mikamurto.ulvila
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
No mun täytyy sanoa, että kun rippileirillä käsitellään monimuotoisesti nuorten elämän tärkeitä aspekteja, niin kyllä seksuaalisuudestakin voisi puhua. Ainakin vähän helpommin kuin on tapana, se on kuitenkin monille nuorille jännittävä ja pelottavakin asia. Itse seurustelin rippileirin aikoihin tytön kanssa, ensimmäinen seurustelusuhteeni, ja olin aika hukassa oman seksuaalisuuteni suhteen, eikä sitä auttanut yhtään leiri”tovereiden” jatkuva naljailu ja lepakoiden piirtely tavaroihini. Päinvastoin, olin niin kiltti ja epävarma, että ne ilkeilyt jäi mieleeni pitkäksi aikaa ja takaraivossa pyöri ensimmäistä kertaa ajatus siitä, että olenko jotenkin viallinen? Oikeuttaako mun seksuaalinen suuntautumiseni, jota en tietenkään mainostanut kenellekään, systemaattisen kiusaamisen? Ehkä SETA:n tai muun samantyyppisen järjestön vierailu voisi auttaa yhteishengen rakentamisesta tai edes yksittäisiä nuoria.
Vastasin tähän, mutta multa jäi lainaus pois joten lisäsin sen kommenttini alkuun boldina. En ryhdy kommenttia tässä toistamaan, sen verran kuitenkin että laitoin siis tykkäyksen rakentavasti esitettämääsi mielipiteeseen, vaikka asiassa olenkin toista mieltä.
Vähän jatkan myös kommentointiani. Kuten totean kommenttini lopuksi, on henkilöitä (myös kirkkoon kuuluvia) jotka eivät odota kirkolta Jeesusta, heille Jeesus ja evankeliumi on sivuseikka. Tahtovat kuitenkin kirkon siunaavan heidän taipumuksia ja elämäntapaa. Tähän lisään, että nyt suuntaus on se, että tällaisia henkilöitä hankkiutuu kirkossa kirkkovaltuustoihin ja työryhmiin. Heillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta kirkon perussanomaa kohtaan, ainoa missio on vaikeuttaa ja heikentää perinteisen kristillisyyden asemaa ja esim. torpata herätysliikkeiden anomukset ja aloitteet valtuustoissa, estää perinteisesti ajattelevien nuorten pääsy isosiksi leireille yms. Tämä ei ole hyvää toimintaa vaan vilpillistä ja epäkunnioittavaa kirkkoa kohtaan. Jokainen saa ajatella niin kuin haluaa, mutta normaali käytäntö on, että jos ei allekirjoita yhdistyksen luovuttamatonta ja muuttamatonta perustaa, sitten pitää esittää sitä vastaan kritiikkiä ulkoapäin, ei soluttautua sisäpuolelle tuhoamaan se.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja mielestäni jokaisella on oikeus elää suuntautuneisuutensa mukaisesti, jos niin kokee. Mutta myös kirkolla on ja tulee säilyä oikeus opettaa kristillisen uskon mukaisesti...
Jokainen on monessa kohtaa viallinen ja omien tottumusten ja taipumusten vietävissä. Jumala rakastaa ihmistä, mutta rakkaus ei tarkoita että aletaan opettaa ihmisen rikkinäisyyden ja halujen mukaisesti. Kirkon opetus tässäkin asiassa kuuluu perustua Raamattuun ja kristilliseen ihmiskäsitykseen. Jos se halutaan muuttaa silloin muuttuu kristillinen usko kokonaisuudessaan ja kirkko lakkaa olemasta kristillinen kirkko.
Vierailija: "Itse seurustelin rippileirin aikoihin tytön kanssa, ensimmäinen seurustelusuhteeni, ja olin aika hukassa oman seksuaalisuuteni suhteen, eikä sitä auttanut yhtään leiri”tovereiden” jatkuva naljailu ja lepakoiden piirtely tavaroihini. Päinvastoin, olin niin kiltti ja epävarma, että ne ilkeilyt jäi mieleeni pitkäksi aikaa ja takaraivossa pyöri ensimmäistä kertaa ajatus siitä, että olenko jotenkin viallinen? Oikeuttaako mun seksuaalinen suuntautumiseni, jota en tietenkään mainostanut kenellekään, systemaattisen kiusaamisen? Ehkä SETA:n tai muun samantyyppisen järjestön vierailu voisi auttaa yhteishengen rakentamisesta tai edes yksittäisiä nuoria."
Asiallinen ja rakentavasti esitetty kommentti johon laitan tykkäyksen, vaikka asiasta sinällään olen eri mieltä. Kiusaamista ei saa olla, se on fakta. Mutta kristillisen kirkon ja sen rippileirin tulisi pitää esillä kristinuskon mukaista opetusta näistä asioista. Silläkin uhalla että joku kokee olevansa viallinen. Hänen kanssa voi sitten käydä keskustelua että Jumalan näkökulmasta olemme kaikki viallisia, ja että hän on yhtä rakas ja tärkeä kuin muut ja että saa itse valita oman linjansa ja ryhtyykö elämään taipumuksensa mukaan, mutta että jos tahtoo seurata Jeesusta niin kristillinen näkemys on toisenlainen ja silloin Jumala antaa voiman väärästä suhteesta kieltäytymiseen.
Nuori saa itse päättää onko samaa mieltä ja hyväksyykö kirkon opetuksen vai ajatteleeko esim. että Jumala on luonut homoseksuaalisuuden ja että se on Jumalan rikkautta, ja menee sitten konfirmaatioon Jeesukseen uskovana vaikka ei allekirjoita perinteistä kristillistä seksuaalietiikkaa. Hänellä on tähän oikeus ja hyvä niin, mutta - kirkon ei tule sellaista ajattelua rohkaista eikä olla synnyttämässä.
Kun olen ollut esim. evankeliointiaktioissa festareilla ja muualla, niin usein tulee nuoria juurikin tästä kysymyksestä vänkäämään, että onko se homous syntiä vai ei. Yleensä esitän vastakysymyksen, että mikä on sinun suhde Jeesukseen, ja jos puhuttaisiin Hänestä? Nimittäin, kun ihminen sydämen uskossa kokee pelastavan Jumalan rakkauden ja hyvyyden, hän havaitsee, että hänen identiteettinsä ja ajattelunsa maailmassa ei ole syntynyt tyhjiössä eikä itsekseen, vaan monenlaisten virtausten alaisuudessa. Silloin hän mielellään antatuu Jumalalle että Jumala saa johtaa ja puhdistaa valtakuntansa totuuteen myös näissä asioissa. Toisin sanoen: - Kun tulet vakuuttuneeksi että Jeesus on Jumalan Poika ja Vapahtaja ja annat elämäsi hänelle, sitten hänen kanssa pohdit tätä homokysymystä.
Monta hyvää keskustelua on syntynytkin nuorten kanssa. Ei niin että oltaisiin oltu samaa mieltä välttämättä, mutta on voitu keskustella ja jotkut on pyytäneet rukousta puolestaan. Joku on tullut uskoonkin. Mutta sitten on niitä, jotka jo valmiiksi ovat valinneet kantansa. Eivät he odota kirkolta Jeesusta, heille Jeesus ja evankeliumi on sivuseikka. Tahtovat kuitenkin kirkon siunaavan heidän taipumuksia ja elämäntapaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien seksuaalikasvatus on ylipäänsä kuulunut kirkolle tai riparille? Omalla riparillani parikymmentä vuotta sitten puhuttiin vain abortista moraalisesta näkökulmasta, mutta muuten ei seksiasioita sivuttu. Kyllä niitä muualla kuulee ihan tarpeeksi. Kyllä on kirkon tehtävä kateissa, jos pitää sukupuoliasioista puhua miltään kantilta. Jeesus pitäisi olla riparin aihe.
Jeesus on riparin aihe ja pitäisi olla. Olen sinun kanssasi samaa mieltä. Mutta Jeesus tuli maailmaan kahdesta syystä. Pelastamaan syntiset vanhurskauttamisen ja anteeksiantamuksen kautta, jonka myötä he saavat Pyhän Hengen osallisuuden ja näin tulevat Jumalan lapsiksi (kristillisen kirkon ja seurakunnan oppi sisältää siis sen, että ihminen ei luonnostaan ole Jumalan lapsi vaan tulee sellaiseksi uudestisyntymän kautta). Toiseksi. Jeesus ei ainoastaan sovittanut syntejä verellään, ristin kautta hän myös voitti synnin herruuden, sen vallan, opettaen seuraajilleen ettei kukaan voi olla Hänen seuraajansa jos ei ota vastaan ristiä. Näin hän tuli osoittamaan Jumalan valtakuntaa todellisuutena, johon kuuluvilla jo tässä ajassa ja maailmassa on velvollisuus elää sen periaatteiden mukaan, ja että voittotyönsä kautta hän antaa meille voiman elää näin, jos otamme ristintyön todesta.
Mitä tästä seuraa käytännössä? Jeesuksesta puhuminen johtaa väistämättä kristillisen ihmiskäsityksen ja seksuaalietiikan esilläpitämiseen ja niistä opettamiseen. Miksi? Koska maailmassa ja ihmisen lihallisessa luonnossa jo sinällään on virtauksia jotka vetävät toiseen suuntaan. Jos maailman trendi on homoseksuaalisuuden rinnastaminen heteroseksuaalisuuteen ja yhtälaiset oikeudet näille, niin kristillisen kirkon tulee korostaa Jumalan tahdon ja valtakunnan mukaista linjaa, nostaen Jumalan hyvän ja rakentavan suunnitelman vahingollisia, ihmistä ja kirkkoa turmelevia vaikutuksia vastaan.
Jos kirkko vaikenee ja jättää kristillisen seksuaalietiikan ja siitä puhumisen sikseen, seurauksena on, että setalaiset ynnä muut ihmisen lihallisuuteen/sielullisuuteen vetoavat ryhmät täyttävät tyhjiön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se konservatiivinen materiaali ei ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallinen linja, vaan sen on julkaissut vanhoillisempi järjestö, SLEY.
Sittenhän on entistä mielenkiintoisempaa, miksi sellaista materiaalia saa siellä jakaa.
Evlut kirkko ei omista yhtä linjaa, koska ei ole tiukkaa nokkimisjärjestystä ja autoritääristä johtajaa. Se oli vähän uskonpuhdistuksen idea...
Ja nyt sitä uskoa puhdistetaan hieman lisää, että Seta pääsisi esim. puhumaan rippileireille.
Edustaa ja ei edusta. Riippuu vähän siitä mitä tarkoitetaan kirkon linjalla. Siinä mielessä kirkolla on vain yksi linja, että se julistaa olevansa kristillinen kirkko, toisin sanoen sitoutunut Raamattuun ja siitä nousevaan ihmiskäsitykseen. Sen perussanomaan kuuluu, että ihminen on syntinen, tarvitsee pelastusta eli syntien anteeksiantamusta ja että synnin määrittelee Raamattu. Sitten on kyllä erilaisia tulkintoja ja linjoja kuinka edetään. Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa tämä on jotanut puheeseen "moniäänisyydestä". Käytäntö on useinkin osoittanut, että moniäänisyyden nojalla ja siihen vedoten johtoryhmiin kiilaa äänekäs ja taitavasti manipuloiva liberaali ryhmittymä, joka valtaan päästyään ryhtyy rajoittamaan moniäänisyyttä periaatteella "suvaitsemattomuuden vastustaminen ei ole suvaitsemattomuutta". Protestanttisen uskonpuhdistuksen idea oli palata Raamattuun ja opin tarkistamiseen Raamatun valossa, ei suinkaan se, että avataan ovi tulkintalinjoille ja toimintamalleille jotka jo lähtökohtaisesti ovat kristillisen uskon vastaisia.
Ei ihan niinkään. Kaikki evlut. kirkon rippileirit ovat avoimia kaikille rippikoululaisille eli siinä mielessä ei ole herätysliikkeiden omia rippileirejä. On kuitenkin herätysliikkeiden pitämiä leirejä ja silloin kristitty nuori ja kristillisestä kodista tulevien nuorten vanhemmat tietävät, että näissä nyt ainakin on kirkon perussanoman mukaista eli kristillistä opetusta - tai toisin sanoin muotoiltuna: vanhoillista, konservatiivista opetusta.
Hassuksi asian tekee että kirkko nyt kuitenkin kokonaisuudessaan on sitoutunut tunnustukseensa ja sen mukaisesti olemaan kristillinen kirkko ja antamaan kristillistä opetusta. Konservatiivisilla herätysliikkeillä voi olla tiukempi ja korostuneesti tulkittu raamatullinen kanta, mutta jokaisella rippileirillä tulee olla sillä tavalla ja siinä määrin kristinuskon mukainen opetus, että se voidaan tunnistaa kristilliseksi. Tilanne on kerta kaikkiaan nurinkurinen, jos kirkko muuttaa kristillisen sanomansa yleishumaaniksi uskonnollisuudeksi ja ryhtyy sitten suitsimaan ja rajoittamaan niitä herätysliikkeitään, jotka nimenomaan ylläpitävät kirkon ominta sanomaa. Luulisi tilanteen olevan toisinpäin että jos kirkossa on jotain marginaalisia liikkeitä niin kirkon johto pitäisi huolta että nämäkin pysyvät terveellä pohjalla ja tunnustuksessa.
Nyt tilanne on siis niin, että herätysliikkeet joutuvat hoitamaan kirkon varsinaista tehtävää, josta se on vieraantunut ja edelleen vieraantumassa. Monilta osin syy on niiden kirkon pappien, joilla on kyllä perinteinen kanta tai jotka eivät ainakaan kannata menossa olevaa liberaalien vallankaappausta, mutta vaikenevat itsensä kuoliaaksi, koska pelkäävät "ahdasmielisen" leimaa.