MicMac

Nostanpa tähän neljä:

1) Laaja-alaisesti lahjakas lapsuuskaveri on opettaja matemaattisesti painottuneella alalla AMK:ssa. Soittaa levytystasoisesti useita soittimia. Puhuu n. tusinaa kieltä ja aloittaa aina uuden rinnalle parillisen vuoden alussa (korea tänä vuonna). Kiltti, herkkä, hauska, hyvä isä. 

2) Mensa-mitatusti todella älykäs muutti Suomeen rakkauden perässä ja haki aika kauan paikkaa työmarkkinoilla. Nyt on isossa firmassa kansainvälisissä tehtävissä. Arjessa ei huomaa välttämättä muusta kuin käsittämättömästä muistista; ilmeisesti hänellä on valokuvamuisti tai jotakin sinne päin. On parisuhteessa, ei halua lapsia eikä ole kiinnostunut.

3) Myöskin Mensa-mitattu kaveri on juristi, ihan rivihommissa. Kirjoittaa paljon vapaa-aikana, mutta ei ole julkaissut. Tekstit ovat todella hyviä. Älykkyys näkyy siinä, miten hän pystyy "siinä sivussa" tekemään asioita, joihin minulta menisi koko kapasiteetti. Hänellä on mm. tutkintoja jos minkälaisia, on mukana firmojen ja yhdistysten hallinnossa, noin vaan koordinoi mökkinsä rakentamisen. Asuu tavallaan kahdessa paikassa, toisen jakaa puolisonsa kanssa ja toisessa on yksin. Lapsi jo aikuinen.

4) "Perinteinen supernero" eli suunnilleen syntyi pianokonserttoja napsutellen, koulussa hurautti kirjat kannesta kanteen ennen syyslomaa, tietää historiat ja biologiat mutta sitten on myös semmoinen mr. Bean ja aivan jäätävän rasittava. Ehkä asperger tai ainakin piirteitä. Parisuhde oli, lapsia tuli ja pystyy isänä toimimaan satseja. Ymmärrän että puoliso ei kestänyt, vaikka niin paljon hyvää hänessä onkin. Työelämässä on nykyään vähän taustapiru; on dippainssi ja aikanaan osti työpaikkansa ja sitten ostellut ja muuten laajennellut ja nykyään ei semmoista päivittäisduunia tee. Käytännön töissä ihmeen hyvä, rakentelee ja nikkaroi. Mutta ihmisten kanssa ei suju, ei sitten vaan suju. 

Ei.

Läheisin, tätini, on jo kuollut. Samoin setäni, jota muutaman vuoden ajan näin tiiviisti arjessa ja tuli semmoinen luonteva suhde, tunnettiin niinkuin aikuiset eikä semmoinen sukujuhlien pönötys.

Toinen tätini on hyvä tyyppi ja on aina kivaa, kun nähdään, mutta tosi harvoin kohdataan ja koskaan ei soitella.

Setäni, siis elossa oleva,  on myöskin vallan mukava herra, mutta en ole koskaan hänelle soittanut tai päinvastoin. Hän on aikanaan eronnut ja olin läheisempi hänen eksänsä kanssa. Sekin saattaa ehkä vaikuttaa.

Kiitos tästä avauksesta, minä aion lähettää sekä tädille että sedälle pienen muistamisen postitse!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä Lilja suunnittelee lukio-opintojen jälkeen sosiaalialan korkeakouluopintoja. Eli sosionomin tutkintoa ilmeisesti. Tiedän että sosiaaliala on kokemusasiantuntijoiden luvattu maa, mutta kuka haluaa itsensä tai läheisensä murhaajien asiakkaaksi. Miettikää vähän: oma mummonne on vanhainkodissa jossa Lilja tekee palvelusuunnitelmaa ja ohjaa asiakkaita. Kotona hänellä on rakas mies - vankilakundi hänkin.

Lilja on 88 syntynyt. Naama on tyypillinen päihdetaustaiselle.

On opiskellut saadakseen enemmän päivärahaa, ei tule pääsemään lukio-opinnoista läpi. Ihmetyttää kun ohjelmatiedoissa puhuttiin hyvin alkaneista lukio-opinnoista, mut sit oli kotitehtävät "hukkuneet muutossa", oli rästiin jääneitä tehtäviä ja tuntiosaaminen luokkaa "What is your favourite type of food?" "Hesburger".

Mitä vikaa, vastasi ihan oikein esitettyyn kysymykseen tunnilla? Yllättävän hyvin osasi puhua sille aussimummollekin.

Ei riitä lukiossa tuo taso, saati ylioppilaskirjoituksissa.

No kyllä hyvin riittää. :D Ei tietenkään parhaisiin numeroihin, mutta keskinkertaisiin.

Oletko ikinä ollut lukiossa?

Olen opettanut lukiossa englantia. Käypä katsomassa, minkälaista kielitaitoa ylioppilaskirjoituksissa vaaditaan nykyään: 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/15/2021-kevat-englanti-pitka-oppi…

Eihän sillä Liljalla riitä pääkoppa kirjoituksiin ikimaailmassa. Ohjelmassa ratsasti sairaudellaan (olisi oikein hyvin voinut tehdä tehtäviä!) ja hakemalla hakee tekosyitä. Se on käyvinään koulua vain ja ainoastaan, jotta saa fyrkkaa.

Tuo ARFID varmaan monella ja siihen liittyen tai liittymättä (diagnosoimattomi) neurokirjon ongelmia. Moni nirsoilija varmaan saisi aika kovat pojot esim. aspergerseulassa.

Osalle siitä myös tulee rooli, defenssi, selviytymis- ja kasvojensäilytyskeino. Eli ollaan vähän siilimäisesti piikit tanassa ja suorastaan hyökätään, jos esim. on tietty lounas kaikille tarjolla eikä siellä voi sitten poimia vaikka pelkkiä kuivia aineksia (jos olisi vaikka "limaisuus" no-no). Valistus olisi hyväksi, oppisivat itsestään ja osa voisi kuntoutua ja osa viestiä selkeämmin omia tarpeitaan. Eihän se ole mikään paha teko, jos nielu yökkää isosta osasta ruokia, mutta helposti tulee turhaa stressiä ja painolastia esim. ihmissuhteisiin.

Tsemppiä kaikille, jotka asian kanssa painivat!

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette Lindasta? Mietin, että jos mieheni hyökkäisi voimalla kimppuuni ja säikähtäisin pahasti, ja vieressä olisi puukko, ehkä löisin. Paha sanoa. Tässä on tietysti se ero, että olen ottanut rauhallisen puolison ja on vaikeaa kuvitella, että hän hyökkäisi.

Linda kertoi jotain, että vasta vankilassa sai vuorokausirytmin (ja muita elintapoja?) kuntoon.

Minä ihmettelen, miksi kaiken maailman sekopäiden lähiäitiyttä pönkitetään noin vahvasti.

Tyyppi on todetusti väkivaltainen, pitkä mt-historia, ei pysty omaa vrk-rytmiään edes pitämään kuosissa. Mitä annettavaa hänellä on lapselleen? Videopuhelussa ihanasti toi tunteitaan esiin, siitä pisteet! Mutta sisällötöntä kuonaahan se puhe paljolti oli, lastenohjelman hahmoista ja leluista höpötti. Ei ollut äidin ja lapsen, vaan esim. kummin puhetta.

Mutta kannattaahan se pelata sitä ainoaa korttia, mikä on eli äitiyttä.