MicMac

Zbigniew Preisner (aka van den Budenmayer)

Ayres liittyy kyllä nimenomaan sensorisen integraation terapiaan.

Jos Balzaria meinaat, niin joku hyvä veli.

Mutta peto on paljastunut, ei auta venkoilu.

Minä tilaisin sinuna ajanvietettä:

- ukulele ja nuotteja

- lankaa ja puikot/virkkuukoukku (+ ehkä ohje)

- hyvät värikynät ja aikuisten värityskirja

- mattopuukko ja erivärisiä kartonkeja

Vierailija kirjoitti:

Mikiä tuntuu monen olevan tosi vaikeaa ymmärtää. Minulla on ollut monta kaveria, joilla on näitä piirteitä. Yhteistä oli, että ovat ujoja ja herkkiä tyttöjä, joilla on ollut reippaat vanhemmat. Ujoutta ja hitaasti lämpenemistä ei ole katsottu hyvällä, vaan on aina patisteltu kuuntelematta ja ehkä jo lapsen peruskouluaikana annettu jollain tavalla periksi, että ei tuosta mitään tule, ehkä myös hävetty ujoa lasta. Tämä on sisäistynyt tyttöjen minäkuvaan. Voi olla jotain oppimisvaikeuksiakin, jotka ovat vahvistaneet entisestään jatkuvia epäonnistumisen tunteita. Itsensä huonoksi kokeminen saa pelkäämään muita ihmisiä ja sosiaalisia epäonnistumisia. Lopputuloksena on vetäytyminen ja omiin maailmoihinsa uppoaminen, kun siellä voi olla onnistunut ja kokea niitä "oikeasti tärkeitä" asioita ja säilyttää omanarvontunteensa.

Tämä toimii niin kauan kuin asutaan vanhempien luona. Omillaan ei pärjätä, koska ollaan todettu että itse ei pysty mihinkään tässä yhteiskunnassa. Usein ei ole mitään taitojakaan esim työnhakuun. Niitä ei kukaan ole opettanut vaan ihmetellyt ja paheksunut että miksi töitä ei haeta vaikka käsketty on. Siitä seuraa sitten näitä sisälle linnoittautumisia, johon voi liittyä ihmisten ja puheluiden pelkoa. Asiat eivät hoidu. Alemmuudentunne saa vähättelemään muiden säännöllistä, "helposti" järjestyvää elämää kettu pihlajanmarjoista -tyylillä ja diagnoosit luovat turvaa, kun ne oikeuttavat mukavuusalueella pysymisen (vaikka siis ovat varmasti oikeita). Ystävistä ja puolisoista haetaan vanhemman roolia, joka elättää ja hoivaa.

Kaveripiiri oli tällainen, ja minullakin oli samoja piirteitä. Itse pääsin peloista yli kun vain päätin alkaa tehdä asioita. Joku voi tarvita enemmän tukea jaloilleen pääsemisessä, mutta kova suhtautuminen ainakin vain ajaa enemmän kuoreensa.

Todella tarkkanäköinen kommentti! Hyvinkin voi olla se, että omia rajoja on tämä "reippaususkovainen" yhteiskunta rikkonut aikanaan ja on tavallaan liian hento yhteys omaan itseen.

Mutta muutosta ja rotia pitää vaan itseltään vaatia ja se alkaa löytymään, jos ei kaikki tule kuin manulle illallinen. Mikin tragedia on varmaan se, että pelkää jollakin tasolla ettei kelpaa ja on päätynyt toimimaan niin, että useimmilla tökkiikin. Noidankehä.

Mietin myös, onko kaikesat arkuudesta huolimatta ylisuuret luulot omista kyvyistään ja kun opinnoissa olisi joutunut ponnistelemaan, niin luovutti heti.