Maikki83
Seuratut keskustelut
Kommentit
Synnytin Jyväskylässä loppuvuodesta. Olin osastolla muutaman päivän käynnisteltävänä ja vauva syntyi lopulta alakautta kalvojen puhkaisun jälkeen. Minulle sattui ponnistusvaiheeseen ihanat kätilöt ja muutenkin jäi tosi hyvä kokemus.
Itse olisin avautumisvaiheessa halunnut suihkuun, mutta en päässyt, kun oli jos jonkinlaista monitoria kiinni mahassa.
Iso jumppapallo ja lämpöpussi sekä selkää että mahaa varten. Niillä mentiin ja hyvin meni! Lopuksi sain epiduraalin.
Tsemppiä!
...siitä suljetusta ryhmästä. Onko se ajatus unohtunut kokonaan vai mennyt minulta ohi?
-M
Moikka kaikki!
Minä täällä työkoneella mietin, että kukakohan meille tulis tänään siivoamaan.:D Pahoinvointi alkaa varmaan olla takanapäin, mutta huomaan, että aina loppuviikkoa kohden väsymys kasvaa eksponentiaalisesti. Torstai ja perjantai meneeki aina puoliunessa. :)
Ja kotona ei oo kyllä ikkunanpesun jälkeen taas jaksanu oikein touhuilla, että pitäis nyt siivota oikeen kunnolla, ku alkaa jo ahdistaa kasvavien romu- ja tavaraläjien keskellä eläminen.
Viikot nyt 14+2 ja luulen, että tunsin eilen vauvan liikkuvan illalla. Soitin oikein neuvolaan tänään ja kysyin, että voiko se olla edes mahdollista. Neuvolantäti piti ihan mahdollisena ja todennäköisenä, että kyse oli juurikin vauvan liikkeestä, kun kuvailin tuntemusta. Yöllä näin sitten unta, että vauva oli syntynyt enkä minä ollut MUISTANUT imettää sitä moneen päivään!
Mulla on kauhee pötsi ja mahamakkara ihan turvonnu, nyt pidän jo äitiyshameita ja -housuja. Työkaveri sano tänä aamuna, että ei tuosta mahasta ole enää epäilystäkään.
Ihanaa, kun viikonloppu ja saa rauhassa olla miehen kans kotona. Pitäis käydä kirjastossa hakemassa hyvää lukemista.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä vielä pahoinvoiville. Taru: minäkään en viime viikolla uskonut, että se kuvotus loppuu enää koskaan. Mutta kuinkas kävikään! Toissapäivänä alkoi tehdä mieli kahvia ja niin join kahden kuukauden jälkeen kupillisen. Hyvää oli!
-M 14+2
Voi hyvin olla, että tilasi onkin jo korjaantunut. Minulla on samanlainen kokemus, kun raskausmyrkytys paheni synnytyksen jälkeen. Esikoiseni käynnistettiin rv 36+6. Olin myös hätääntynyt ja itkin paljon, mutta lääkitys tehosi kuitenkin nopeasti ja jo parin viikon kuluttua sain purkaa verenpainelääkityksen kokonaan.
Tilanne oli siksi harmittava, että uuteen elämänvaiheeseen ja vauvaan olisi ollut kiva keskittyä täysillä. Oma vointi kuitenkin huoletti sen verran, että alku tuntui ehkä siksi vielä vaikeammalta. Onneksi tauti oli äkkiä ohi ja sain keskittyä vain vauvaan.
Toivon, että sinulla on käynyt yhtä hyvin. Kaikkea hyvää ja jaksamista vauvan kanssa!
-M