Maikki83
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ulkona aurinkoista, sisällä töissä väsyttää niin, ettei meinaa pöydän ääressä pysyä.
Lämmin ja rohkaiseva ajatus keskenmenon kohdanneille. Täällä viikkoja nyt tasan 11 ja olen jotenkin aivan paniikissa. Pelkään keskenmenoa valtavasti ja muiden keskenmenot vakuuttavat minut siitä, ettei raskauteni voi edetä normaalisti loppuun saakka. Työtoverini pahensi tilannetta kertomalla auliisti sukulaisestaan, jonka vauva menehtyi mahaan vielä puolen välinv jälkeen. Hän sitten kertoi, kuinka kamalaa oli kuitenkin joutua synnyttämään jne. Mietin koko illan, pitäisikö minun mennä yksityiselle ultraan mielenrauhan takia, mutta mieheni järkipuhe sai minut jättämään ajatuksen sikseen. Minulla on ultra ja lääkärineuvola parin viikon päästä samana päivänä. Niitä odotellessa...
Eilen kävin h&m:llä masentumassa. Huomaa, että parin kuukauden väsymys ja pahoinvointi, jota olen lääkinnyt tiheillä välipaloilla, näkyy renkaana vyötäröllä. Ja vauvamahasta ei vielä voi puhua. Sovituskoppiahdistuksen tuloksena vedin aika kovan jumpan illalla ja sitten olinkin ihan kuollut. En muista, kuka siitä kunnon romahtamisesta kysyi, mutta itselläni on tapahtunut aivan totaalinen romahdus.
Kun kävin pahoinvoinnin vuoksi lääkärissä, minulla onneksi oli ihana, vanhempi naislääkäri. Hän sanoi, että väsymys ja pahoinvointi ovat kehon viestejä, joita täytyy kuunnella. Jos ei ole voimia lähteä lenkille, silloin täytyy levätä.
Väsymys on edelleen ihan hillitön. Paha olo on helpottanut, kunhan muistaa syödä korkeintaan kahden tunnin välein.
Taas tuli oikein romaani omista asioista...
Jaksamista ja hyvää mieltä kaikille!
M 11+0
Niin, keskiviikosta alkaen oon taas ollu saikulla, ku olo on ihan todella huono. Muutaman päivän ajan luulin jo helpottaneen, mutta ei. Väsyttää hillittömästi ja kuvotus ja pahoinvointi ei tunnu helpottavan millään. Päivän aikana tulee aina muutama helpompi hetki, mutta kohta taas ihan yhtä huono olo. Rannekkeistakaan ei kyllä oo mitään apua, vaikka aluksi niin ajattelin. Ehkä se sitten oli psyykkistä.:)
Kian- ihan samanlaiset fiilikset läskien suhteen. Painoindeksi 27 ja maha tosiaan on jo nyt (9+2) iso ja pullea.
BMI:stä puheenollen, minäki päädyn sokerirasitukseen juuriki tuon BMI:n ja ikäni (yli 25v ensisynnyttäjä) vuoksi. Voivoi, miksi olenkaan näin tukeva!
Ja rinnatki on ihan mahdottomat. Oudolta tuntuu tämmönen kroppa nyt.
No nyt meni kyllä taas valitukseksi.
Onneksi Piparilla selvisit säikähdyksellä. Huh, voin vaan kuvitella, mitä kaikkia tunteita ja ajatuksia tuollasena hetkenä ehtii käydä läpi. En muista olenko jo Maamammalle toivonut voimia ja jaksamista, mutta ei haitanne, vaikka toivon uudestaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille marrasmammoille!
-M 9+2
Moi! Täällä oli tänään eka neuvola. Siellä oli ihan kiva terveydenhoitajaopiskelija, mutta jäi vähän semmonen tunne, että höh, tässäkö tämä nyt oli. Ultraan tulee sitten kutsu jossain vaiheessa. Mies oli mukana neuvolassa ja sen jälkeen mentiin oikein yhteiselle lounaalle, joka sitten päättyi siihen, että minä poistuin äkkiä pöydästä, etten ois alkanu oksentaa. Kamala olo taas ollu tänä päivänä. Kaupassa valmisruokahyllyn ohi käveleminen laittoi yökkimään. Hyh.
Ja en kai määkään mahu kohta enää mihinkään vaatteisiin, vaikka näin alussa on tämä. Pullapolitiikkaa oon nyt vähän kiristäny, että jos se auttais tähän. Iltasin maha on ku tynnyri.
Kiva lukea, ku monella jo ultra ollu ja muutenki kaikenlaisia kuulumisia.
Meillä kesällä tulossa talonrakennusprojekti, sitä suunnitellessa... Ja odotellessa, että pahoinvointi ja väsymys hellittäis vähän, ni jaksais taas olla paremmin olemassa.
Aurinkoista viikkoa!
Niin, semmonen kysymys vielä, että minkälaista liikuntaa harrastatte ja miten usein?
-M 8+6
Heippa kaikille!
Innokkaasti olen viestejänne lukenut, vaikken nyt ole oikein jaksanut mitään kirjoittaa. Pahoinvointi on jatkunut vaihtelevana, tällä viikolla olin yhden päivän pois töistä. Vähän inhottavaa oli ilmoittaa työnantajalle, mutta onneksi suhtautuminen oli ihan ok.
Ihanaa, kun on näin keväistä ja viikonloppu alkaa ihan kohta! Ensi viikolla on eka neuvola. Toisaalta vieläkin ihan höntti olo, että voiko tää olla tottakaan. Ehkä se sitten siellä ultrassa aikanaan viimeistään todentuu tämä tilanne.
Mulla on tullu kans pari kiloa jo, oon ihan ankeilla mielin siitä, ku alkuvuodesta sain pudotettua mukavasti painoa. Nyt syöminen on ollu vähän älytöntä. Syön kyllä paljon hedelmiä ja mehukeittoa välipalaksi, mutta pullaa tekee mieli ihan hulluna. Se ei kyllä ole tavallista minulle. Ja tuntuu, että maha on niinku rantapallo, oikein turvonnu. Housut alkaa puristaa, miten se voi olla mahdollista tässä ajassa!? Ei mulla niin hunningolle oo ruokavalio voinu mennä! Valivali...
Tsemppiä kaikille, Mealle aurinkoa tulevaisuuteen ja toivottavasti hyviä uutisia.
-M 8+1
Moikka! Täälläkin nyt käyty lääkärineuvolassa ja eka ultrassa. Voi miltä tuntui kuulla pieni sydämen tumpsutus ensimmäistä kertaa! Ja ultrassa vauva oli niin villi, ettei mittakuvaa meinannu saada millään. Nauratti, kun kauhea möyrintä vaan kävi.
On kyllä ollu ihania ilmoja, jotenkin tuntuu, että virtaa on nyt jo vähän enemmän. Ikkunatkin pesty!
Kuulumisia on kyllä mukava lukea, itsekin käyn usein katsomassa, onko joku kirjottanu jotaki uutta.
En muista, kuka ehdotti suljettua ryhmää, mutta minusta se on hyvä idea ja oon messissä!
Ai niin ja mun laskettu aika on 25.11.
Ihanaa!
M 12+5