Melbe

Hei onko kaikille ok, jos mä olen mukana keskustelussa? Tuntuu, ettei hirveesti ole vertaistukea varsinaisesti kohdun ulkopuolisen kokeneille. :/

Mulla alkoi menkat maanantaina. Käytännössä ihan kuin normaalin kierron mukaan. Mitä selailin jotain vanhoja ku-keskusteluja, niin jollain kestänyt jopa yli 40 päivää, että on alkanut kierto. Mulla nähtävästi palautui heti normaaliksi. Ajattelin, että viikon päästä alan tikuttamaan mahdollista ovista, jotta vähän näkisi myös sitä, että onko se kierto tosiaan normaalilla tolalla. Vähän jännittää, kun tuo toinen tuuba tosiaan poistettiin, että mitenkä kaikki nyt sitten käytännössä oikeesti tuolla pelaa. :O

Unettomuus jatkuu edelleen. On ollut siitä leikkauksesta asti eli nyt tasan kuukauden jo. Varasin työterveyteen ajan, koska ei vaan enää jaksa olla puoliteholla töissä. Eilen päätin psyykata itseäni ihan kunnolla nukkumisen suhteen ja sain lopulta unta ilman tuplameltsuannosta, mutta heräilin sitten edelleen muutaman kerran yön aikana. Nukahtamisen lisäksi tuo unen laatu tuntuu olevan aika heikkoa, koska säännöllisesti heräilen. Lieneeköhän mulla jotain posttraumaattista stressiä tai muuta, kun se leikkaus tuli niin yllättäen ja pikaisesti. Joku kuitenkin mättää, mikä vaivaa tuonne uneen asti. :O 

Joo sain ensin metotreksaattipiikin, mutta viikon päästä siitä alkoi kovat vatsakivut ja jouduinkin sitten suoraan leikkaukseen. Vietiin toinen tuuba siinä rytäkässä. Mäkin oletin, että tulisi joku pidempi vuoto, mutta mulla tuli pari päivää ennen sitä leikkausta vähän sellainen tyhjennysvuodon tapainen vuoto ja vuoto jatkui vähän vielä leikkauspäivänä. Leikkauksen jälkeen saattaa kuulemma tulla vuotoa viikonkin ajan, mutta mulla tuli vissiinkin vain muutaman päivän. Eli kovasti toivoo nyt, että se kierto sieltä palautuisi ennalleen. :O

Tuleva äiti:

Kyllä mä ainakin tulkitsisin tuon tikun juuri noin miten sanoit.  Ja kyllä tuo likimain lähes testiviivan tummuinen viiva on. :O

Osanottoni myös. :( <3 

Täällä ei keskeytynyttä keskenmenoa, mutta kohdunulkoinen koettu tammi-helmikuun vaihteessa. Nyt sitten kovasti odottelen, että alkaisi edes ne kuukautiset. Ne, mitä ei normaalisti ikinä odota. Itselle siitä on tullut nyt jonkinlainen merkkipaalu. :O

danskutiii:

Onneksi tässä tosiaan ei tuota ikää vielä ole kovinkaan paljoa, että ei sen puolesta tarvitsisi olla niin huolissaan. Jotenkin lohduttavaa kyllä kuulla aina, että joillakin, joilla on isoja ongelmia ollut, niin on silti ollut mahdollisuus saada se pieni maailmaan. 

Riskithän on kasvaneet sen takia, että sen kohtutulehduksen olen sairastanut ja nyt sitten tuo kohdun ulkoinen. Mutta toisaalta nyt on sitten se munanjohdin viety, johon olisi voinut niitä kiinnikkeitä jäädä tuon KU:n jälkeen. Eli täytyy toivoa, että vasemmassa ei olisi mitään ongelmia. Ainakin potilaskertomuksen mukaan näytti siistiltä, että tiedä sitten. Munasarjoille ei siis ole tarvetta tehdä mitään, mutta lähinnä pelkään sitä, että jos joutuu uudestaan kokemaan tuollaisen KU:n ja se sattuukin osumaan tuonne vasempaan puoleen, että jos joudutaan sekin poistamaan. Täytyy siis toivoa, että siellä ei vaan olisi mitään, mihin voisi kiinnittyä. :/ 

Ei kannata ottaa stressiä tuosta yrittämisestä. Enemmän se stressaaminen vaikuttaa siihen tärppäämiseen. Loman otat rennosti. Ja kuitenkin siellä suvussa myöskin nopsasti tärppäillyt. Toisilla menee kauammin ja toisella taas napsahtaa heti. Mulla oma äiti on aikoinaan saanut useita keskenmenoja, ennen kuin sillä tärppäsi. Pelkään tässä nyt, että onko sama kirous jollain tasolla tänne. Toki toivonkin, että tuo aikaisempi olisi mennyt mieluummin kesken kuin että tiesin koko ajan, että siellä se on jo, mutta vain väärällä paikalla ja siitä pitää "hankkiutua eroon".  :O