MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
Upea sarja, kiitos tekijöille ja tytöille!
Omaan ajatteluun vaikutti eniten se, miten kuvattiin perheiden roolia. Ennen sarjaa olen joskus sortunut mielessäni moittimaan, miten joku perhe hyysää tai antaa lapsen p*rseillä ja aina vaan annetaan anteeksi. Tajusin nyt selkeämmin kuin koskaan, että juuri niin se pitää ollakin - apua pitää hakea jos on tarvis, mutta ei koskaan, koskaan saisi irrottaa lapsesta.
Jos näkisin tytöt, sanoisin ehkä näin:
Malla - olen pahoillani, kun joudut kulkemaan niin yksin! Kyyneleet nousivat silmiin monta kertaa ja en voi kuin ihmetellä, miten tarkkanäköinen ja herkkä olet ja silti kuin vääjäämättä omat ja muiden valinnat näyttävät vievän sinua tuhoon. Ne miehet hotellissa vai vanhempien torjunta, kumpi sinut mahtoi rikkoa? On osoitus sielusi hyvyydestä, että löydät rakastettavaa sulhasestasi, MUTTA... juokse Malla, juokse!
Alisa, sinä olet aivan mahtava! Varot ottamasta juoppoa miestä, niin sinulla ei ole mitään hätää tässä elämässä. Olet vanhan liiton nainen ja maailmassa on sinulle tarve ja paikkoja ja sinä tulet olemaan tilanteiden mittainen. Kaikkea hyvää sinulle!
Miki... olet niin lapsi vielä. Nöyrry kehittymään, älä lukittaudu typeriin asemiin äläkä rakenna minuuttasi ongelmien varaan, vaan usko itseesi ja ala kasvaa kohti potentiaaliasi. Kenestä sinä mahdat ottaa mallia? Vai eikä joku uskonut sinuun ratkaisevalla hetkellä? Lue Peter Pan ja pohdi, haluatko kuitenkaan elää Peterinä?
Sunisa, sinut on rikottu ja petetty ja olet itse rikkonut jo paljon - yritä kuitenkin luottaa terapeuttiin ja terapiaan, niin alkaa oikea eheytyminen! Töihin sinä pääset ja niissä pärjäät, mutta sinulla on oikeus olla ehjä myös naiseuden näkökulmasta, oikeus päästä siihen väkivallattomaan maailmaan, jona Suomi ensin näyttäytyi sinulle. Olet fiksu ja vahva, mutta saat olla myös herkkä ja heikko.
Ihanan viisas äiti olet, ap!
Kuten moni on jo kirjoittanut, niin on monin tavoin turvallisempaa, jos lapsi saa juuri ja juuri sen kv-diagnoosin kuin jos juuri ja juuri jää ilman. Kuitenkin jo heikkolahjainen on siinä heikoimmassa 2 %:ssa ikäluokastaan ja kv-diagnoosilla mennään siis vielä sinne pienempään osuuteen. Olen itse työssäni joutunut katsomaan, miten karua voi olla kun et ole "riittävän heikoilla" erityispoluille ja toisaalta taidot eivät riitä avoimilla markkinoilla. VALITSIT LAPSESI KANNALTA VIISAASTI, KUN PYSTYIT HYVÄKSYMÄÄN KV-TOSIASIAN!
Uskon, että saat tulevaisuudessa paljon tukea vertaisilta ja lohtua siitä, että tiedät lapsesi päässeen jo varhain riittävän tuen piiriin. Autismikirjo-ominaisuus pitää sisällään mahdollisuuden siihenkin, että siellä on myös aivan poikkeuksellista lahjakkuutta; ammattilaisten hoteissa on parempi mahdollisuus siihenkin, että lahjakkuus tunnistetaan ja siinä osataan tukea. Teillä voi asua vaikka huippusäveltäjä! Ja vaikka ei asuisikaan, niin rakas ja tuettu lapsi.
Tuo veljessuhteen kuvaus oli myös aivan ihana!
Pitäisikin taas varata myyntipaikka!
Ehkä kaikkein mukavimmat muistot myyjänä on nämä:
- vähävarainen, juuri myymieni vaatteiden ja kenkien kokoinen nainen osui paikalle, kun täytin pöytää. Hän oikeasti itki ilosta, kun sai uudenveroista käytännössä ilmaiseksi. Hinta oli valmiiksi jo alhaalla, mutta tein niin, että täytin yhden trolleyn vaatteilla ja myin koko setin sen laukun hinnalla. Laihdutin reippaasti ja silloin tosiaan jäi paljon hyvää, itselle isoa. Tapasin naisen myöhemmin ja oli mm. käynyt menestyksekkäästi työhaastattelussa Marimekon tunikassa, jonka osti minulta. Tuli aivan mahtavan hyvä mieli itselle.
- mummolan verhot olivat hurja menestys, opiskelijat hamstrasivat retrona. Yksi oli ommellut verhosta 70-luvun tyylisen hameen ja tuli jutuille se hame päällä, kun olin täyttelemässä pöytääni. Tämä oli siksikin niin kiva kokemus, kun olin jo viskaamassa kaatopaikalle ne verhot. Onneksi kokeilin myyntiä.
Huonoin kokemus on ollut varkaus. Pöydästä varastettiin kaikki millään tavalla arvokas.
Ostajana paras kokemus on ehkä taulu. En tiedä sen arvoa jos myisin, mutta se on totisesti ollut 10 markan edestä silmäniloksi näiden 30 vuoden aikana!
Ja niin kiire oli Aikulla julkisuuteen, että piti hampaat irvessä persus tohjona vinossa könöttää kommentoimassa.
Tyylirikko niin YLE:ltä kuin Aikulta.
Ehkä takerrun lillukanvarsiin, mutta en lähtisi sanomaan, että sijaisvanhemmilla ei olisi ammattitaitoa; moni nuori vain ei ole sen kuntoinen, että LAIN PUITTEISSA voisi turvata kasvun ja kehityksen yksityiskodeissa sen enempää kui avolaitoksessakaan. Psykiatrista hoitoahan heistä moni tarvitsisi myös todella intensiivisessä muodossa. Ja sitten laki pitäisi laatia niin, että tarvittaessa voidaan puhelimen käyttöä kontrolloida.
Sarjasta puuttui kokonaan yksi ongelmaryhmä eli vastaavat nuoret, joilla sitten vielä lisänä kehitysvammaisuus tai heikkolahjaisuus. Heillä ei tuotakaan vertaa kykyä suojautua huonoilta ihmissuhteilta ja esimerkiksi arvioida kykyään toimia vanhempana. He myös ovat sellainen poppoo, ettei oikein ole lokeroa, jossa saataisiin tuettua kohti hyvää arkea.
En missään tapauksessa kannata mallia, jossa oireileva nuori heitetään jonnekin tyrmään ja avain sulatetaan, mutta pitäisi voida eristää huumekuvioista ja toisaalta pitäisi voida velvoittaa oikeasti käyttämään toimintakykyään eli ei mahdollistettaisi ihan silkkaa rottailua (vrt. Miki).