Megan

Ovulaatiotestitkään eivät vissiin ole 100% varmoja. Koska niiden käyttämiseen vaikuttaa niin moni asia (lääkärihän kielsi nämäkin nyt minulta juuri sen takia), kaikki eivät saa sitä ovisplussaa tikkuun siitä huolimatta, että ovuloisivat. Sitten tulee ah niin ihana stressi asiasta ja lopulta ei sen takia ovuloi tai ovulaatiot ovat esimerkiksi myöhässä tai ihan milloin sattuu. 

Aliisa Kyoto: Mulla on ollut melkein kaikissa aiemmissa kierroissa jotain ihan ihme tuntemuksia, kun olen jännännyt ja toivonut raskautta niin paljon. Mm. rintojen arkuutta, alavatsajuilimista, huonoa oloa, pissalla juoksemista.. Nyt tässä kierrossa on ollut niin luovuttaja-olo kokoajan, että yhtään mitään oireitakaan ei ole ollut. Olen siis omalla kohdallani varmasti kuvitellut kaikki oireet. Hullua, miten mieli voi tehdä tepposet. Toivottavasti sinulla nuo oireet kuitenkin poikisivat jotain hyvää. Peukut pystyssä täällä ainakin. :)

Asistente: Onnittelut mieleisestä työpaikasta! Näinä aikoina on todella hienoa, että löytää hyvän ja mieleisen duunipaikan. :)

Mulla ei virtsatulehduksia ole ollut, mutta nyt e-pillerit lopetettuani olen saanut jo puolen vuoden sisään kärsiä kaksi kertaa hiivasta. Hiivatulehdus on aikaisemmin ollut kerran noin 10 vuotta sitten ja silloin en syönyt pillereitä. Pillereiden aikana ei ollut kertaakaan. Nyt sitten jostain syystä hiiva iskenyt jo pariin otteeseen, todella ärsyttävää! Oon lueskellut, että moni kärsii hiivasta just hormonaalisen ehkäisyn takia, mutta minä ilmeisesti nyt lopetettuani sen.. :/ Tietenkin tämä vaiva sitten haittaa myös seksielämää.. huoh.

Kiva kuulla, jos minäkin olen ollut avuksi omilla kommenteillani. On tullut jonkin verran tietty omatoimisesti luettua nyt tämän yrittämisen aikana aiheesta ja jaan mielelläni muillekin tietoa omista kokemuksistani ja sitä tietoa mitä olen saanut lääkärissä tms. Toki kaikki olemme yksilöitä ja kaikkien kroppa toimii vähän omalla tavallaan, mutta kiva jakaa näitä asioita täällä ja huomata usein, että on ihan normaalia joku juttu, josta on ollut huolissaan. Huomata, että muillakin ihan samoja oireita/tuntemuksia/huolia/ongelmia.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja ihania hääjuhlia Asistente teille!

Iines14: Lämpimästi tervetuloa mukaan! Uskomatonta, miten joku voi olla niin samassa tilanteessa samoine ajatuksineen! Tuo kirjoittamasi juttu oli kun minun suustani, ainoastaan olen sinua vuoden vanhempi. :) Olemme jopa jättäneet ehkäisyn samaan aikaan pois!

Janetteo: Nuo oireet, ovistesti plussa ja toispuoleiset kivut kyllä kuulostavat todellakin ovulaatiolta. En tietenkään ole lääkäri, mutta itsellänihän nuo toispuoleiset kivut käyvät aina kylässä joka kierrossa. Tai silloinhan ovulaatio on jo periaatteessa ohi, kun kivut tulevat. Näin ainakin lääkäri minulle selitti.

Kipu syntyy siitä, kun puhjennut munarakkula muuttuu keltarauhaseksi ja joillakin se aiheuttaa kovaakin kirvelyä ja jomotusta, yleensä toisella puolella alavatsaa. Mä en oo ikinä ollut ihan perillä noista limoista.. tai siis juuri tuosta, että kuivuuko se alapää heti ovulaation jälkeen.. tuokin kuitenkin on kai aika yksilöllistä, että kuinka paljon valkovuotoa kenelläkin on normaalisti. Eli jos sitä tulee runsaasti normaalisti, niin en usko, että se täysin loppuu? Olen yrittänyt seurailla limoja, mutta en jotenkin koskaan ole täysin tätä "oppikirjan logiikkaa" itselläni huomannut täysin toteutuvan. Ennen ovulaatiota olen kyllä huomannut limojen lisääntyvän. :/ No, tutkimukset jatkukoon.. :D

Moikka,

Maggiemee: Paljon, paljon onnea ja ihanaa odotusaikaa sinulle! :) Koeta nyt vaan rentoutua (helpompi tietty täältä käsin sanoa..hihi). ;)

Tyttö ja varis: Ikävä kuulla, että teillä on surua siellä nyt moninkerroin, osanottoni! Ikävät tapahtumat tuppaavat vaikuttamaan kaikkeen, mielen kautta myös hormonitoimintaan. Kyllä keho löytää taas rytminsä, kun saat surutyötä työstettyä.

Asistente: Minun on pakko sanoa, että ihailen todella asennettasi. Olette kokeneet vastoinkäymisiä, mutta kuitenkin pysyt positiivisena. Voi, kun itsekin pystyisin samaan. Tiedän, että huolehtiminen ei ainakaan auta asiaa, mutta silti sorrun siihen, hiivatti! 

Itse olen ollut siis taas ristiriitaisissa tunnelmissa. Välillä olen miettinyt, että mikäli tämäkään kierto ei tuota tulosta, niin pitäisikö jo oman mielenterveydenkin kannalta kuopata tämä koko "projekti".. Olen jo alitajuisesti suunnannut ajatukseni loppuvuoteen, jolloin olisi siis tarkoitus mennä tutkimuksiin asian tiimoilta, mikäli raskaus ei ala siihen mennessä.

Asiaa ei yhtään helpota se, että tuttavapiirissä odotetaan nyt monella taholla jo toista lasta ja lapset ovat saaneet alkunsa helposti, hyvinkin pian esikoisen jälkeen. Tiedän, että tämä ei ole minulta pois ja olen toki onnellinen heidän puolestaan. Kuitenkin syvällä sisimmässäni tunnen surua siitä, että itse en saa "edes sitä ensimmäistä". En kuitenkaan myönnä sitä kenellekään, koska en halua heidän luulevan satuttavan minua sillä, että iloitsevat odottavansa vauvaa.. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Välillä kyllä satuttaa, kun ihmiset puhuvat siitä, että "pitäisikö tehdä vielä yksi lapsi".. Kaikille kun se ei ole niin yksinkertaista, että mennään vaan ja tehdään se. Toki onhan tuota seikkaa varmasti vaikeaa ymmärtää, mikäli itse tulee raskaaksi todella helposti. Tuskin kukaan tarkoituksella satuttaa toista puheillaan.

Viime yönä näin unta, että meillä oli kaksi lasta. Olisimme kyllä erittäin kiitollisia, jos vain yksikin meille siunaantuisi. Olisin ikuisesti kiitollinen, jos minusta joskus tulisi äiti tämän kaiken yrittämisen ja surunkin jälkeen. Ainakin sitä todella osaisi arvostaa (jos nyt jotain positiivista täytyy tästä rassaavasta tilanteesta hakea).

Tänään kp 20/30-35 ja en kyllä kestä, jos tämäkin kierto menee pitkäksi, niin kuin viimeaikainen trendi on minulla tuntunut olevan. :/

Heipparallaa!

Mulla on ollut nyt muutama päivä tässä ajatukset siellä sun täällä, kun olen miettinyt työkuvioita ja opinnäytetyötäni, joka on edelleen kesken ja palauttamatta. Positiivista kuitenkin se, että olen siis miettinyt muutakin kun vauva-asioita!

Joten en ollut nyt miettinyt kiertopäiviäni (yleensä se on ensimmäinen asia aamulla, että mietin monesko kp on.. tiedän, huoh!) ja eilen illalla havahduin siihen, kun vatsaani alkoi juilimaan todella kovasti vasemmalta puolelta. Tämä oli senkin takia hämmentävää, että mulla ovulaation yhteydessä on vihlonut alavatsaa AINA oikealta puolelta. Kuitenkin siis kipu oli juurikin samanlaista kun ovulaatiossa. Olisi kyllä ainoastaan positiivista, jos ovulaatio olisi nyt jo tapahtunut, koska sitten se olisi aikaistunut, joka olisi todella hyvä asia. Jostain syystä nimittäin kiertoni on pidentynyt muutaman viime kuun aikana ja ovulaatio on myös ollut myöhemmin. :( Miehen kanssa onneksi vehdattu joka toinen päivä tässä jo viikon ajan helteistä huolimatta ja voin sanoa, että on ollut kyllä välillä tuskallista, heh! :D

Onko teillä muilla yleensä ovulaatio aina samaan aikaan kierrossa vai vaihteleeko se?

Aliisa Kyoto: Limojen perusteella voi hyvin seurata ovulaatiota, tosin itse en ole onnistunut niiden avulla sitä yleensä bongaamaan. Jotkut ovat kuitenkin ihan ässiä tässäkin lajissa. :) Itse olen huomannut, että mulla rinnat kipeytyvät aina hiukan ovulaation jälkeen muutamaksi päiväksi. Olen ymmärtänyt, että tämä olisi hyvinkin tavallista. Joten sen perusteella, olet varmasti ovuloinut ennen tuota rintojen kipeytymistä. Itselläni rintojen arkuus kuitenkin hellittää aina ennen kuukautisia. Kuukautisten aikaan mulla ei ole koskaan ollut rintojen arkuutta, mutta monet valittavat sitä myös kuukautisten aikana.

Oletteko muuten muut huomanneet halukkuutenne seksiin lisääntyvän ennen ovulaatiota (ei ole pakko vastailla, jos tämä tuntuu liian henkilökohtaiselta :D)? Hormoneja popsiessani en menettänyt mielenkiintoa seksiin (kuten jotkut), vaan se oli minulle aina ihan ok ja kiva asia. Nyt kuitenkin olen huomannut, että luomuna nimenomaan noin viikko ennen oletettua ovulaatiota ovulaatioon asti tekisi mieli joka päivä ja sitten kiinnostus siitä hiukan sen jälkeen lopahtaa (ei haluttomuudeksi, mutta takaisin siihen "ihan kiva"-modeen, millaista oli kokoajan pillereiden aikaan). Aika jännä, miten luonto on tämänkin asian ilmeisesti kehittänyt..

Toivottavasti ei tullut liian seksi-painotteista juttua, mutta pakko päästä välillä avautumaan, kun ei tämmöisiä viitsi kenellekään kaverille selittää ja ihmetellä, etenkin kun en halua läheistenkään ihmisten tietävän tästä vauvaprojektista liikaa. Tulisi vaan paineita lisää. Edelleen olen sillä linjalla, että kerron sitten, jos jotain kerrottavaa on.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Megan, kp16/30-35

Asistente: Voi itku, teitä nyt todella koetellaan! Oon tosi pahoillani, että kirjekuori toi tullessaan noin ikäviä uutisia. :( Paljon voimia teille ja olkaa toistenne tukena! Itse olen jo miettinyt pääni puhki, että mitäs sitten kun tämä mystinen "vuosi yrittämistä" tulee täyteen ja pitäisi lääkärin mukaan hakeutua niihin lapsettomuuden selvittelyihin, mikäli plussaa ei siihen mennessä kuulu.. huoh. Muutama kuukausi vielä aikaa tuohon.

Olen jotenkin kokoajan sillä kannalla, että jos näin käy niin syy olisi jotenkin minussa. Toki sekin seikka tukee asiaa, että mieheni sai entisen puolisonsa aikoinaan raskaaksi, mutta päätyivät silloin elämäntilanteensa takia aborttiin. Itse en ole koskaan raskaana ollutkaan. Ja mitä enemmän aikaa yrittäessä kuluu, sitä mahdottomammalta alitajuisesti raskaus alkaa omalla kohdallani tuntua, vaikka yrittäisin pysyä toiveikkaana.