasotkuun päädytään kun yhdistetään Setan oppimateriaali ja kristillinen evankeliumi. Seurauksena on silmänkääntötemppu, jossa kristillisyys muutetaan humanismiksi mutta edelleen esitetään kristinuskona. Sillä tiellä kirkko menettää perustuksensa ja toimii itseään vastaan eli kristinuskoa vastaan.