MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mikiä tuntuu monen olevan tosi vaikeaa ymmärtää. Minulla on ollut monta kaveria, joilla on näitä piirteitä. Yhteistä oli, että ovat ujoja ja herkkiä tyttöjä, joilla on ollut reippaat vanhemmat. Ujoutta ja hitaasti lämpenemistä ei ole katsottu hyvällä, vaan on aina patisteltu kuuntelematta ja ehkä jo lapsen peruskouluaikana annettu jollain tavalla periksi, että ei tuosta mitään tule, ehkä myös hävetty ujoa lasta. Tämä on sisäistynyt tyttöjen minäkuvaan. Voi olla jotain oppimisvaikeuksiakin, jotka ovat vahvistaneet entisestään jatkuvia epäonnistumisen tunteita. Itsensä huonoksi kokeminen saa pelkäämään muita ihmisiä ja sosiaalisia epäonnistumisia. Lopputuloksena on vetäytyminen ja omiin maailmoihinsa uppoaminen, kun siellä voi olla onnistunut ja kokea niitä "oikeasti tärkeitä" asioita ja säilyttää omanarvontunteensa.
Tämä toimii niin kauan kuin asutaan vanhempien luona. Omillaan ei pärjätä, koska ollaan todettu että itse ei pysty mihinkään tässä yhteiskunnassa. Usein ei ole mitään taitojakaan esim työnhakuun. Niitä ei kukaan ole opettanut vaan ihmetellyt ja paheksunut että miksi töitä ei haeta vaikka käsketty on. Siitä seuraa sitten näitä sisälle linnoittautumisia, johon voi liittyä ihmisten ja puheluiden pelkoa. Asiat eivät hoidu. Alemmuudentunne saa vähättelemään muiden säännöllistä, "helposti" järjestyvää elämää kettu pihlajanmarjoista -tyylillä ja diagnoosit luovat turvaa, kun ne oikeuttavat mukavuusalueella pysymisen (vaikka siis ovat varmasti oikeita). Ystävistä ja puolisoista haetaan vanhemman roolia, joka elättää ja hoivaa.
Kaveripiiri oli tällainen, ja minullakin oli samoja piirteitä. Itse pääsin peloista yli kun vain päätin alkaa tehdä asioita. Joku voi tarvita enemmän tukea jaloilleen pääsemisessä, mutta kova suhtautuminen ainakin vain ajaa enemmän kuoreensa.
Todella tarkkanäköinen kommentti! Hyvinkin voi olla se, että omia rajoja on tämä "reippaususkovainen" yhteiskunta rikkonut aikanaan ja on tavallaan liian hento yhteys omaan itseen.
Mutta muutosta ja rotia pitää vaan itseltään vaatia ja se alkaa löytymään, jos ei kaikki tule kuin manulle illallinen. Mikin tragedia on varmaan se, että pelkää jollakin tasolla ettei kelpaa ja on päätynyt toimimaan niin, että useimmilla tökkiikin. Noidankehä.
Mietin myös, onko kaikesat arkuudesta huolimatta ylisuuret luulot omista kyvyistään ja kun opinnoissa olisi joutunut ponnistelemaan, niin luovutti heti.
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
STT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen tuollaisia nuoria tosi paljon. Ja kyllä ennen laitokseen päätymistä heistä kenelläkään ei ollut huumeongelmaa. Oli urheiluharrastuksia ja elämän iloa. Tuohon väliin, kun joku keksii sen kapulan, millä estää teini-iän vaaran houkutuksiin lähtemisen. Tuohon ei kyllä nuorisotalot ja nuoristyön fiksut kampanjat auta. Ne vaan ärsyttävät lisää.
Nykyään hyvin harvoin jos koskaan nuori joutuu kotoa suoraan laitokseen.
Muita tukitoimia, vähintään sijaisperhe tai perhekoti on ensisijainen jos sijoitetaan kodin ulkopuolelle.
Minun lasteni entisistä koulukavereista on 3 sijoitettu kodin ulkopuolelle, 1 jopa suljettuun laitokseen. Kaikilla oli kodissa päihdetaustaa, vaikka ns. "hyviä" keskiluokkaisia perheitä ovat.
Voin kokemuksesta sanoa, että harvoin jos koskaan täällä nuori sijoitetaan muualle kuin lastensuojelulatokseen. Ja yhtä tavallista on se, että heitä pompotellaan laitoksesta toiseen kohtuuttoman tiheään. Perhekoteja ei ole sijaisperheiseen sijoitetaan ihan pienimmät hyvällä säkällä
Eikä ihme. Kuka haluaa kotiinsa pakkoja hajoittavan, aggressiivisen riehujan, tai vapauden illuusiossa karkailevan suisidaalisen sekopään. Aina ei voi voittaa, eikä kaikkia auttaa.
On myös tosi tarkkaa ketä voi sijoittaa kotihoitoon. Kotona ei voi tutkia nuoren tavaroita, saati ottaa niitä pois vaikka olisi mitä. Kodissa nuorelle ei saa asettaa liikkumisvapauden rajoitusta joten nuori saa kulkea miten haluaa. Ei voi pitää myöskään millään tavalla fyysisesti kiinni ja puhelinta ei saa ottaa pois edes sosiaalityöntekijän päätöksellä. Saatikka tarvittaessa tehdä iltaisin mitään huumetestejä tai puhalluksia. Eli käytännössä harva teini-iässä sijoituksen tarpeessa oleva on lain puitteissa mahdollista sijoittaa perhehoitoon. Laki on nuoren rajoittamisen suhteen tosi tarkka, se on hyvin rajoitettua laitoshoidossakin, perhehoidossa käytännössä laitonta.
Juurikin näin. Lisään tähän vaan sen, että myöskään isolla osalla sijaisvanhemmista ei ole kertakaikkiaan ammattitaitoa tarpeeksi että sijoitus kotiin olisi perheelle tai nuorelle hyvä ratkaisu.
Laitoksesta ohjaajat pääsevät välillä lepäämään kotiinsa, kotihoidossa joudut painimaan käytännössä yksin 24/7/365 sen todella raskaan ja ongelmaisen nuoren kanssa. Ei sitä normaali ihminen jaksa.
Nuorihan ei tee sitä pahuuttaan, mutta häntä ei pysty auttamaan, jos häntä ei pysty lainkaan hallitsemaan.
Ehkä takerrun lillukanvarsiin, mutta en lähtisi sanomaan, että sijaisvanhemmilla ei olisi ammattitaitoa; moni nuori vain ei ole sen kuntoinen, että LAIN PUITTEISSA voisi turvata kasvun ja kehityksen yksityiskodeissa sen enempää kui avolaitoksessakaan. Psykiatrista hoitoahan heistä moni tarvitsisi myös todella intensiivisessä muodossa. Ja sitten laki pitäisi laatia niin, että tarvittaessa voidaan puhelimen käyttöä kontrolloida.
Sarjasta puuttui kokonaan yksi ongelmaryhmä eli vastaavat nuoret, joilla sitten vielä lisänä kehitysvammaisuus tai heikkolahjaisuus. Heillä ei tuotakaan vertaa kykyä suojautua huonoilta ihmissuhteilta ja esimerkiksi arvioida kykyään toimia vanhempana. He myös ovat sellainen poppoo, ettei oikein ole lokeroa, jossa saataisiin tuettua kohti hyvää arkea.
En missään tapauksessa kannata mallia, jossa oireileva nuori heitetään jonnekin tyrmään ja avain sulatetaan, mutta pitäisi voida eristää huumekuvioista ja toisaalta pitäisi voida velvoittaa oikeasti käyttämään toimintakykyään eli ei mahdollistettaisi ihan silkkaa rottailua (vrt. Miki).
Kehitysvammadiagnoosi takaa vammaishuollon palvelut, eläkkeen ja tukiasunnon.
Heikkolahjaisuus taas... sellaistahan ei nykyään ole.
Jos et täytä kv kriteerejä, eli olet liian älykäs kehariksi(äo yli 75), olet ns. normaali.Koulussa saat tukea laaja-alaisten oppimisvaikeuksien vuoksi, sinulle tekohengitetään erityisamiksessa joku ammattitutkinto ja sitten olet "normaali", omillasi.
Heikkolahjaisten osalta: juuri täsmälleen noin se näyttää menevän!
Kehitysvammaisten palvelujärjestelmä toimii kai aika hyvin ns. kiltin asiakkaan osalta, mutta päihde- ja rikosseuraamuskuvioiden osalta sakkaa - kehitysvammaisella ei ole välineitä tunnistaa riskejä ja suojautua ja porukassa helposti sattuu niin, ettei muilla ole kollektiivisesti pidäkkeitä, vaan estoitta ajetaan se vammainen laitaan. Vammainen saattaa antaa tehdä itselleen tai usutettuna tehdä itse hurjia asioita kuuluakseen jollakin tavalla ryhmään. Siksi erilaiset katkaisupaikat ja rise-linjaiset yksiköt ovat vihonviimeisiä; siellä viimeistään joudutaan hatka-aikuisten verkkoon jne.
Vierailija kirjoitti:
Miehistöä harvemmin kutsutaan kertaamaan rauhan aikana, kun 40 vuoden ikä on saavutettu. Toki, jos on jotain erikoisosaamista, niin voidaan kutsua.
Taitaa liittyä tiiviisti myös siihen, miten sattuu palvelusaika suhteessa tekniikan elinkaareen; lankomies sai oppinsa aikanaan väistyvässä teknologiassa eikä ole kerrannut koskaan. Vuotta myöhemmin ollut kaverinsa taas oli useampana vuotena, ei tosin ihan viime aikoina hänkään.
Siviiliammatti näyttää vaikuttavan aika paljon.
Minä tilaisin sinuna ajanvietettä:
- ukulele ja nuotteja
- lankaa ja puikot/virkkuukoukku (+ ehkä ohje)
- hyvät värikynät ja aikuisten värityskirja
- mattopuukko ja erivärisiä kartonkeja