Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Tuli tällainen tarina mieleen:

Eräs henkilö kertoi netissä olleensa nuoruudessaan pahasti koulukiusattu sekä syrjitty. Hän sanoi saaneensa elämänsä paremmaksi sitä kautta, että alkoi imemään saamastaan negatiivisuudesta ja "pahuudesta" itselleen voimaa ja nousi demoniensa yläpuolelle. Jotain täysikuun aikana meditaatiota, jonka jälkeen alkoi saamaan pimeydestä energiaa, joka sai hänet muuttumaan lihaksikkaammaksi, pidemmäksi (senteissä aikuisiällä) sekä sillä tavalla habituksen komeammaksi ja itsevarmemmaksi ettei enää sen jälkeen ole kuullut mitään nälvintää keneltäkään. On siis tällä hetkellä todella tyytyväinen elämäänsä, mutta ei koe valaistuneensa, vaan käyttäneensä omien sanojensa mukaan "pimeyden voimaa" hyödykseen. Matkasi meditaatiossa menneisyyteen, kohtasi saamansa "pahan energian" ja siirsi tämän itselleen tavallaan elämänenergiaksi. Koki meditaatiossa sähköistä, kylmää tunnetta minkä koki täksi energiaksi.

Mitä sanot Mystikko tästä? Onko mahdollista että ko. henkilö on valaistunut tietämättään? Toisaalta hän kokee edelleen jonkinsorttista dualismia, koska pahuuttahan ei todellisuudessa ole olemassa. Mutta selkeästi hän on saanut manifestoitua itselleen ainakin maallisella tasolla paremman elämän, koska muutti ilmeisesti sisäisiä uskomuksiaan varsin voimakkaasti kostomentaliteetilla. Ja nyt siis käyttää pahuutta voimanaan elämässä.

Kysymys kuuluu, onko siis jotenkin mahdollista valaistua hengellisesti, mutta ikään kuin kapinoida silti sisäistä Itseä vastaan ja käyttää sisäisen Itsen voimaa jotenkin "pahalla" tavalla saadakseen egonsa mahtavammaksi? Ikään kuin että tietää totuuden, mutta samaan aikaan taikoo ihmisminälleen paremman elämän? 

Vai onko vaan niin, että hän käyttää todellisen Itsensä voimaa hyödykseen pelkällä henkisellä tasolla manifestoimalla, ja itse omilla uskomuksillaan luo tämän "pimeyden kylmän voimansa"?

Erittäin mielenkiintoinen tarina, ja tähän olisi mielenkiintoista saada Mystikolta ja muiltakin oman elämänsä mystikoilta näkemyksiä.

Hän käytti hyödykseen todellisen itsensä voimaa, kun sai omaksuttua uskomusjärjestelmän ja ajattelumallin, joka salli muutoksen jota arkijärki ei pitänyt luonnollisesti mahdollisena. Sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä valaistumisen kanssa, muuta kuin että joissain tapauksissa etsintä manifestoinnin, magian yms. parissa voi johtaa tutkimaan ilmenemistä ja itseä tarkemmin ja johtaa tielle joka voi johtaa valaistumiseenkin. Mutta manifestointi ei tarvitse valaistumista, se on mahdollista kaikille jos pystyvät vaan jotenkin manipuloimaan ajattelunsa irti ahtaista kahleista joihin nykyaikainen materialistinen maailma on sen laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Totuus tai todellisuus - se on aivan jotain muuta kuin mitä ihmiset sen kokevat olevan. Se on hengellinen, ikuinen, ajan ja paikan ulottuvuuksien tuolla puolen. Se mitä ihmiset kokevat todellisuutena, on vääristynyt, ihmisten perususkomusten ja tietoisuuden tason läpi suodatettu tulkinta, illuusio. Mitä nähdään tai koetaan on yleensä olemassa hengellisellä tasolla jonkinlaisena aktiviteettina, mutta tulkinta siitä esineeksi tai olennoksi on pohjimmiltaan epätosi, illusorinen. Siksi ei olekaan niin helppoa sanoa ihmisten tasolta lähtien, mikä on totta tai olemassa olevaa ja mikä ei. 

Sori kun lainaan näin vanhaa tekstiä, mutta tarkoititko Mystikko tuolla "hengellisellä tasolla jonkinlaisena aktiviteettina" juuri sitä Jumalan ikuista ja ääretöntä leikkiä jossa se ilmenee lukemattomina muotoina? Koska periaatteessahan perimmäisellä, hengellisellä tasolla ei ole mitään muuta kuin Tietoisuus, Jumala joka ilmentää rajattomasti itseään. Tämä kohta vähän hämmensi, vaikka en haluakaan sen enempää takertua yksittäisiin sananparsiin. Mutta tuotako tarkoitit aktiviteetilla?

Kyllä, sitä että on Ilmentynyt, joka on syntynyt Ilmentymättömästä, mutta että se ilmentynyt eli luomakunta ei ole sellainen kuin minä "syntiinlangennut" ihminen sen kaikkien ehdollistumiensa läpi näkee. Ilmennyt on Taivasten valtakunta, jonka vaan ihmisen mustien lasien katsoen useimmat näkee murheen laaksona. Koska se mitä ihmiset kokevat on kollektiivinen luomus, ihmisten tietoisuuden tilan muutos aina vaikuttaa siihen, miten maailma koetaan ja nähdään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija:

"Kun taas kerran olin lohduton ja halusin pois tästä maailmasta, näin edessäni eläimen, hevosen kaltaisen, joka katsoi minua rakastavilla silmillään. Se oli hämmentävää, koska uskoni oli aina perustunut Raamattuun ja siinä ei tuon kaltaisia "satuhahmoja" ollut. Mutta se valtava rakkaus, joka tuon hahmon hieman surullisistakin silmistä välittyi, oli juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipasin."

Näitkö hevosen kaltaisen eläimen unessa, meditaatiossa vai miten?

Näin sen meditaatiossa. Kuva ei ollut kirkas, niin kuin unessa, mutta silti täysin selvä. En ole montaa kertaa nähnyt vastaavia näkyjä ja paria muuta mitä olen en edes enää kunnola muista. Itse asiassa tunnistin eläimen yksisarviseksi mutta en vain kehdannut sitä kertoa, kun jotenkin se tuntuu naiivilta, kliseiseltä ja new agelta :). Mutta oikeasti sillähän ei ole väliä miltä hahmo näytti, vaan vain sillä että näky auttoi minua jaksamaan ja loi uskoa siihen, että on joku joka pitää huolta ja johdattaa. Vasta paljon myöhemmin muuten luin yksisarvisista, että niillä on erityisen rakkaudellinen katse :)

Kiitos sinulle. Olen itsekin monenlaista meditaatiossa nähnyt ja kokenut, mutten koskaan nähnyt yksisarvista, ja myönnän, että olen ajatellut, kuten monet, että ne ovat ihan huuhaata tai joidenkin vilkasta mielikuvitusta, mutta olen samaa mieltä kanssasi, ettei ole väliä sillä, miltä hahmo näytti - minkä muodon rakkaus otti - vaan se, että siitä oli sinulle apua.

Kysytäänpä Mystikolta, onko olemassa yksisarvisia?

Jos ei, niin miksi tosi monet niitä näkevät esim. meditaatiossa?

Usein yksisarvis-kohtaamisten taustalla on kohtaaminen olemassaolevan olennon kanssa, mutta se ei ole tämän todellisuuden tason olento ja yksisarvisen muoto on jotain minkä mieli enimmäkseen luo (kuva on osa kollektiivisen mielen arkkityyppistä kuvastoa) koska ei ymmärrä sitä mitä näkee, se ei mene mihinkään nimettyjen objektien kategoriaan jota ihminen on mieleensä kerännyt ihmisten todellisuutta tarkkaillessaan. Lohdun tällaisista kohtaamisista voi toki ottaa vastaan sitä kyseenalaistamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia mikä estää valaistumisen on ajatukset. Siitä on lähtöisin, kaikki illuusiot, harhat, kuvitelmat, utopiat, ihanteet, toiveet, pyyteet ym.

Tosiasia on se mikä on tällä hetkellä, nyt meneillään olevat jutut.

Ihanne on se minkä tulisi olla, se on vastakohta sille mikä on. Ihanne on harhaa, se ei ole tosiasia sinänsä, se on ajatuksen luoma valheelllinen kuvitelma, vastakohta tosiasialle.

Niin kauan kun minä elää kuvitelmissa ja ihanteissa, se on itsensä luomassa vankilassa.

Minä on ajatustaikinan luomus.

Juuri noin. Sen vuoksi oikeat valaistumisen opettajat kehottavat ihmisiä keskittymään läsnäoloon ja meneillään olevaan hetkeen sotkematta siihen mitään ajatuksia. Kun oppii keskittymään vain tähän meneillään olevaan hetkeen on jo huikean pitkällä oman henkisen kehityksensä suhteen. Se onkin ehkä vaikein rasti koko henkisessä kehityksessä. Mindfulness-harjoituksissa autetaan tuossa. En tiedä onko heidän suosituin harjoituksensa sellainen, että pitää opetella syömään tietoisesti, keskittymään jokaiseen suupalaan ja suun liikkeeseen kerrallaan.

kristinuskossakin on omat menetlemänsä henkiseen kehitykseen, ikävää, että ihmiset eivät osaa niitä löytää - edes papisto.

Se on tosiaan yksi tie, mutta on muita joilla ajatukset ei ole este. Koska vaikka pää olisi täynnä ajatuksia, koko ajan on silti läsnä se Tietoisuus, joka on ollut aina läsnä koko elämän ajan, yhtä lailla silloin kun olit lapsi ja ajattelit lapsen ajatuksia, kuin nyt kun olet aikuinen ja ajattelet aikuisen ajatuksia. Sen Tietoisuuden, minän muuttumattoman osan, löytäminen ja tunnistaminen omaksi kuolemattomaksi minuudekseen ja samalla kaiken muun ydinolemukseksi, on se mitä etsitään. Jotkut löytää sen ajatuksettomuudesta, jotkut ajatusten "takaa" tarkkailijana tai kaiken lähteenä. 

Edes menneisyydessä tai tulevaisuudessa elämisen ei tarvitse olla este, koska ei kukaan oikeasti elä menneisyydessä tai tulevaisuudessa vaan vain nykyhetkessä joko muistelee mennyttä tai kuvittelee tulevaa. Ja on samalla jatkuvasti nykyhetkessä. Ja tietoisuus joka tiedostaa kaikki muistelmat tai kuvitelmat on läsnä, eikä se ole millään tapaa himmentynyt siitä ettei "ole nykyhetkessä". Mutta toki, jos oma tie on se, että Tietoisuus pyritään tunnistamaan nykyhetkeen keskittymisen kautta, ajatusten hiljentämisen kautta, niin se on ihan toimiva tie eikä ole hyvä usein pomppia tavasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Teiltä katoaa koko valaistuminen, jos se takerrutte yhteen persoonaan ja kyselette häneltä miten teidän tulee toimia ja ajatella. Se mitä teidän tulisi tehdä, olisi kääntyä sisäänpäin ja antaa sisäisyytenne ohjata teitä löytämään tie sisältänne, ei suinkaan odottamana ohjeita ja lukemaan valmiiksi pureskeltua teoriaa. Lopettakaa henkilöpalvonta ja siirtykää ykseyden lähteeseen.

Toki, kaikkien todellinen opettaja on Tietoisuus heidän sisällään, mutta kautta historian on ollut myös ihmisiä joiden tie on kulkenut elävän tai (kirjoitusten kautta) edesmenneen opettajan kautta, eikä se ole ollenkaan huono tie niille, jotka tuntevat siihen kutsumusta. Ei ole mitään yhtä tapaa, joka sopisi kaikille. Tosin kaikki opettajat lopulta johdattavat sinne oman Tietoisuuden äärelle.