m-v

Mitään kokemusta ei tähän asiaan ole mutta jäin miettimään sitä että jos sun lapset ei ole vielä edes murkkuja ni ne kaipaa vielä vuosia sun huolenpitoa. Tietysti aikuisenakin. Ymmärrän kyllä jos on se fiilis et pakko saada vaikka järjellä ymmärtäisi ettei ehkä paras ratkaisu. Jos se vaikka menee ohi kun keskityt nauttimaan lapsistasi ja siitä että teillä on miehen kanssa enemmän aikaa. Joskus sitten saat lapsenlapsia ja niitä varmasti haluaa miehesikin. Voi sit vapaammin nauttia pienten lasten hoitamisesta. Älä painosta miestäsi ettei vaan teidän jo olemassa oleva perhe siihen hajoa. Stemppiä siihen mitä ikinä päätättekin tehdä!

Osaako kumppanisi pyytää anteeksi jos syystä tai ilman tiuskii? Mä tiuskin ja puhun ilkeällä äänensävyllä usein kumppanilleni jos olen huonolla tuulella. Tietysti joskus ihan syystäkin. Samaa tekee myös mieheni. Usein itken jos mies loukkaa ilman syytä ja tiuskin takaisin. No riitahan siitä tulee mutta kestää vaan pari minuuttia ennen ku halataan ja pyydetään anteeksi ja jälkeenpäin naureskellaan et tulipahan putsattua ilmaa ja purettua kiukut pois. Mä olen niin herkkä että käyn itkemään jos itse tiuskin kullalle ilman syytä. Meillä näytetään kaikki tunteet ni ei tarvii arvailla et onks kaikki hyvin tai et mikä toiselle tuli. Anteeksi pyyntö on tärkein ei jää paha mieli kun on pyydetty anteeks ja sovittu. Kyllä sun Kannattas näyttää et pahoitat mieles. Voi olla että kumppanis ei edes tajua tiuskineen ja pahoittaneen sun mielen. Mä luulen et kaikki tiuskii kumppanille jos uskaltaa. Joku voi pelätä riitoja tai vaikka jätetyks tulemista eikä uskalla yhtään kiukutella. Siinä tapauksessa olisin huolissani jos lähes kaikki kommunikointi olis huutamista ja tiuskimista koska sellainen tapa on vaikea kitkeä pois. Teillä tiuskiminen voi loppua kun kerrot kuinka paljon se sua harmittaa tai voit oikeasti ymmärtää että ei se kumppani mitään pahaa tarkoita.kaikki on joskus huonolla tuulella.

Vierailija kirjoitti:

Sä oot nyt tainnu jotenkin ymmärtää väärin sen mitä "vaimomatsku" tarkottaa. Sillähän ei siis varsinaisesti oo mitään tekemistä seksuaalisen aktiivisuuden tai lasten haluamisen kanssa tai edes naimisiin menon kanssa. "Vaimomatskua" = "nainen jonka kanssa voisin kuvitella eläväni ja olevani parisuhteessa elämäni loppuun saakka (no tai ainakin tosi pitkään)".

Lyhyempään suhteeseen ja satunnaiseen seksiin voi joskus alkaa jopa jonkun pienesti ärsyttävän tyhjäpään kanssa, mutta pidempään suhteeseen mies haluaa naisen, jonka luonne ja elämänarvot ja -tavat (sekä mm. seksuaalinen aktiivisuus ja toiveet lapsista) sopivat yksiin omiensa kanssa.

Ihan samaa mietin. Ei ole olemassa mitään yhtä vaimomatskua joka käy kaikille miehille jotka haluavat vakiintua. Ja luulisin et yleensä menee niin päin että sattuu tapaamaan ihmisen jonka kanssa haluaa viettää loppuelämän. Mietitkö sitä että joku voi haluta sen huomiota antavan, miestään palvovan vaimon mutta esim lapsen saannin jälkeen tai vain vuosien varrella vaimo muuttuu eikä ole enää yhtään sitä mitä mies olisi alunperin halunnut?. En usko ollenkaan että miehet tarkoituksella etsii vaimoja joita kiinnostaa vain lapset ja seksiä ei saa ikinä. Vaimoista vaan tulee sellasia. Musta ei kyllä sellaista Tule ikinä. Minulle täydellinen mieheni on ansainnut hänelle täydellisen vaimon. Onneksi mieheni mielestä olen vaimomatskua ja häät parin kuukauden päästä. Tylsä en ole eikä ole mieskään. En ottanut sitä tylsää ja turvallista johon kyllästyn.

Muutimme=m-v]Mun entinen mies teki aivan samaa. Sen lisäksi haukkui kaikkea mitä tein tai en tehnyt. Sanatkaan ei aina riittänyt vaan teki myös selväksi väkivalloin että vastaan ei sanota. Eli sulla ei ihan näin kamala tilanne ole mutta tosi kurjalta tuntuu sun puolesta. Tollasessa tilanteessa on tosi vaikea ajatella et vika ei ole minussa vaan haukkujan päässä. Itse vuosien haukkumisen jälkeen uskoin kaiken ja olin jopa kiitollinen sille sairaalle kusipäälle että oli mun kanssa edes säälistä kun luulin etten ketään muuta voi saada. Kärsin siis tuossa suhteessa vuosia vain koska se oli ainut vaihtoehto. Lopulta elämä oli niin kurjaa että oli ihan sama vaikka kuolisin yksin nälkään ku ruokaakaan en osannut laittaa. Joten kuukausien rohkeuden keräämisen jälkeen lähdin ja kannoin käsissäni tavarat jotka mukaan otin. Se oli elämäni paras päätös. Erosta oli kulunut hyvin vähän aikaa kun tapasin nykyisen mieheni ja suhteen alku oli mulle tosi vaikea koska epäilin jokaista mieheni kaunista sanaa ja elettä. Pikkuhiljaa aloin luottaa mieheeni ja itseeni. Vasta tuon itseluottamuksen paranemisen jälkeen olen pystynyt miettimään syitä exän haukkumiseen ja alistamiseen. Mä olen tullut siihen tulokseen että sillä on jotain pahasti vialla päässä. Ei kukaan rakastava kumppani hauku toista vaan päinvastoin kehuu ja kannustaa. En edelleenkään usko että exä ikinä rakasti mua. Olin vain sairaan vallankäytön ja alistamisen uhri ja olin suhteen alussa liian sinisilmäinen nähdäkseni sen ylenpalttisen hemlottelun ja lahjomisen läpi. Toivottavasti et ikinä menetä täysin uskoa itseesi ja yritä pitää yllä ystävyyssuhteita joissa kuulet positiivisia asioita itsestäsi. Käskisin sinut jättämään tuon luuserin heti mutta yhteiset lapset tekevät asiasta monimutkaisemman. Eikä kukaan voi sitä sun puolesta päättää paljonko olet valmis kestämään. Sen voin kuitenkin luvata että jos lähdet suhteesta löydät vielä miljoona kertaa paremman kumppanin joka kertoo sulle kuinka kaunis, ihana ja ainutkertainen olet.[/quote]

Lisäystä vielä sen verran että on helppo sanoa et pistä vastaan ja tee sitä ja tätä ja älä missään tapauksessa kestä tollasta kohtelua. Todellisuudessa on vaan vaikea nousta ylös pohjalta ja rakentaa itseluottamus uudestaan tai edes päästä eroon alistavasta kumppanista vaikka päätöksen olisi tehnyt. Mulla oli eron jälkeen yli vuosi elämä täynnä pelkoa exän uhkailun takia. Jouduin myös pelkäämään kaikkien läheisteni puolesta koska uhkaili myös heitä. Yritti jopa pahoinpidellä nykyisen mieheni keskellä päivää julkisella paikalla. Muutimme lopulta pois paikkakunnalta ja onneksi uhkailu loppui siihen. Kun tuollainen vallasta ja hallitsemisesta nauttiva ihminen menettää otteensa voi tapahtua mitä vain.

Mun entinen mies teki aivan samaa. Sen lisäksi haukkui kaikkea mitä tein tai en tehnyt. Sanatkaan ei aina riittänyt vaan teki myös selväksi väkivalloin että vastaan ei sanota. Eli sulla ei ihan näin kamala tilanne ole mutta tosi kurjalta tuntuu sun puolesta. Tollasessa tilanteessa on tosi vaikea ajatella et vika ei ole minussa vaan haukkujan päässä. Itse vuosien haukkumisen jälkeen uskoin kaiken ja olin jopa kiitollinen sille sairaalle kusipäälle että oli mun kanssa edes säälistä kun luulin etten ketään muuta voi saada. Kärsin siis tuossa suhteessa vuosia vain koska se oli ainut vaihtoehto. Lopulta elämä oli niin kurjaa että oli ihan sama vaikka kuolisin yksin nälkään ku ruokaakaan en osannut laittaa. Joten kuukausien rohkeuden keräämisen jälkeen lähdin ja kannoin käsissäni tavarat jotka mukaan otin. Se oli elämäni paras päätös. Erosta oli kulunut hyvin vähän aikaa kun tapasin nykyisen mieheni ja suhteen alku oli mulle tosi vaikea koska epäilin jokaista mieheni kaunista sanaa ja elettä. Pikkuhiljaa aloin luottaa mieheeni ja itseeni. Vasta tuon itseluottamuksen paranemisen jälkeen olen pystynyt miettimään syitä exän haukkumiseen ja alistamiseen. Mä olen tullut siihen tulokseen että sillä on jotain pahasti vialla päässä. Ei kukaan rakastava kumppani hauku toista vaan päinvastoin kehuu ja kannustaa. En edelleenkään usko että exä ikinä rakasti mua. Olin vain sairaan vallankäytön ja alistamisen uhri ja olin suhteen alussa liian sinisilmäinen nähdäkseni sen ylenpalttisen hemlottelun ja lahjomisen läpi. Toivottavasti et ikinä menetä täysin uskoa itseesi ja yritä pitää yllä ystävyyssuhteita joissa kuulet positiivisia asioita itsestäsi. Käskisin sinut jättämään tuon luuserin heti mutta yhteiset lapset tekevät asiasta monimutkaisemman. Eikä kukaan voi sitä sun puolesta päättää paljonko olet valmis kestämään. Sen voin kuitenkin luvata että jos lähdet suhteesta löydät vielä miljoona kertaa paremman kumppanin joka kertoo sulle kuinka kaunis, ihana ja ainutkertainen olet.