MicMac

Ihanan viisas äiti olet, ap!

Kuten moni on jo kirjoittanut, niin on monin tavoin turvallisempaa, jos lapsi saa juuri ja juuri sen kv-diagnoosin kuin jos juuri ja juuri jää ilman. Kuitenkin jo heikkolahjainen on siinä heikoimmassa 2 %:ssa ikäluokastaan ja kv-diagnoosilla mennään siis vielä sinne pienempään osuuteen. Olen itse työssäni joutunut katsomaan, miten karua voi olla kun et ole "riittävän heikoilla" erityispoluille ja toisaalta taidot eivät riitä avoimilla markkinoilla. VALITSIT LAPSESI KANNALTA VIISAASTI, KUN PYSTYIT HYVÄKSYMÄÄN KV-TOSIASIAN!

Uskon, että saat tulevaisuudessa paljon tukea vertaisilta ja lohtua siitä, että tiedät lapsesi päässeen jo varhain riittävän tuen piiriin. Autismikirjo-ominaisuus pitää sisällään mahdollisuuden siihenkin, että siellä on myös aivan poikkeuksellista lahjakkuutta; ammattilaisten hoteissa on parempi mahdollisuus siihenkin, että lahjakkuus tunnistetaan ja siinä osataan tukea. Teillä voi asua vaikka huippusäveltäjä! Ja vaikka ei asuisikaan, niin rakas ja tuettu lapsi.

Tuo veljessuhteen kuvaus oli myös aivan ihana!

Pitäisikin taas varata myyntipaikka!

Ehkä kaikkein mukavimmat muistot myyjänä on nämä:

- vähävarainen, juuri myymieni vaatteiden ja kenkien kokoinen nainen osui paikalle, kun täytin pöytää. Hän oikeasti itki ilosta, kun sai uudenveroista käytännössä ilmaiseksi. Hinta oli valmiiksi jo alhaalla, mutta tein niin, että täytin yhden trolleyn vaatteilla ja myin koko setin sen laukun hinnalla. Laihdutin reippaasti ja silloin tosiaan jäi paljon hyvää, itselle isoa. Tapasin naisen myöhemmin ja oli mm. käynyt menestyksekkäästi työhaastattelussa Marimekon tunikassa, jonka osti minulta. Tuli aivan mahtavan hyvä mieli itselle.

- mummolan verhot olivat hurja menestys, opiskelijat hamstrasivat retrona. Yksi oli ommellut verhosta 70-luvun tyylisen hameen ja tuli jutuille se hame päällä, kun olin täyttelemässä pöytääni. Tämä oli siksikin niin kiva kokemus, kun olin jo viskaamassa kaatopaikalle ne verhot. Onneksi kokeilin myyntiä.

Huonoin kokemus on ollut varkaus. Pöydästä varastettiin kaikki millään tavalla arvokas.

Ostajana paras kokemus on ehkä taulu. En tiedä sen arvoa jos myisin, mutta se on totisesti ollut 10 markan edestä silmäniloksi näiden 30 vuoden aikana!

Ja niin kiire oli Aikulla julkisuuteen, että piti hampaat irvessä persus tohjona vinossa könöttää kommentoimassa.

Tyylirikko niin YLE:ltä kuin Aikulta.

Jokaisen täysin toimintakykyisen tulee varoa auraajia ja lumenpoistajia.

Mutta kyllä samaan aikaan on sanottava, että taajamissa myös auraajien tulee varautua siihen että siellä on todella monenlaista kulkijaa. Lumenpoistoja en ajoittaisi tyypillisiin koulunpäivän alkuihin ja loppuihin keskeisillä koulureiteillä, ihan kokonaan ei varmasti pysty välttämään. Ja vaikka on tyhmä maalta huutaa merelle ohjeita, niin kyllä vähän ihmettelin, kun omassa kaupungissa juuri klo 14 oli kuorma-auto ja traktori lumenpoistossa koulun edessä paikassa, josta on mentävä kaikkien jotka eivät omalla autollaan lähde. No, järki voitti ja keskeyttivät hetkeksi, mutta kyllä siitä se satakunta nuorta ehti pujotella. (Moni bussille, jolta myöhästyy jos odottaa; osa nuorista jäikin koulun pihaan odottamaan.)

99 % todella särmää toimintaa kyllä aurakuskeilta ja muulta lumiväeltä! Täysin turhaa on satunnainen autoilijoiden torvensoitto, kun aura etenee omaa tahtiaan ja alkaa tulla jonoa ja kitinä liittymien kasoista. Mutta tuo jalankulkijoiden seassa vikkelöinti, siihen pitäisi ajoituksella ja mahdollisilla liikennettä ohjaavilla lisähenkilöillä varautua.

Voi Taiveaho-parkaa, mitähän julkisuustemppuja se nyt keksii vastapainoksi, kun on jo äkkilähdon naapurikuntaan, maitojunapaluun ja muut pässeilykortit lyönyt pöytään.