LillaMe

Tervehdys kaikki joulumammat.



Olin täällä alkuraskauden aikoina, mutta näyttää siltä, että neitteilystä kesän ajan taukoa pitäessäni on porukkakin vaihtunut. Joka tapauksessa täällä siis masussa papu jolla viikkoja tänään 23 ja laskettu aika 11.12. Ultrissa on ollut jatkuvasti suurempi kuin pitäisi, joten ehkä saadaan vauveli jo vähän etuajassa, mutta tiedä siitä kun me ollaan molemmat suht pitkiä, joten ehkä se vaan kuuluu asiaan.



Ensimmäistä siis odotellaan ja hyvin on sujunut. Huonovointisuus pysyi asoissa alkuaikoina ja nytkään ei ole muuta huolta kuin alaselkä, joka vihoittelee välillä. Ostin tänään jumppapallon, jonka päällä aion istuskella täällä toimistolla ja vahvistaa lihaksia. Istuin tuossa jo tunnin pari, mutta piti siirtyä takaisin tavalliseen tuoliin, kun alkoivat lihakset vallan väsyä.



Vauveli ottaa sellasia spurtteja, että olen ihan tyytyväinen, että istukka on edessä niin kuulemma vaimenevat liikkeet vähän. Täytyy myöntää, että olen ollut vähän yllättynyt, ettei se vauvan potkiskelu olekaan niin mukavan tuntuista kun alunperin ajattelin. Joku tuossa aiemmin kommentoi, että on epämukavaa kun istukka on edessä, tuntuvatko potkut juuri siitä syystä epämiellyttävinä?



Mies on meillä kuunnellut vauvan touhuja tuosta vatsan päältä jo muutaman viikon ja tuntuu, että hän kuuli ainakin alussa paljon enemmän kuin mitä minä tunsin. Nyt on kyllä potkut jo näkyneetkin ihan selvästi jo pari viikkoa.



Meille ostivat appivanhemmat Hartanin yhdistelmävaunut (asuvat ulkomailla eivätkä voi muuten niin autella niin halusivat ilmeisesti tällä investoinnilla tukea). Vaunuissa on neljä pyörää ja jos haluaa, niin voi etupyörät voi lukita paikalleen tai antaa kääntyillä mikä oli musta mukavan käytännöllistä sekä maastoajeluita, että kaupunkia ajatellen. Ostopäätökseen vaikutti myös kärryjen pienuus,sillä asutaan kerrostalossa ja hissi rajoittaa. Lisäksi halusin kunnon korin, jonne voi laittaa ostoksia ja lisäksi niitten piti mahtua meidän suht pieneen autoon.



Vielä lopuksi kyselisin, että onko kenelläkään muulla tunnetta, että tämä touhu etenee nopeammin kuin pää pysyy mukana? Toisaalta haluaisin jo jäädä kotiin vauvaa odottelemaan ja täällä töissäkin ajatukset harhailevat ihan mihin sattuu (kuten huomaatte :) ), mutta toisaalta en käsitä ollenkaan, että meille oikeasti on pieni lapsukainen tulossa, vaikka hän erittäin toivottu onkin.



Tässä meidän pitkäksi venähtänyt esittelyteksti. Kuulemisiin!



Käkkärä ja papu