Lily__

Stash ja Hongatar : meillä myös ei ennestään lapsia kummallakaan. Jossain vaiheessa tuota lahjasoluasiaa sivuttiin, mulle jäi tunne että mies ei sitä suoraan kieltänyt muttei myöntynytkään, enemmän sulattelemista siinä ainakin olisi. Itsekään en ole sitä hirveästi miettinyt, on niin kova toive onnistua omilla etten haluaisikaan miettiä😬

Mulla vähän sama juttu noiden Fb-ryhmien kanssa, pieni kynnys vielä liittyä omalla nimellä. Ei kyllä toisaalta pitäisi olla pientäkään kynnystä, mutta minkäs teet.

Tämä ryhmä on kyllä ihan huippu, mahtavaa että kommentoijia riittää. 😍 Jonkun aikaa pyörin noissa vauva vuodelle se-ja-se, mutta jätin ne kun tuntui että sinne tuli uusia viikottain ja hops kohta ilmoittivatkin jo plussista. Ja siis totta kai mahtavaa että plussasivat, se ei edelleenkään ole minulta pois, mutta te jos ketkä ymmärrätte pointin, sieltä ei ihan vastaavaa vertaistukea löytynyt. 🤔😊

...jatkuu vielä:

Olen myös huomannut entistä enemmän katkeria tunteita näitä "ei edes yritetty kunnolla" -raskautujia kohtaan. Ylipäätään tuttujen/puolituttujen raskausilmoitukset tuntuvat nostavan entistä enemmän katkeruutta pintaan, vaikka varmasti porukkaan osuu myös heitä, joille ei ole ollut helppo prosessi. Tuntuu kamalalta kun esim. sosiaalisessa mediassa ei vaan ainakaan heti pysty painamaan tykkää-nappia, kun toiset hehkuttavat ultrakuvaa/etukäteen tehtyjä vaateostoksia jne. Vaikka kuinka koittaa itselleen hokea, että eihän se meiltä ole pois vaikka muut onnistuvat.

Ihan kamala ajatus on sekin että täysin mahdollista on että jäämme lapsettomiksi. Polilla kerrottiin jo suht alkuvaiheessa että heiltä löytyy myös psykologin palvelut jos tuntuu siltä.

Tsemppiä kaikille! <3

Heippa kaikille ja tervetuloa uusille, tsemppiä jälleen uuden kierron aloittaneille.

Viikolla pientä matalalentoa ja on jäänyt kokonaan kirjoittelematta, lukemassa teidän kuulumisia olen kyllä käynyt. Meillä alkoi käytännössä pitkän kaavan koeputkihoito tällä viikolla, sumuttelen Synarelaa aamuin illoin ja vajaan parin vkon päästä käymään polilla, jolloin selviää aloitetaanko pistäminen heti silloin vai koska. (Tämä pitkän kaavan etenemispolku on itsellänikin vielä hieman hakusessa, mutta muille asiasta mahd. tietämättömille tiedoksi: tuon suihkeen tarkoitus käsittääkseni on siis jotenkin aja munasarjoja "alas", ennen kun pistoksilla sitten aloitetaan munarakkuloiden kasvatus jotta punktiossa saataisiin mahd. hyvä tulos.) Muutaman päivän jälkeen mies kysyi olenko huomannut mitään sivuvaikutuksia (mainittuja yleisiä olivat mm masennusoireet, painon muutokset, muutokset halukkuudessa), ja totesin iloisesti että ei mitään. Kunnes sitten eilen iski jonkunnäköinen masiskohtaus päivällä, itketti vaan ja mikään ei huvittanut. Vähän kun ois ollut menkkoja edeltävä PMS-hetki x10. Nyt aamulla herätessä maailma ei ole ollut ihan niin paha paikka enää.:) Saa nähdä, noita sivuoireita olen kovasti pelännyt ja jännittänyt, mutta jotenkin ajattelin että niitä enemmän tulee jos tulee sitten kun päästään pistoksiin. Kovin pitkältä ajalta nyt tuntuu edessä oleva hoitojakso, kun ollaan vasta näin alussa, vielä menee jokunen viikko ennen kuin päästään munasolupunktioon asti (jonka jännittäminen onkin sitten ihan oma lukunsa).

Hileinen ja Toffi: Tuosta kovimpien hoitojen pelosta, itse huomasin että sitä on tullut vähän viiveellä. Silloin kun ilmoitettiin, että siittiöiden määrän vuoksi luomuna onnistuminen on ääreisepätodennäköistä, mulle oli ihan selvää että ok, sitten tehdään mitä voidaan ja toivotaan parasta. Aloin herätä vähän vasta kun lääkäri suunnittelukäynnillä sanoi, että tutkimusten mukaan nämä hoidot eivät altista esim syövälle, siinä kohtaa tajusin että aika rankkaan pyöritykseen tässä kroppa on joutumassa. Kyllä tämä kortti nyt silti katsotaan, mutta ymmärrän kyllä vähitellen aina paremmin etteivät kaikki tähän ryhdy.

Hongatar: ah noita vauvautelutilanteita. Multakin hiljattain työkaveri kysyi että onko lainkaan vauvakuumetta. Väistin kysymyksen vaihtamalla puheenaihetta, sitäkin vielä jotenkin kommentoi, mutta vältyin vastaamasta. Juurikin taas näitä tilanteita kun jälkeenpäin miettii että pitäisikö vaan pamauttaa että olishan sitä kun vaan sais tulostakin...

Nuunulainen: en osaa sanoa voiko ovulaatio olla noin aikaisin. Itse huomaan muutoksen limoissa siinä puolen kierron paikkeilla, yleensä silloin kun tikussa on viiva ollut vahvimmillaan on myös alavatsassa hieman menkkamaisia tuntemuksia. Joskus koitin tutkia mutten muistaakseni löytänyt selvää vastausta, se hetki kun tikku näyttää tumminta viivaa, kertonee siitä että ovis on tapahtumaisillaan? Vai juuri menossa? Miten te olette tulkinneet? Muistelen että joku taho olisi väittänyt, että tummasta tikusta on itse ovikseen n. 24h. Toisaalta, siinä ympärillä kun jumppailee niin ehkei tarvitsekaan tunnin tarkkuudella tietää itse h-hetkeä. :D

Stash: meillä lääkkeen aloituksesta n. 3 kk päästä otettiin uusi näyte, ja kun siitä saatiin tulos oli poliaikaan vielä reilu kuukausi. Se oli pitkä aika odottaa, kun jo ehti asennoitua siihen että tuon 3 kk päästä kuulee miltä näyttää ja alkaa tapahtua... Kesälomat (sairaalan puolella siis) ilmeisesti myös osaltaan lykkäsivät meidän aloitusta vähän. Teillä vaikuttaisi lupaavasti nopeammalta. :)

Hongatar: siinä mielessä luottavaisin mielin olen, että tosiaan itsessä ei toistaiseksi vikaa ole todettu ja lääkäri oli myös tosi kannustava, hyvältähän se kuulostaa että 80% onnistuu julkisella puolella. Nyt kuitenkin mitä lähemmäs hoidot tulevat huomaan että sitä enemmän meinaa pessimismi nostaa päätään, ehkä se on vähä suojamekanismikin mahd pettymystä vastaan. Näin kun hoidon kulku on jo selvä noin tuntuu että siinä on hyvin monta vaihetta, jotka voivat mennä pieleen (onnistuuko munasolujen kypsytys, kuinka monta saadaan kerättyä, hedelmöittyykö niistä mikään, saati sitten että joku vielä kiinnittyisi kun kohtuun laitetaan). Siihen päälle vielä kaikki vanhat pelot keskenmenoista/tuulimunista jne niin kyllä tuntuu hirveän epätodelliselta että tässä oikeasti voisi onnistua. 😟 Yritän edetä päivä ja asia kerrallaan. Omilla soluilla meillä mennään juu, siittiöitä on ja kuulemma ovat muutenkin normaaleja, määrä vain on selkeästi normaalia pienempi.

Joko Hongatar olet päässyt ovistikuttelemaan?

Olen itsekin huomannut tuota Toffin mainitsemaa palaa kurkussa toisten vauvoja pitäessä/lähellä ollessa. Välillä olen tarkoituksella ihan vältellyt esim syliin ottamista, helpompi pitää pieni etäisyys...

Pähkis: onpa teillä ollut kivinen tie, toivottavasti nyt raskaus jatkuu onnellisesti loppuun asti. Kiva kun kerroit tarinasi.

Itsekin olen jo vakavasti harkinnut että tutuille sanoisi suoraan miten asia on. Nyt viime aikoina ei enää niinkään, mutta joku aika taaksepäin kuulin sekä suoraan että myös välikäden kautta miten on tarkkailtu josko vatsa jo olisi kasvanut ja mietitty joko olen raskaana. Silloin koko asia oli nykyistä tuoreempi ja siitä puhuessa tuli heti vedet silmiin, siitäkin syystä välttelin aihetta.

"Keksin" tässä viime päivinä myös uuden huolen hoitojen kannalta: mitäköhän tapahtuisi, jos kesken piikitysjakson mulle tulisikin flunssaoireita? Vaikka juuri munasolupunktiota edeltävänä iltana? En oleta, että osaisitte täällä vastata, pitää selvittää tämä puolilta, mutta mainitsinpa nyt tämänkin. Tuntuisi ihan hullulta että piikittäisi "turhaan", voisikohan niin käydä että hoito keskeytyisi korona oireiden takia. Koronatartuntqsen varmastikin keskeyttäisi toki.

Entistä hanakammin pysyn kotona ja poistun vain pakon edessä maskin ja käsidesi kanssa... 😬

Stash: me ollaan siis julkisella, viime kesänä hakeuduttiin tutkimuksiin ja nyt tosiaan alkais tapahtua... Meillä prosessia hidasti kun lääkäri halus kokeilla miehelle tuota lääkettä ennen kun mentiin eteenpäin, siinä meni lähemmäs puoli vuotta. Sen lisäks viime syksynä yksi polikäynti siirtyi kuukaudella kun mies olikin flunssassa just sillon. Eli on tässä tuntunut ettei mitään tapahdu ja aika vaan kuluu. :( Hyvä että teillä etenee, toivottavasti teidän prosessi ei pitkity.

Parille ystävälle olen kertonut kaiken missä mennään, ja muutama muu tietää sen verran että ei käy raskautuminen helposti. Ihan totta että pakko tästä on jollekin puhua ettei pää hajoa...