m-v

Vierailija kirjoitti:

Hei. Elämäni todellakin menee koko ajan huonompaan suuntaan ja en enää edes mielessäni toivo tulevaisuudelta mitään. Nämä asiat joista sanoitte, saa minut säpsähtämään pelosta:( Mitä tämä elämä tekeekään minulle. Olen jo melkein unohtanut millainen ennen olin. Hetken aikaa mietin miten hyvin ennen voin. Häpeän sisimmässäni itseäni kun en tee mitään. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi että suostun tämmöistä kuuntelemaan. Tämä vaikuttaa kuitenkin jo niin että huomaan yhä vähemmän pitäväni keneenkään yhteyttä. Ja siitä vielä, kyllä nainen huomaa jos miehet katsovat. En sille mitään voi ja tiedän että näin oli jo nuorempana. Siltikään en ole ollut siitä koskaan mitenkään ylpeä. Enkä ole hyväksi käyttänyt kauneuttani koskaan missään tilanteessa. AP

Ota yhteyttä johonkin ammattilaiseen joka voi auttaa sua näkemään koko todellisen tilantee. Eihän miehesi ole väkivaltainen tai uhkaa sillä? Uskallatko sanoa että et enää haukkumista siedä? Pelottaa sun puolesta että toi vaan jatkuu ja pahenee. Jos mietit tarkkaan tuleeko mieleen muuta esim. Mies tekee kaikki isommat päätökset? Suhtautuuko miten siihen että et pidä yhteyttä ystäviin/sukulaisiin? En usko että sinussa on mitään vikaa ja paljon olet nyt niitä ohjeita saanut joissa sanotaan että tee loppu haukkumiselle ja että annat sen tehdä noin ja hyväksyt sen. Pistää vihaksi kun on itse käynyt läpi hirvittävän suhteen. Älä syytä itseäsi! Äläkä usko jos sanotaan että hyväksyt haukkumisen. Et varmasti sitä oikeasti hyväksy. Olet vain joutunut tilanteeseen jossa kiusaaja on sinua vahvempi. Sinulla ei ole mitään hävettävää vaan miehesi pitäisi hävetä käytöstään. Yritä ajatella niin että et ole voinut itse sille mitään että kohdallesi sattui kusipää jossittelu on turhaa ja itsensä syyttely vie vain syvemmälle. Jos päädyt siihen ajatukseen ettei miehesi sinua oikeasti rakasta silloin on lähdettävä ja rohkeasti pyydettävä apua läheisiltä. Itse pohdin rakastaako vai ei ihan liian pitkään. Ei se ole rakkautta jos haluaa satuttaa ja satuttamalla onnistuu rajoittamaan normaalia elämääsi.

Hyi hirveää. Ikävää on se että on myös niitä naisia jotka eivät työtään jostain syystä tee niin kuin kuuluisi. Kaikkea on nähty. Myös niitä aivan mielettömän ystävällisiä ja ammattitaitoisia miehiä. Sukupuolella ei niin väliä kunhan oikeasti on sopiva hoitotyöhön. Tarkat on pääsykokeet ja psykologin haastattelut mutta ilmeisesti jostain välistä vääriä ihmisiä alalle pääsee tai sitten rankka työ on joillekin liikaa eivätkä tajua lopettaa ajoissa. Mitä teit kun tuollaisen tapauksen näit? Veitkö asian eteenpäin? Uskalsitko huomauttaa? Mitään ihan kamalaa en ole suoraan nähnyt mutta pari kertaa ollut tilanteessa jossa tekisi mieli sanoa. Tuntuu vaan vaikealta arvostella kenenkään työtapoja. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen narsisti tarvitse olla, voi olla ihan perinteinen kusipää tai muuten vain kokee tarvetta pönkittää omaa egoa ja epävarmuutta vähättelyllä.

Miksi ympäristö sitten myötäilee näitä kusipäitä? Jotkut tälläisethän ovat mielinkielin muita kohtaan, mutta uhrilta viedään jopa työkyky. Ovatko ihmiset sokeita?

Kyllä on ihmiset sokeita mutta narsistit osaa vierittää kaiken syyn uhrin niskaan. Esim. Kertomalla ympärillä oleville ihmisille että uhri on yliherkkä, hullu, vainoharhainen tai vaikkapa kiusaaja. Narsisteilla yleensä kyky puhua kaikki pyörryksiin ja näin uhri saa vielä ilman mitään syytä lisää lokaa niskaan. Ikävää että niin pahoja ihmisiä voi olla olemassa.

Kyllä se mun mielestä on. Mutta säännöt päätätte sinä ja kumppanisi. Hän voi olla aivan erimieltä ku mä.

m-v kirjoitti:

Mitään kokemusta ei tähän asiaan ole mutta jäin miettimään sitä että jos sun lapset ei ole vielä edes murkkuja ni ne kaipaa vielä vuosia sun huolenpitoa. Tietysti aikuisenakin. Ymmärrän kyllä jos on se fiilis et pakko saada vaikka järjellä ymmärtäisi ettei ehkä paras ratkaisu. Jos se vaikka menee ohi kun keskityt nauttimaan lapsistasi ja siitä että teillä on miehen kanssa enemmän aikaa. Joskus sitten saat lapsenlapsia ja niitä varmasti haluaa miehesikin. Voi sit vapaammin nauttia pienten lasten hoitamisesta. Älä painosta miestäsi ettei vaan teidän jo olemassa oleva perhe siihen hajoa. Stemppiä siihen mitä ikinä päätättekin tehdä!

Ja moni ois kyllä tyytyväinen ja onnellinen jos on kaksi lasta saanut. Parisuhde myös tärkeä osa perheen hyvinvointia. Toivon ettei tästä teille hirveästi riitaa synny.