Maikki83

Rannekkeet maksoi 18 egee. Varovasti yritän ajatella, että niistä olisi ollut jotain hyötyä. Tänään en ole oksentanut, mutta kuvotusta on kyllä ollut. Olen makoillut oikeastaan koko päivän ja yrittänyt nukkua.

Onyxille ja Adelaidelle tsemppiä vuorotyöhön, tein itsekin aiemmin 3-vuoroa ja tällä voinnilla se vaatisi kyllä melkoisen paljon. Oon tosi iloinen, että olen nyt päivätyössä.

-M 7+0

Moi! Minä lähdin heti apteekkin, kun älysin, että rannekkeita saa sieltä. Äsken asettelin rannekkeet, vielä ei vaikutusta.:) Kyselin apteekkarilta Primperanin käytöstä. Hän vastasi, että viimeisellä kolmanneksella ja imetyksen aikana ei saa käyttää. Toivon nyt kuitenkin, että nämä rannekkeet auttaisi, ettei tarvitsis käyttää ollenkaan.

Onneksi pakastimessa on vielä paljon mansikoita, Mean vihje on osoittautunut helpottavaksi, kiitos!

-M

Mea: nyt on pakastemansikkavinkki testattu. Aamulla menin suihkuun lähteäkseni töihin, mutta ei siitä tullut mitään. Olo oli niin huono, että oli pakko palata sänkyyn ja tuntui, että maailma ei asetu millään. Mies toi pakastemansikoita sänkyyn ja niitä jonkin aikaa imeskeltyäni olo helpotti ja sain unen päästä kiinni.

Kävin lääkärissä ja sain loppuviikon sairauslomaa. Sain myös Primperan 10mg-reseptin. Onko jollakulla kokemusta pahoinvointilääkkeen käytöstä alkuraskaudessa? Lääkäri sanoi, että alussa voi käyttää, muttei enää loppuvaiheessa. Mitä ne pahoinvointirannekkeet on, joista täällä on keskusteltu ja mistä niitä saa?

Nyt palaan petin pohjalle ja yritän nukkua. Nukkuminen on ainoa, mikä helpottaa oloa.

Tsemppiä ja mukavaa päivää kaikille!

-M

Lämmin ajatus keskenmenon kohdanneille sekä myös Mealle, jonka ylläri liikutti minut ihan kyyneliin. Se ei niinkään ihmeellistä, tuo minun liikuttuminen meinaan. On itku aika herkässä.

Ja pahoinvointi ihan kamala. En tiennyt, että se paha olo voi olla näin paha! Tänään aloitin myös oksentamisen. En keksi mitään, mikä helpottaisi. Töihin lähdin kuitenkin, työnantajalle jouduin sanomaan, jotta voin välillä mennä taukotilaan sohvalle pitkälleni. Tosin mieltä vähän madalsi työnantajan tokaisu, ettei raskaus kuitenkaan mikään sairaus ole. Totesin itse, ettei toki olekaan, en vain ole tiennyt, että siitä voi tulla näin sairas olo!:)

Ollaan kerrottu raskaudesta lähipiirille, ja nyt siis kerroin työnantajallenikin. Toisaalta vähän hirvittää, sillä tämä on niin alussa. No, ainakin todelliselta tuntuu, kun pahoinvointi on niin todellista.

Nyt on rv 6+5 ja neuvola on kahden viikon päästä eli 9.viikolla. Kuunnelaanko siellä jo silloin sydänääniä? Olisi niin ihanaa saada jokin oikea tieto, että minussa on uutta elämää.

Paljon tsemppiä kaikille, mukava lukea teidän vaiheista ja ajtuksista.

-M

Hei, täällä yksi onnellinen viikko sitten positiivisen testin tehnyt! LA laskureiden mukaan about 28.11.. Soitin heti neuvolaan, kun en oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä:).

Olen 26v. ja mies vuoden vanhempi. Oli kivaa löytää tällainen viestikenttä!

Oireita itsellä ollut lähinnä rintojen turvotus ja nyt muutamana päivänä inhottava kuvotus. Mieheni tosin epäili sen olevan psyykkistä, heh.

Onnellista odotusta kaikille! Tämä on kyllä jännittävää ja outoa, voi miten toivonkaan, että kaikki menisi hyvin!

-M