Lily__

Tsemppiä piinailijat! Tuota loppukierron v*tutusta on mullakin aina pari päivää ennen menkkojen alkua, mutta josko se nyt teillä olisikin mielialanheittelyä mukavammasta syystä. :) On kyllä vaikea paikka aina menkkojen lähetyminen, vaikka kuinka itselleen hokisi että kyllä ne sieltä alkavat ja ei kannata toivoa liikoja, niin kyllähän sitä aina toivoo ihan siihen asti kun hanat aukeaa. :(

Meillä hoito etenee piikityksin, ensi viikolla ultraan kuulemaan tekevätkö lääkkeet tehtävänsä ja päästäänkö punktioon asti. Pieniä sivuoireita on ollut, ja oma pää kovilla koko asian kanssa... Kuitenkin mukana pieni helpotus siitä että vihdoin jotain konkreettista tapahtuu. :)

Kiitos Toffi ja Sibu tsempeistä, on tämä kyllä jännää ja henkisesti rankkaakin, paljon odottamista, toiveet korkealla ja kuitenkin pitää muistaa realismi ettei välttämättä onnistu.

Loppuviikolla aloitan pistokset tavoitteena munarakkuloiden kasvatus kohti punktiota joka on sitten parin viikon päästä, mikäli kaikki menee hyvin. Saa nähdä tuleeko pistoksista millaisia oireita tai sivuvaikutuksia...

Taisi muuten olla vasta nyt hiljattain kun AMH minultakin mitattiin, eli varmaan katsotaan sitten kun ivf-polku aloitetaan🤔

Erittäin hyvä huomio Toffi tuo eettinen puoli hoidoista, olen itse ollut tässä sen verran inhorealisti (sen suhteen että saadaanko yhtään siirto valmista alkiota), etten oikeastaan ole sitä vaihtoehtoa miettinytkään että pakkasessa voisi olla "ylimääräisiä" alkioita. Meille kyllä saisi tulla toinenkin lapsi aikanaan (joka kyllä tuntuu todella kaukaiselta juuri nyt, jos nyt yksikin nyytti onnistuisi), eli sikäli ei haittaisi jos pakkaseen joku jäisikin.😊

Keltarauhasesta, munkin käsittääkseni se juurikin ylläpitää raskautta hedelmöittymisen jälkeen kuten Toffi mainitsi. Ilmeisesti ivf alkionsiirron jälkeen käytetään aina keltarauhastukea apuna, jotta raskaus onnistuisi.

Tsemppiä kaikille piinailijoille! Vauvahaaveilija pääsee ehkä testaamaan jo tällä viikolla ja Nuunulainen ens viikon puolella? Olikos muita piinavaiheessa? 🤔

Hongatar: yritän tosiaan pysyä positiivisena, ja todella on kyllä paineita hoidolle onnistua🙈, vaikka siis kuinka muistuttaisi itseään että ei ole lainkaan sanottua että heti onnistuisi.

Tervetuloa Sibu ja Rosen 😃

Sibu: jos saa udella, kuinka vanhoja olette?

Rosen: olen pahoillani keskenmenosta, ihan kamala tilanne. 😟 Jos jotain pientä positiivista, niin ainakin tiedät että raskautuminen on mahdollista. Ei ole keskenmenosta kokemusta, edelleen odotan sitä elämäni ekaa plussaa, mutta jotenkin ajattelisin että jos jo tutkimuksissa olitte niin eikö niitä sitten plussasta huolimatta myös jatkettais. 🤔 Sullakin kuitenki tul 40 rajapyykki alkaa jo lähestyä (itsekin olen 37), sinänsä luulisi ettei enää "katsella" tärppääkö uudelleen. Oliko sun labrat ok, miestä ei vielä tutkittu?

Oletteko muuten tietoisia teidän AMH-arvoista? Jos nyt oikein olen ymmärtänyt niin se kaiketi kertoo jotain hedelmällisestä jäljellä olevasta ajasta. Löysin juuri omakannasta omani, 1,41, joka ei käsittääkseni ole mitenkään liian korkea... Mitä noita guuglettelin niin huonompikin voisi tosin olla, nolla-alkuisiakin arvoja ilmeisesti löytyy ja silti hoidoissa ollaan. Tuo tieto hieman taas yrittää rapauttaa optimistiasennetta... 😬

Hongatar: meillä tuo siittiöiden alhainen määrä -uutinen otettiin vastaan hyvin ristiriitaisissa tunteissa. Olihan se jo odotettavissa, että joku syy löytynee, ja tavallaan vähän aavisteltiin miehen puolta, kun itsellä kuitenkin säännöllinen kierto eikä gynekään koskaan mistään ongelmista raportoinut. Päädyttiin siihen, että tilanne on mikä on, ja voisi kaiketi olla vaikeampikin (nyt siittiöitä kuitenkin oli olemassa), ja että näillä mennään ja parasta toivotaan.

Meille oli molemmille selvää, että hoitoihin lähdetään, olisi ollut kyllä todella kova paikka jos toinen olisi ilmoittanut ettei halua. En tiedä miten siitä olisi yli päässyt.

Mulle iski oikeastaan vasta paljon tuon uutisen jälkeen se ajatus tajuntaan, että tämä tosiaan voi tarkoittaa sitäkin ettei koskaan onnistuta lapsia saamaan... Ehkä sen ymmärtämisen myötä nyt jännitän ja mielessäni panostan tähän hoitoon aika paljon ja pelottaa oma reaktio jollei heti ekalla tärppää (vaikka tiedostan kyllä että näin hyvinkin voi käydä, eikä se vielä "tarkoita" mitään kun enemmänkin apua on kuitenkin saatavilla vielä julkiseltakin). Tässä lienee vähän sama "paine" mutta isommalla kertoimella kuin aiemmin menkkojen lähestyessä: toivoo plussaa vaikka tietää että suuremmalla todennäköisyydellä sitä ei tule. Silti ei vaan pysty sitä pientä toivonkipinää sammuttamaan ja aina tuntuu pahalta kun todellisuus sitten iskee...

Voi että, minä myös muistan kun yrityksen alkuvaiheilla käyttelin aina laskettu aika -laskureita ja mietin koska äitiysloma alkaisi, koska kertoisi töissä ja miten kavereille... No, tuo laskettu aika kyllä edelleen välillä mielessä on käynyt, ennen menkkoja tyyliin "nyt jos oiskin tärpännyt niin menis jonnekin sen-ja-sen kuun paikkeille", mutta muuten tilalle on tosiaan tullut vaan toive että kunhan nyt tärppäisi, mitä noita muita etukäteen miettimään.

Nuunulainen: en nyt uskoisi että teillä ihan "hukkaan" on tämä kierto mennyt, varman päälle ja talletus vielä heti kun mies kotiutuu ja toivotaan parasta. :)

On kyllä hämmentävää tosiaan että luonto ei miehille anna mitään deadlinea lapsen saamiseen, ehkä tähän joku biologi osais kertoa syyn. :)

Mannapuuro: onnistuiko teillä esikoisen alullepano lopulta kuitenkin ilman apua?

Täytyy vielä todeta edelliseen, kirjoitin että mahtavaa että tässä ryhmässä riittää kommentoijia. Ei siis tietenkään se ole mahtavaa että tässä tilanteessa kaikki ollaan, vaan se että tänne on eksytty kokemuksia vertailemaan🙈