Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Ihana Mystikko, että vastasit tänäänkin. 

Minua kiinnostaisi seuraava. Nisargadatta sanoi eräälle (vapaa käännös), joka kyseli, miten hän voisi löytää todellisen itsensä (Jumala, Tietoisuus, Elämä jne), että et voi löytää todellista itseäsi, sillä sinä olet se jo. Voit vain huomata, mitä kaikkea sinä et ole, jolloin jäljelle jää se, mitä olet.

Mitä on tapahtunut, eli miten voi olla mahdollista, että me kuvittelemme olevamme ihmisiä? Miksi minä aamulla herätessäni koen olevani tässä kehossa ja tämä henkilö, kun taas puolisoni  kokee olevansa joku toinen, jos kuitenkin olemme sama, emmekä voi perimmäiseltä olemukseltamme muuta ollakkaan?

Ihan totta tuo, että Itse ei voi koskaan olla katsomisen kohde, kuin jokin kappale tietoisuuden näkökentässä josta voisi sanoa: kas vain, tuossa se nyt sitten on. Se on aina Tietoisuus itse, Oleminen itse, se joka tekee kaiken etsimisen ja kokemisen mahdolliseksi, kaiken perusolemus. 

Erillisyyden illuusion energeettiset, psykologiset ja jopa fysiologiset perusteet on liian laaja kysymys palstavastauksessa vastattavaksi. Ja sitä taas tarvittaisiin jotta voisi vastata kysymykseen "mitä on tapahtunut...". Siksi tyydyn vastaamaan että mitä onkin tapahtunut, se on ollut tarkoitus, se on luovuuden jumalallinen leikki, se on tapa millä ikuinen ja muuttumaton ja ääretön pystyy kokemaan kuolevaisuuden ja muutoksen ja rajallisuuden. Toki se on aina illuusio, mutta sellainen illuusio johon pystyy uppoamaan hahmoina niin syvään ettei muista asian illuusioluonnetta. Ihmiset joskus haluavat esim. tietokonepeleistä ja roolileikeistä immersiokokemuksia, päästä syvälle toiseen todellisuuteen ja toiseen hahmoon. Pelin ajan parhaimmillaan voi uskoa olevansa vaikka keskiajan voittamaton miekkasankari ja elää voimakkaasti pelin tapahtumissa, vaikka todellisuudessa istuu tietokoneen ääressä 2020-luvulla. Se on periaattessa samanlaista leikkiä kuin mitä Tietoisuus tekee kokiessaan illuusioita niiden sisältä päin, unohtaen tahallaan todellisen luonteensa leikin ajaksi voidakseen kokea toisen näkökulman.

(... jatkoa edelliseen vastaukseen koskien tämän maailman lakien mukaan hyvin epätodennäköisten / yliluonnollisen pidettyjen asioiden manifestointia)

Valaistumiskokemuksen jälkeen asia on erilainen, koska maailman illuusioluonne ja illuusion luomisen mekanismi on niin selkeästi nähtävissä, että yleismaailmalliset perususkomukset ei enää estä asioita. Mutta kuten joku yllä sanoi, sitten ei ole enää juurikaan halua tuollaisiin asioihin. Ehkä kokeeksi, hetken. Ikään kuin todistaakseen ajattelevalle mielelle että en ole seonnut vaan ihan oikeasti ja todistettavasti mieli vaikuttaa aineeseen. Mutta sen jälkeen usein on niin, että spontaanisti voi tapahtua erilaisia muutoksia, mutta ei ole enää halua tai tarvetta pyrkiä manifestoimaan mitään. 

Se on pääosin niin, että "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki tämä annetaan teille". Valaistunut elää valtakunnassa, eikä välitä juurikaan niistä vääristyistä kuvista joina tietää useimpien muiden ihmisten jo täydellisen Taivasten valtakunnan näkevän. Hänen hengelliselle näkökyvylleen kaikki on jo täydellistä. Tämä johtaa tietynlaiseen automaattiseen illuusion tason manifestoitumisiin, joissa esim. terveydentila, ulkoinen elämäntilanne tai ulkonäkö voi parantua heijastuksena siitä miten maailman näkee. Esimerkiksi minusta edelleen monet sukulaiset uskoo että paitsi että laihduin 30 kiloa, olen varmasti käyttänyt kauneuskirurgiaan paljon rahaa sen jälkeen koska näytän liian erilaiselta kuin ennen että pelkkä laihtuminen sitä selittäisi. Mutta en koskaan pyrkinyt sellaiseen, ei omalla ulkonäöllä toisten silmissä ollut minulle mitään väliä enää.

Ja spontaanisti jossain hetkessä sisäisestä impulssista voin tehdä asioita, joita jotkut yrittäisivät tehdä manifestoinnin tekniikoilla, mutta se on aina spontaania, ei suunniteltua, se tulee hetkessä vastauksena hetken tarpeeseen. Ja yleensä tilanteessa, jossa se ei aiheuta liian suurta julkista disruptiota siihen, mitä tilanteen näkijät pitävät mahdollisena. Muuten toiset ahdistuu, jotkut alkavat kuvitella vainoharhaisia ajatuksia avaruusolennosta tai liskoihmisestä, useimmat on skeptisiä ja tulee vastareaktio jossa syytetään huijariksi ja pilkataan - se ei hyödytä ketään. Siksi useimmiten spontaanit tämän maailman lakeja rikkovat manifestaatiot tapahtuvat  pienissä ja yksityisissä tilanteissa, joissa massojen uskomuksia ei järkytetä. Esim. olen puhunut ihmisen kanssa kieltä jota en tietoisesti osaa spontaanissa kohtaamisessa. Mutta kokisin vääräksi alkaa julistaa että minulla on tällainen kyky ja alkaa laajemmin alkaa todistella sitä muille. Se olisi kaikille osapuolille hyödytön häiriö siihen miten tämä todellisuuden taso toimii. Etsijöitä joille sellainen todistus olisi hyödyllinen on vielä niin vähän, ja niitä jotka ei ole siihen valmiita paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista manifestoida laaja englannin- ja suomenkielinen sanavarasto ja hallita kielioppiasiat ilman pänttäämistä ja opiskelua?

Kuinka pitkälle on mahdollista muokata omaa kehoa manifestoimalla? Voiko muuttaa luonnollista hiusten väriä, pidentää hampaita ja uudelleenkasvattaa kiilteen, kasvattaa rintoja, muuttaa luuston rakennetta jne?

Kuten Jeesus sanoi, vuorikin siirtyisi käskemällä, jos uskoa olisi edes sinapinsiemenen verran. Tarkoittaa, että ei ole mitään teoreettista rajaa, mitä voi tehdä tässä illuusiossa esiintyville muodoille, ei mitään lakia mikä estäisi radikaalitkin muutokset. Kaikki  nuo mainitut on mahdollisia, esim. nuo kieliasiat: jos olet kaikessa oleva energia, myös niiden kielten puhujissa aikojen alusta asti ollut, on toki mahdollista omaksua kieli tai vaikka heidän kulttuurinsa muullakin tapaa kuin ne, jotka uskovat olevansa muista erillisiä yksilöitä joiden pitää saada kaikki tieto viiden aistinsa kautta ja omaksua se hitaan muistamis- ja oppimisprosessin kautta.

Tässä on kuitenkin mutta. Useimmille on heidän perususkomustensa takia totta että tämä maailma on yhdessä muiden kautta luotu massailluusio, jossa oma valta on rajaton vain tiukasti omassa piirissä oleviin asioihin. Asioihin jotka tulee muiden tietoon heidän maailmankuvassaan vaikuttaa myös muiden uskomukset. Eli ns. yliluonnolliseksi katsottujen asioiden tekemisestä tulee erittäin vaikeaa, ellei sitten asia ole sellainen ettei muut huomaa sitä mitenkään. Näitä rajoja pystyy jossain määrin ylittämään sinnikkäällä manifestointiin liittyvien tekniikoiden opettelulla, varsinkin jos onnistuu pääsemään kyseenalaistavan ajattelevan mielen alapuoliselle tasolle suoraan istuttamaan uskomuksiaan. Mikään suuri vuori tuskin kuitenkaan siirtyy vaikka kuinka yrittäisi, aikuinen ihminen ei kasva 20 cm pituutta (tai jos kasvaa, on onnistunut tekemään sen aiheuttamalla itselleen muulla tapaa häiritsevän sairauden joka aiheuttaa aikuisen pituuskasvun lääketieteen tuntemalla tavalla) tms. Todennäköisempää on että vaikka kauneuden tai pituuden manifestoija onnistuu niin, että hän näytää toisten silmissä kauniimmalta tai pidemmältä, mutta jos mitataan ja tutkitaan, rakenteellisesti mitään ei ole muuttunut yliluonnollisesti.  

Kielten suhteen ongelma on se, että useimmat tarvitsevat syvän meditatiivisen tai hurmostilan päästäkseen niin paljon omaksi mieleksi koetun alueen alapuolelle kollektiiviseen, että onnistuu. He voivat puhua kielillä siinä tilassa, mutta se ei ole kovin käytännöllistä, koska esim. lomamatkalla normaalissa tietoisuuden tilassaan he eivät silti osaa sitä kieltä. Tämä ei ole ehdoton rajoitus kuitenkaan, on mahdollista oppia menemään kollektiivisen tietoisuuden lähteille normaalissa tietoisuudetilassa, myös ilman ns. valaistumista. Mutta nykyään tällaiseen on huonosti tarjolla oppia mysteeriperinteiden heikennyttyä, ja harva oppii sitä itsekseen, varsinkin kun useimpien normaalielämä vie niin paljon aikaa ja energiaa esoteerisilta tutkimuksilta. 

(Jatkuu)

Vierailija kirjoitti:

Ihana ystäväni (keski-ikäinen nainen) on kuolemassa syöpään. Elämänhalua hänellä on vaikka muille jakaa, mutta ei se auta, eikä rukouksetkaan ole auttaneet. On voimaton ja surullinen olo siitä, etten voi auttaa häntä. Kärsimystä hänellä on ollut jo aivan liikaa.

Jatkuuko elämä henkikehossa, kun fyysinen keho kuolee?

Saako hän tavata rakkaat läheisensä, jotka ovat jo henkimaailmassa?

Saanko minäkin joskus vielä tavata hänet henkimaailmassa?

Mystikko, kerrothan, please. 

Elämä on ikuista eikä kuolemaa ole. Mutta tiedän miltä se näyttää sinun perspektiivistäsi, ja kyllä, ajan ja sitä kautta kuoleman illusorisuus heijastuu senkin näkökulman kokemukseen niin, että ilmiöt kuten jo edesmenneiden tapaaminen kuoleman jälkeen ovat todellisia kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihana, että Mystikko on antanut meille lahjoja kertomalla kokemuksiaan ja tietojaan tästä aiheesta, jota on niin vaikea välillä ymmärtää, ja joidenkin asioiden kohdalta erityisen vaikeaa.

Miten Mystikko koet sen yksilöllistyneen olemisen, eli ihmisenä olemisen tässä vaiheessa? Miten erotat itsesi muista? Hassu kysymys, mutta muistelen, että joskus kerroit, ettet näe tai koe mitään eroa itsesi tai jonkun muun välillä, vaan koet olevasi kaikki mitä ilmenee, ja siten myös tämä minä kirjoittaja tai vaikka presidentti Sauli  Niinistö tai kuka/mikä vaan?

Perusolemuksessani en ole ihminen ollenkaan. Olen Yksi, ei ole mitään muuta. Olen jotain mikä on samaan aikaan Yksi ja Kaikki, josta voisi käyttää vertauskuvana vaikka kvanttikenttää joka sisältää kaikki mahdolliset maailmat osana olemustaan, kaikki illuusiot ajasta ja muutoksesta, ollen kuitenkin itse ikuisesti muuttumaton. Ja lopulta jopa sana 'olen' on rajoittava, koska se viittaa johonkin mikä eroaa olemattomuudesta, joka olisi jälleen dualismi eikä totta. Mutta ihmiskielellä ei voi puhua muutoin. 

Se mitä kutsutaan Kristityksi mystikoksi on yksi Minun tietoisista ilmenemismuodoistani. Muoto, joka toisaalta on hyvin vähän enää ihminen siinä mielessä, jos ihmisellä tarkoitetaan itsensä erilliseksi aktiiviseksi toimijaksi kokevaa kokonaisuutta eikä "huiluksi, jota Jumalan tuuli soittaa". Ja joka toisaalta samalla tutkii sen äärirajoja, mitä voi kokea ihmismuodon kautta. Monista niistä ei voi puhua, koska se johtaisi loputtomaan ihmisten uteliaisuuteen sivuasioista, niin että viesti heräämisen mahdollisuudesta katoaisi niiden jalkoihin. Sanottakoon vain, että jonkun joka kokee useita tietoisia olemassaoloja hyvin erilaisilla todellisuuden tasoilla yhtä aikaa, aikaa ja ajattomuutta yhtä aikaa, kokemusmaailma ja energeettinen olemus on useimmille ihmisille niin vieras, että sitä ei voi kuvata. Ja silti se on kuin jäävuori: se huippu joka näkyy useimmille ihmisille on hyvinkin tavallisen ihmisen oloinen, ei millään tapaa outo. Loppu on piilossa niiltä jotka eivät ole itse saman kaltaisia.

Joidenkin yksilöllinen tapa toimia saattaa jopa korostua sen jälkeen, kun he eivät enää samaistu siihen kehomieliolentoon, joka hän on kokenut aiemmin olevansa. Miten se on mahdollista? Luulisi, että ne kehomieliolennon ominaisuudet ja temperamentti enemmänkin laimenisi, kun ego ei ole enää "pinnassa".

Kiitos! :)

Yleensä yksilöllisyys tosiaan vahvistuu. Ennen sitä on saattanut hillitä egon halut esittää jotain erilaista kuin on, koska on leimattu osa omista persoonallisuuden tai kehon piirteistä noloiksi ja peitettäviksi, osa taas korostettaviksi ja esiteltäviksi. Herännyt vain on, miettimättä millainen toisten silmissä on, ja siksi Energia ilmenee hänessä aidon yksilöllisessä muodossa. Sen että ilmenemistavat näyttävät ajan ja paikan illuusion tasolla moninaisilta ei pitäisi olla yllättävää, ottaen huomioon että nähdään maailma, jossa sama Energia ottaa paitsi erilaisten ihmisten, myös muita lukemattoman erilaisia muotoja galakseista kissanpentuihin. Ei galaksit tai kissanpennutkaan tarvitse egoa ollakseen mitä ovat, ja toisistaan eroavia.