Megan

Tyttö ja varis, odottelinkin täällä jo sun kuulumisia tämän päiväisestä. Tulin tosi surulliseksi puolestasi, että uutiset eivät olleet tuon parempia. :(  Mulla oli ainakin sama lääkäri siinä kontrollissa sitten. Varasiko kätilö ajan heti hoitohuoneessa? Silloin luultavasti laittoi juuri tälle kyseiselle lääkärille, joka sinulla nyt oli (minulla vielä taisi varmistaa tältä lääkäriltä siinä, että käykö että laittaa ajan tuolle päivälle ja tuohon aikaan). 

Mua niin pelottaa noi pistokset, koska mulla on kamala piikkikammo. Just ja just pystyn verikokeissa ja rokotuksessa käymään, mutta se, että itse pistäisin itseäni - tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Toki olen näitä asioita ehtinyt jo päässäni pyöritellä, koska tällä hetkellä näyttää enemmän kun todennäköiseltä että kaikkein rankimpiin hoitoihin joudutaan. Oli pakko googlettaa tuo hyperstimulaatio heti ja se vaikutti kyllä ihan kamalalta.. Toivon sydämestäni, että sinulle ei mitään tuollaista tule! Voiko muuten clomifenista olla jotain haittaa hormonitoiminnalle, jos sitä syö useissa perättäisissä kierroissa? Kuinka paljon lääkäri(t) ovat kertoneet sinulle noiden hormonien vaikutuksista, myös haittavaikutuksista?

Toivotaan, että maanantaina pistosten ansiosta tilanne olisi ultrassa ihan toisenlainen kuin tänään. Muuta emme nyt voi, kun toivoa ja pitää peukkuja. Tulethan taas kertomaan tänne meille, miten kävi. Myötäelän kovasti tätä tilannettanne, vaikka meillä tilanne on kovin erilainen, niin kuitenkin hyvin samanlainen. Kaikki ne tunteet laidasta laitaan, mitä tähän hommaan liittyy.. Huh!

Itselläni on muutaman kuukauden breikin jälkeen pieni kiinnostus ovulaatiotesteihin taas nostanut päätään. Toisaalta huvittaisi testata vaikka ihan vaan omaksi iloksi (että toimiiko kroppa), mutta toisaalta pelkään stressaavani vaan itseäni niillä. Ja toisaalta, miksi tekisin niitä, kun todennäköisesti mieheni ei minua kuitenkaan pysty hedelmöittämään ja sitten surkuttelisin vaan "hukkaan" menevää mahdollista ovulaatiota? Vai pitäisikö tässä vaan alkaa uskomaan ihmeisiin ja unohtaa kaikki realiteetit?

Hormonaalisen ehkäisyn lopetettuani mulla oli ensin muutamat sellaiset vuodoltaan ihan normaaleiksi miellettävät kuukautiset, mutta sitten ne alkoivat olla just sellaista, että alkaneet ihan poikkeuksetta parin päivän tiputtelulla, sitten yksi päivä sellaista ihan kunnollista vuotoa ja sitten vuoto vähentynyt ihan merkittävästi ja pari päivää mennään vielä tiputtelulla. En tarvitse kun yhtenä päivänä kuukautisissa kunnon suojaa, muuten pärjään pikkuhousunsuojalla. Arvatkaa vaan, kuinka monta raskaustestiä tein vielä tuossa kesällä siinä toivossa, että näiden on oltava jotkut valemenkat.. No, eipä olleet. Ja nyt olen jo tottunut siihen, että niukahkoja ovat yleensä. Mutta mullahan nyt ei ole edelleenkään poissuljettu sitä keltarauhasen vajaatoimintaa, joten voi olla, että mulla on tosi ohut kohdun limakalvokin. Missään ultrassa sitä ei ole ainakaan kovin paksuksi kehuttu. :( Sillon kun söin venhänalkioöljyä, kuukautiset olivat ehkä himpun verran runsaampia, jos oikein muistan.

Toivotaan että sulla Melita olisi nämä ns. valemenkat kuitenkin kyseessä, tsemppiä!

Janetteo: Ei lääkäri ole puhunut mitään kivesbiobsiasta siittiöiden vähäisestä määrästä huolimatta. Mutta ei halunnut muutenkaan yhden näytteen perusteella nyt lähteä analysoimaan, että ehkä ensi kuussa olemme sitten hiukan viisaampia.

Tyttö ja varis: Kiitos kun linkkasit tuon artikkelin, se oli mielenkiintoinen. Itselläni ainakin stressi on osittain vaan lisääntynyt, koska tieto lisää tunnetusti tuskaa. Mutta vaikea tältä stressiltä on täysin välttyäkään. Koen kuitenkin jotenkin rauhoittavaksi sen, että yritämme asialle nyt kuitenkin tehdä jotain. Ja nyt olen oikeastaan hyvin "tasaisesti" stressaantunut. Ennen tutkimusten aloittamista sain sellaisia ahdistus- ja itkukohtauksia keskellä yötäkin, kun mietin kaikkia mahdollisia syitä tähän lapsettomuuteen ja huolestuin kaikesta mahdollisesta, mitä kropassani tunnen jne. Saattoi olla päiviä, jolloin itkin aamusta iltaan. Nyt tällaista ei enää ole. Olen vaan surullinen ilman suurempia tunteenpurkauksia.

Kai tämänkin stressin kanssa ajan kanssa oppii elämään. Ehkä tämä on sellaista kroonista stressiä, jollaista yrittäjätkin usein potevat.

Megan, edelleen kirves kaivossa kp8

Uusi viikko taas vierähtänyt käyntiin..

Tyttö ja varis: Ei saatu lääkäristä mitään neuvoja, mutta olen syöttänyt miehelle jo jonkin aikaa sellaista monivitamiinia, jossa on aika reippaasti myös foolihappoa. Syön itse samaa valmistetta. Mies antaa kontrollinäytteen nyt helmikuun alkupuolella. Jännittää ihan hirveästi, että kuinka pahasti tullaan taas pettymään. Jotenkin paljon pahempaa nyt, kun tiedetään, että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. :(

Lefemme: Kannattaa tosiaan hakeutua mahdollisimman pian tutkimuksiin, jos yhtään epäilyttää oma hedelmällisyys. Mulla tuli jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen sellainen vahva tunne, että kaikki ei voi olla kunnossa.. ja niinhän se sitten valitettavasti olikin. Aluksi podin huonoa omaatuntoa, kun hakeuduttiin "jo" yk10 sinne tutkimuksiin, mutta koska miehelläkin tuota ikää jo on, ei oltais voitu enää kauan odotella tumput suorina. Ja kun julkisella jonot on pitkiä ja odotusajat myös. Nyttenkin me vaan odotellaan ja odotellaan aina jotain. Mun kiertoja, miehen kontrolleja jne jne. Tuntuu ikuisuudelta saada se hoitosuunnitelma!

Melita: Oon tosi pahoillani vuodon alkamisesta! :( Alkoiko vuoto ihan kunnolla vai onko enemmänkin sellaista tiputtelua? Mun miehellä on kans aikaisemmasta suhteesta alkaneita "pilleriraskauksia", eli sillon kaikki oli vielä todistettavasti kunnossa. Mutta muutoksia on todella tapahtunut sittemmin huonoon suuntaan. Miehelläkin sperman laatu voi siis todella vaihdella hyvästä surkeaan, syystä tai toisesta.

Asistente: Mulla ei huoleta meidän suhde noita hoitoja ajatellen. Lähinnä se, että jos ei mitään edes yritettäis asialle tehdä, tai toinen kieltäytyisi hoidoista, niin luulen että sitten mun kärsivällisyys loppuisi täysin. Niin kauan kun voidaan edes yrittää auttaa tätä asiaa jotenkin, niin tuntuu paremmalta kun olla tekemättä mitään. Olen ollut niin turhautunut välillä tähän, kun vielä ei ole mitään hoitosuunnitelmaa, että se jos joku koettelee suhdetta. Toivottavasti mahdollisimman nopeasti päästäisiin "tositoimiin".

Viikonloppuna olin syntymäpäivillä ja siellä oli kaksi ihan pientä vauvaa. Sen jälkeen en ole ajatellut mitään muuta, kun että mä haluan sen lapsen enemmän kun mitään muuta! En jaksa enää odottaa hetkeäkään. Jokainen kk-kierto tuntuu valuvan ihan hukkaan..

Tää vauvakuume on nyt vahvempi tunne kun koskaan aikaisemmin ja samalla niin kovin kipeä asia, kun tiedän että me ei vaan voida mennä makuuhuoneeseen ja tehdä sitä lasta. Toisille se on niin kovin helppoa ja luonnollista. ;( Olen surullinen, toivoton, katkera, vauvahuuruinen.. kaikkea sitä samaan aikaan.

Heippa tyttöset!

Täällä meneillään kp2. Kierron pituudeksi tuli 31 päivää, joka on ihan kiva, kun viimeiset 3 kiertoa olivat viikon lyhyempiä. En nyt sitten tiedä ovuloinko tässä kierrossa, mutta mikäli se yks ilta kun vatsaa jomotti ja ovislimat tuli, oli tosiaan ovulaatio, niin tämä kuvittelemani luteaalivaihe oli ainakin täysin samanpituinen, kun kaikissa muissakin kierroissa. Yritän tässä siis vielä elätellä toiveita siitä, että ovis oli vain myöhässä..

Edelliset menkat oli tosi oudot, niukat ja kivuttomat, mutta nyt eilen oli kyllä sellaiset ihan normaalit kk-kivut ja muutenkin vuoto on nyt selvästi runsaampaa. Eikös se oo kuitenkin hyvä juttu? Luulis, että sillon sitä kohdun limakalvoakin kuitenkin olisi ollut.. tiedä sitten.

Asistente: Ihanaa, että olette päässyt muuttamaan! :) Sanoivat mulle Naistenklinikalla, että on kuulemma ihan normaali käytäntö toi miehen kontrollinäyte, jos ensimmäisessä näytteessä on jotain häikkää. Yhdestä näytteestä ei lähdetä vielä vetämään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen saati suunnittelemaan hoitoa. En sitten tiedä, vaikuttaako se lainkaan, että miehellä noita aikaansaatuja raskauksia on takana kuitenkin. Että katsovatko nyt sitä, onko tämä "tila" nyt joku ohimenevä juttu vaiko kenties pysyvä. Mies kyllä joutuu syömään yhtä lääkettä silloin tällöin, joka luokitellaan reumalääkkeeksi ja ymmärtääkseni myös tällä voi olla vaikutusta. Samoin kun sillä, että mieheni on lihonut nyt yhdessäolomme aikana jonkin verran. 

Olen käsittänyt, että tuota kivesbiobsiaa ei joka tapauksessa lähdetä tekemään, mikäli spermassa niitä siittiöitä kuitenkin on, vaikka niitä olisikin selvästi normaalia vähemmän. Ne kai sitten jotenkin "pestään" siitä näytteestä mahdollisessa koeputkihedelmöityksessä. Ja siis itse olen todellakin jo heittänyt kirveen kaivoon, mitä tulee luomuraskauteen. En usko siihen tippaakaan. Eli siis johonkin lapsettomuushoitoon tässä joudutaan ja mikäli hedelmöitys tapahtuu, se tulee tapahtumaan hyvin todennäköisesti kehon ulkopuolella. Tätä mieltä lääkärikin oli tässä vaiheessa.

T&V: Samassa kierron alkuvaiheessa täälläkin eletään. Lähetän täältä sylikaupalla tsemppiä ja voimia sulle! Jotenkin itse olen ollut yllättävän sinut tämän kierron kanssa nyt. Olen vain helpottunut, että ei tullut megalyhyttä kiertoa - eikä toisaalta kuukautiset jääneet tulematta, kun lääkäri ei sitä ovulaatiota pystynyt minulle ennustamaan kahdesta folliultrasta huolimatta. Olet usein ajatuksissani ja mietin teidänkin tilannetta omamme rinnalla. Teillä on kuitenkin todella hyvä, että olette jo saaneet apuja esim. hormoneista, miehessä kaikki ok ja tutkimuksenne ovat edenneet mielestäni hyvin nopeasti. Kyllä toivoa on! Itse kun ollaan pelkällä julkisella puolella hoidossa, niin tuntuu, että junnaamme vaan paikallaan. Tilanne on kuitenkin vain hyväksyttävä, kun ei ole nyt ylimääräistä laittaa yksityiseen ja rahaa pitää varmasti alkaa säästämään jo niitä mahdollisia hedelmöityshoitoja varten.

Janetteo: Tosi kurja kuulla, että sinulla on ollut ongelmia kierron kanssa ja sitten vieläpä tuollainen tyly lääkäri sattui kohdalle. :/ Kun itse hakeuduin alunperin gynekologisten asioiden takia julkiselle, niin minut ohjattiin suoraan ajanvarauksessa tk:n perhesuunnitteluun. Siellä hoidetaan muitakin asioita kun ehkäisyyn liittyviä. Mm. otetaan papa-kokeita, tehdään sisätutkimuksia ja laitetaan lähetettä tarvittaessa eteenpäin,jos tarve vaatii. Kuten minullekin sitten tuonne Naistenklinikalle. Suosittelen ottamaan yhteyttä lähimpään perhesuunnitteluun, netistä löytyy kunkin toimipisteen yhteystiedot.

Kävin Aavalla silloin kesäkuussa gynellä konsultoitavana ja siellä sisätutkimus ultrineen maksoi jotain 150e:n kieppeillä kela-korvauksen jälkeen.

Tyttö ja varis: Lääkäri ei maininnut follien koosta mitään, totesi vain, että mitään yhtä kookkaampaa johtofollia ei näy ja täten ei usko munasolun irtoamiseen tässä kierrossa. Kohdun limakalvonkin sanoi olevan ohut ja puhuvan tämän puolesta.. ei mitään mittoja siitäkään kertonut. :/ Oletko saanut julkiselta hormonipolilta jo ihan "vakilääkärin"? Mä olen nyt käynyt kahdella eri lääkärillä tähän asti.. ei mitään tietoa onko seuraava taas ihan eri lääkäri vai esimerkiksi jompikumpi noista, jotka kohdalleni ovat jo sattuneet. Onko teillä ollut jo miehesi kanssa se ns. yhteenvetokäynti?

Mulle ei ainakaan näillä näkymin olla tekemässä edes sitä munajohdinten aukiolotutkimusta, kun miehen sperma-analyysin tulokset olivat niin heikonpuoleiset. Lääkäri vaan sanoi, että turha mulle on tässä tilanteessa enempää tuskaa tuottaa, kun todennäköisesti mahdollinen hedelmöitys tulee meidän tapauksessamme tapahtumaan kehon ulkopuolella, joten sillä ei ole mitään merkitystä, onko munanjohtimeni auki vai kenties tukossa.. No, ehkäpä se on parempi, että lääkäri on realisti, eikä vala meihin ainakaan turhaa toivoa.

Pystyn niin samaistumaan tunteisiisi T&V.. Itse olen monta kertaa pahoittanut mieleni esimerkiksi kaupassa tai junassa katsoessani lapsiperheitä ja lastenvaunuja. Välillä, jos on ollut muutenkin huono päivä, joudun taistelemaan kyyneliä vastaan. Tätä ei paranna yhtään se, että kokoajan alkaa näyttämään vaan enemmän siltä, että minä en tuossa siunatussa tilassa tule itse olemaan, enkä saa jälkikasvulleni opettaa asioita, seurata heidän kehitystään tai opastaa elämässä. Voi kuinka sitä haluaisinkin! Se on niin surullista - en samanlaista tilannetta soisi kenellekään. Toivottavasti ihmiset, jotka pystyvät lapsia luonnollisesti saamaan, osaavat sitä arvostaa. Se kun ei ole itsestäänselvyys todellakaan.