Megan

Moikkamoi!

Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. Eilen käytiin kyläilemässä yhden ystäväperheen luona, johon kuuluu ihana 9 kk ikäinen poika. Tuntui, että mun sydän pakahtui, kun vaan ajattelinkin, että jos en koskaan saisi omaa lasta. Lisäksi toki kyselivät meiltä, että tuleeko tälle pikkuiselle kohta leikkikaveria. Huoh! Niin mielelläni olisin vaihtanut paikkaa tämän lapsen äidin kanssa.

Mulla on nyt kp 12 meneillään. Hauska, että sinulla Janetteo tulee sitten jännät ajat samoihin aikoihin mun kanssa. :) Eilen meillä oli toimintaa, mutta sitten mies meni loukkaamaan selkänsä koiran kanssa pihalla leikkiessään ja nyt saikkua ja lääkärireissu tiedossa. En tiedä miten kykenee petipuuhiin ja nyt olis just otolliset ajat käsillä! :( Lisää stressiä siis. Meillä taitaa olla nyt yk 8 tai 9. Olen jo hiukan seonnut laskuissakin.

Asistente: Mä otin kaksoisnimen avioliiton myötä, koska mulla on harvinainen sukunimi (tällä hetkellä 3 kpl) ja mies halusi pitää omansa, vaikka hänellä on suht yleinen nimi. Halusin kuitenkin yhteisen nimen mahdollisen perheenkin varalta, joten päädyin tähän ratkaisuun. 

Koettakaahan jaksaa toimintaa helteistä huolimatta! ;)

Heippa kanssasisaret!

Minulla "jännäys" loppui taas tänään vuodon alkaessa.. Jostain syystä kiertonikin on taas alkanut pidentyä.. :( Tässä kierrossa yritystä oli enemmän kun koskaan aikaisemmin. Hemmetti!

Juuri kun luulin, että alan tuntemaan tämän kehoni ja ymmärtämään kiertoani, niin olenkin yhtäkkiä taas aivan hukassa. Olen myös huomannut alkaneeni laskea kuukausia siihen, että "pääsee" lapsettomuushoitojonoon.. :/

Tyttö ja varis: En ole jotenkin päässyt kärryille noista limajutuista.. siis toki huomaan koska limaa/valkovuotoa on enemmän ja koska vähemmän kierron aikana, mutta ns. ovulaatiolimoja en ole onnistunut bongaamaan, kun ehkä kerran. Mun mielestä olis kans kiva, jos täällä ilmoitellaan noita kiertopäiviä vaikka kommenttien yhteydessä, tietää sitten aina kenellä on jännät päivät käsillä jne.

Janetteo: Täällä jännätään edelleen sun puolesta kamalasti, pakko joka päivä käydä täällä ihan tsekkaamassa, joko jotain uutta tietoa olet saanut!

Lähdetään nyt viikonlopuksi mökille, täytyy yrittää taas toipua pettymyksestä (uusia kohti!) ja ajatella jotain ihan muuta. Kun ei tässä oikein muutakaan voi.

JanetteO: Äh, pahoittelut sen labran negan vuoksi! :( Aika vaan nyt näyttää, mitä on tapahtuakseen.. Minulla tosiaan se gynen lasku koostui juttelutuokiostani tämän lapsettomuuden perusselvittelyihin erikoistuneen lääkärin kanssa ja sitten laajasta ultrasta (eli molemmat munasarjat sekä kohtu). Vaikka oli silloin vasta alkukierto menossa käyntini aikaan, oli gyne näkevinään toisessa munasarjassani munarakkulan, josta sitten epäili seuraavan munasolun juuri irtoavan. Itse en kyllä noista uä-kuvista erottanut yhtään mitään, hyvä kun erotin missä koko munasarja oli. :D

Tuli mieleen sellainen, että äidilläni ja siskollani on ollut molemmilla aikoinaan valeraskaus. Siis oireita raskauden suuntaan oli paljonkin (joillakin jopa saattaa alkaa rinnat erittämään maitoa yms), jos raskauden toive tai vastaavasti pelko on tarpeeksi kova. Mieli tekee tepposet, joten aivot antavat kai käskyjä kropalle toimia kuten raskaana ollessa. Kuitenkaan ultrassa mitään raskauteen viittaavaa ei löydy ja testit näyttävät negaa. 

Mua taas puolestaan on joskus pelottanut, kun siis olen ollut tuntevinani oireita, mutta testit ovat olleet negatiivisia, että jos kyseessä olisikin joku tuulimunaraskaus tai kohdunulkoinen raskaus. En kyllä sitten tiedä, miten nuo näkyvät testissä. Olen käsittänyt, että ainakin tuulimunaraskaus alkaa mahdollisesti näkymään hitaammin kun normaali raskaus ja kohdunulkoista ei välttämättä aina heti tajua, kun kuukautisetkin voivat tulla. Toki jälkimmäisessä on kipuja ja muutenkin vuotoa, että kai sen sitten tajuaa ja hakeutuu lääkäriin? Kaikkea sitä tuleekin paniikissa joskus mietittyä.. Ja asioiden googlettaminen vaan pahentaa tilannetta.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

JanetteO: Ilmoitathan sitten, mitä labrassa ilmenee! Täällä jännitetään edelleen sun puolesta! Mä kävin viime kuussa juuri itse gynellä, en siksi että olisin epäillyt olevani raskaana tms, vaan juuri sen takia, kun en ole vieläkään tullut raskaaksi yrityksistä huolimatta ja halusin jutella asiantuntijan kanssa sekä ultrauksen munasarjoista ja kohdusta. Hintaa käynnille tuli kelakorvauksen jälkeen 160e (!), mutta toisaalta sain mielenrauhan nyt ainakin hetkeksi, koska gyne ei löytänyt sisuksistani mitään poikkeavaa/huolestuttavaa. Ja sainpahan ultrakuvat muistoksi itselleni. :D Huvitti niin, kun muut "vatsakkaat" potilaat lähtivät pois vastaanotolta tyytyväisenä ultrakuvat kirjekuoressa ja minä sain kotiinvietäväksi kuoressani kuvia autiosta kohdustani. :D Oli pakko ottaa tilanne huumorilla, vaikka haikeaahan tuo tietty omalla tavallaan oli.

Janetteo: Älä vielä täysin heitä kirvestä kaivoon, tuo on totta, että joskus raskaus näkyy aika myöhään vasta r.testissä, koska r.hormoni kehossa lisääntyy hyvin yksilöllisesti.

Yleisesti voisin kertoa fiiliksistäni ja kokemuksistani heti e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Se on totta, että oma keho on aika sekaisin ja aina ei tiedä mikä oire kielii mahdollisesta raskaudesta ja mikä on vaan sitä, kun kroppa hakee sitä luomutoimintaansa ja koettaa päästä kuiville sen kaiken e-pillereistä tulleen hormonimäärän jälkeen. Välillä nuo oireet vielä valitettavasti ymmärtääkseni ovat aika lailla toistensa kaltaisia (rintojen arkuus, kuukautisia ei kuulu, niukat vuodot, vatsan nippailut, etova olo, huimaus..).

Ensimmäiset kierrot kun yritimme raskautta, olin tuntevinani kaikkia raskausoireita. Voi olla, että mieli teki tepposet ja kuvittelin osan tai sitten se oli vaan tuota kropan omaa totuttelua. Olin kuitenkin pari kertaa enemmän varma kuin epävarma siitä, että olen raskaana. Sitten kun testit näyttivät negaa ja lopulta kuukautiset alkoivat, oli pettymys suuri. Yllättävän suuri.

Nyt kun raskautta olemme yrittäneet jo sen 8 kk ajan, olen toki vieläkin pettynyt, kun kuukautiseni alkavat. Olen kuitenkin huomannut jollain tavalla jo "turtuneeni" tuohon tilanteeseen ja vaikka se tuntuu turhauttavalta, ei pettymys ole enää niin paha kun ensimmäisissä luomukierroissa pillereiden jälkeen. Toki toivon salaa olevani pieniin päin, mutta enemmän minulla on fiilis, että tuskin olen tullut raskaaksi tästäKÄÄN kierrosta. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Pidän enemmän mahdollisena, että en ole, kun että olisin raskaana. Mitään oireitakaan raskauden suuntaan ei ole ollut enää, joten epäilen todella, että kuvittelin näitä oireita alussa.. Vaikea sanoa. Ainakin tarkkailin enemmän kehoani silloin kun nyt enää yli puolen vuoden yrittämisen jälkeen.

Tulipa pitkä sepustus omista jutuistani. Toivottavasti joku jaksoi lukea tai jollekin oli apua noista omista taannoisista kokemuksistani. :)

Minulla itselläni taisi olla tässä kierrossa taas ovulaatio muutaman päivän myöhässä, joten menee nuo laskut seuraavien kuukautisten alkamisesta uusiksi. Ei auta taas kun odotella. Minullakin muuten kuukautiset ovat olleet niukahkoja nyt luomuillessa.

Hyvää viikonalkua kaikille teille! :)