MicMac

Onkohan niin, että miekkonen tietää ettei voi saada biologista lasta ja tämä heijastuisi jotenkin siihen, että ei oikein löydä merkitystä elämään? Sitten on tuommoiseen typerään tuhlattava.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että jos otetaan kaikki ulkopuolisista syistä aiheutuvat traumat, niin tälläiset perheet joissa on lapsia jotka päätyvät rikollisiksi tai päihdeongelmaisiksi on aina ollut jostain puute, tai jokin on ollut jossain vaiheessa vialla lapsen kasvatuksessa. 

Tuo on totuus, mutta sen ongelma on se, että KAIKKIEN lapsuudessa ja kasvatuksessa on JOTAKIN pielessä. Silti suurin osa ei päädy rikollisille/hulttiopoluille.

Onhan noita tiedossa, osa omaa ikäluokkaa ja osa nuorempia tai vanhempia.

Karkeasti ne voi laittaa minusta muutamaan luokkaan:

- Diagnosomattomat adhd / mt / muu vastaava pulma -teinit, jotka ovat kokeilleet päihdettä ja se on sitten vienyt mukanaan niin, että toisaalta arki on jäänyt retuperälle ja toisaalta päihteen rahoitus on sitten vienyt laittomuuksiin. Näissä mitä varakkaampi perhe, tai oikeammin mitä enemmän varoja teinin käytettävissä, sitä myöhemmin on tulleet laittomuuden ja sitä nopeammin päihdekoukku. Se päihde voi olla viina tai huumeet, myös lääkkeet laittomasti hankittuina.

- Turhamaisuus. 80- ja 90-luvulla bodaus, sen puitteissa alkanut roinaus eli hormoneja ja niiden myötä persoonallisuus ja käytös järkyiksi -> pahoinpitelyjä yms. ja rikoskierre.

- Ahneus. Näillä on joillakin ihan korkeimman tason kaupallinen koulutus, mutta on vaan ahneus saanut oikomaan säännöissä. Verojen, kirjanpidon ja työnantajavelvoitteiden laiminlyöntejä ja varmaan osin hankinnat varastettua/epäselvää tavaraa. Näillä ei välttämättä mitään päihdesekoiluja, osalla kyllä sitten viimeistään kun pitää alkaa vaimolle ja lapsille kertoa, että pitää pakata tavarat kun koti menee myyntiin.  

Teen uffinipellillä, niin että ajelen levyt taikinapyörällä tai pitsaleikkurilla n. 10*10 cm paloiksi. Voitelen ja laitan vähän eri kulmassa kuhunkin muffinipesään 3 levyä limittäin (= kulmat vähän eri kohdissa, tulee tähtimäinen ylhäältä katsottuna). Sitten lusikoin täytettä ja nipistän tai taittelen kiinni.

SUOLAISIA:

- pinaatti + feta tai Aura

- pesto + kanamuru

- aurinkokuivattu tomaatti ja paahdetut kasvikset (esim. kesäkurpitsa, paprika, sipuli) tahnaksi ajeltuna (tomaattien öljylientä kasvikset, halutessa yrttejä, valkosipulia ja papuja/leipää surautetaan sekaisin)

- ylikypsä possu + tomaattisalsa

MAKEITA:

- mantelimassa

- geishakonvehteja rouhittuina + päärynäraaste/valutettu säilykepersikka

- hunajapaahdettuja pähkinöitä rouheena + fariinisokeria

Paistan suht alhaalla uunissa 180 astetta, kunnes yläosa kauniin ruskea (vaihtelee, vahdin koko ajan).

Makeat valelen sokerivedellä ja pyöräytän pistaasimurussa. 

Tervehdys taas!

Minulla taitaa sujua aika hyvin: yhä useampi ruoka maistuu liian suolaiselta, eikä ole ollut hinkuja suolaisiin juttuihin. Jatkan edelleen tietoisesti suolattomia annoksia, kuten hedelmäsalaatti tai raa'at kasvikset paloina. Kalan ja puuron osalta en edes yritä vähennystä, mutta olen karsinut erilaisia suolaisia lisukkeita pois (esim. valmiiden etikkasäilykkeiden tai kurkkusalaatin tilalle suolatta pikapikkelöimiäni kasviksia, yleensä kesäkurpitsa/kurkkuviipale/ohuenohut porkkanasuikale.

Tavoitejakkupuku olikin aika ylläri: se mahtuu jo, mutta ei istu. Kroppani malli on näemmä muuttunut ja oisko povi lysähtämään päin (tai aika uusia rintsikat); housut lököttävät reisistä ja vyötäröltä, mutta kinnaavat pohkeesta ja jakku on riittävän tilava mutta jotenkin se rintojen muotoleikkaus ei osu kohdalleen. Kummallista.

Liikuntatavoite eli rannekkeen 100 % (helpoimmalla tasolla eli 1/3) on jo niin helppo että taidan vaihtaa tasolle 2 - ohjatusta liikunnasta tulee niin paljon.

Paino on laskenut, mutta minulla on kyllä todella hurjaa se ailahtelu. Trendi on selvästi alaspäin silti.

TSEMPPIÄ, KAVERIT!