Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on niissä sielun tekemissä sopimuksissa, jos ne on tehty ennen syntymää eikä niistä muista mitään? Sitten elämässä kokee vastoinkäymisiä, koska niistä on tehty sopimus ja niiden on tarkoitus opettaa meille jotain. Niinkö te kasvatatte lapsiannekin, että maanantaina he tekevät jonkun erheen ja torstaina te hakkaatte heitä kertomatta, että tämä on nyt "opetus" siitä maanantaina tehdystä typeryydestä? Miten sen opetuksen ymmärtää, kun ei enää edes muista sitä alunperin tehtyä typeryyttä?
Loki
Itselläni oli tapana ajatella, että höpöhöpöä sellaiset sopimukset. Se on monella tapaa hyvin terve ajatus verrattuna siihen, että uskoisi kritiikittä mitä joku henkinen opettaja sanoo. Koska onko sillä lopulta siihen elämään tässä ja nyt paljoakaan merkitystä, onko joku sopimus tehty ennen syntymää vai onko kaikki vain sattumalta niin kuin se on - ei, tilanne on mikä se on ja sen kanssa pitää tässä hetkessä pärjätä kuten parhaiten taitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko:
"Valaistuneet voivat katsoa asiaa lukemattoman erilaisten olentojen näkökulmasta, mutta usein siihen ei ole juurikaan halua, paitsi silloin jos jonkun näkökulman omaksuminen ja siitä käsin näkemysten laajentaminen hyödyttäisi etsijää kohti absoluuttisen näkemistä."
Sorry tämä loputon haluni ymmärtää. Voisitko avata tuota boldattua tekstin osaa, siis jos haluat, kiitos.
Olisiko niin että KM haluaa tavoittaa sen tilan, minkä esim. Nisargadatta tavoitti?
N on sanonut:
"I am actually the absolute only, and nothing else REALLY exists at all! Everything else is no more real than a dream."
Se on se mtä kaikki perimmilään etsivät. Usein ei vain ole mahdollista suoraan hypätä siitä missä henkilö nyt on absoluuttisen näkemiseen vaan on pieni askel kerrallaan laajennettava näkemyksiä ja kokemuksia. Esimerkiksi minä, kun olin fundamentalisinen helluntaiuskova, olin aika jumissa sen suhteen miten voisi löytää Absoluuttisen (en sellaiseen kyllä uskonutkaan). Se vaati aika paljon asteittaisia muutoksia siitä ehdottomasta maailmankuvasta, ennen kuin pääsin henkisellä tiellä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Heips Mystikko, kertoisitko mitä tarkoittaa käytännössä, että omaa "erikoisen energeettisen olemuksen"?
Muutama selvänäkijä (ns. kontaktihenkilö myös) on sanonut minulle että olen elänyt useita entisiä elämiä eri planeetoilla (maapallollakin välillä) ja olen kai muka jotain humanoidien "perhettä", ja minulla näkijöiden mukaan ns. kaksoisidentiteetti, jonka vuoksi kehoni energiat ovat siksi niin erikoiset. Olen keholtani monipuolisesti hyvin herkkä ja lisäksi minulla on ollut lapsesta saakka yliluonnollisia kokemuksia.
Tuli mieleen, onko sinulla sama juttu tuon energeettisyyden suhteen? Rohkeutta minulta ei löydy siten kuin sinulta.
En tiedä uskoako noita näkijöiden kertomia juttuja. Tosin useammassa meditaatiossa olen muistanut, kuinka olen katsellut avaruuteen pyöreän aluksen pienistä ikkunoista. Aluksella oli "metalliset kylmät lavitsat", joissa makoili useampia ihmisiä, joille tehtiin jotain kokeita.
Ei kannata uskoa sellaisia juttuja ainakaan mitenkään kovin ehdottomasti. Voit toki suhtautua avoimuudella ja ajatuksella että ehkä niin voi olla, mutta ei ole kovin järkevää ottaa vain toisen ihmisen sanaa totuutena asioista, joita et tällä hetkellä pysty mitenkään verifioimaan. On parempi pyrkiä siihen, että pystyisi itse näkemään kuin uskoa toisten näkemisiä, koska myös huijareita on paljon ja vielä enemmän oman mielikuvituksensa (tai joskus pahemman) eksyttämiä.
Minulla oli tosiaan se juttu että jo lapsena vaistosin jotenkin toisen olemassaolon, jota en alunperin kokenut menneenä elämänä vaan limittäisenä - sitten kun kuulin menneiden elämien teorian, aloin tulkita havaintoni niin että olin joskus aiemmin elänyt hyvin toisenlaisessa maailmassa. Jälkeepäin ajatellen alkuperäinen tulkintani oli lähempänä todellisuutta, mutta koska kukaan ei puhunut sellaisesta, pidin sitä virhetulkintana ja omaksuin yleisesti hyväksytyn. Kunnes uskoontulon myötä hylkäsin ajatukset jälleensyntymästäkin.
Mutta niin, minä koin jo lapsena usein, että ajatusten pitäisi jotenkin välittömästi vaikuttaa todellisuuteen ja olin hämmentynyt kun niin ei tapahdu. Sitten opin pelkäämään sitä, että niin voisikin tapahtua, koska muistot siitä oli niin vahvat, ja lapsen mielelläni ajattelin miten vanhemmatkin pelästyisi jos vaikka yhtäkkiä siirtyisin ihan toiseen paikkaan tai muuttuisin eri näköiseksi. Tiesin että tämän maailman lakien mukaan sellaista ei voi tapahtua, järki uskoi sen, mutta silti joskus vaikka kaverilla kylässä, hetken yksin tuuli ajatus: olenko manifestoinut itseni tänne tavalla, joka ei ole tässä maailmassa normaali, ja järkyttyvätkö he kun huomaavat että olen huoneessa? Minä tiesin jollain tasolla todellisuuden, joka on ihmisten todellisuutta "edistyneempi", sellainen mitä kohti ihmiset on vasta kehittymässä. Minun energeettinen olemukseni oli myös sopivampi sellaiseen maailmaan kuin tänne, mistä syystä kärsin kärsimyksiä joita kukaan ympärilläni ei voinut ymmärtää (ja opin aika pian että niitä ei kannata ihmisille edes tästä syystä kertoa). Mutta minä opin elämään tällä tasolla menettämättä kykyä selvitä ilman samaistumista ruumiiseen tai mieleen tai ajan konstruktioon, mistä tuli valtava etu kun kiinnostuin esoteriasta ja henkisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Nisargadatta sanoi:
"Kun mieli pysyy liikkumatta "olen" -tunnossa, siirrytte tilaan, jonka voi ainoastaan kokea, ei sanallistaa. Teidän pitää vain yrittää uudestaan ja uudestaan. Sillä "olen" -tunto on aina kanssanne, te vain olette yhdistänyt siihen kaikenlaisia asioita - ruumiin, tunteet, ajatukset, mielikuvat, omistamanne esineet jne. Kaikki nämä samaistumiset ovat harhaanjohtavia.Niiden vuoksi pidätte itseänne jonakin, joka ette ole."
Jaksoitko sinä Mystikko pysyä koko ajan Olen -tunnossa? Tai meditoitko sitä vahvasti? Oliko se tapa, joka johti valaistumiseen?
Mietin vain, onko muita tapoja valaistua... Kiitos.
Ei se ollut varsinaisesti minun tieni, vaikka lopussa oivalsinkin juuri sen puhtaan olemisen. Teitä on lukemattomia, ja erilaisille ihmisille sopii erilaiset tiet. Jotkut löytävät meditoimalla tai itseään kuin ulkopuolisena tarkkailemalla, jotkut rukoilemalla ja palvomalla, jotkut älyllistä tietä, jotkut rakkauden toteuttamisen ja palvelemisen kautta, jotkut itsessään tuntemaansa elämänenergiaa taaksepäin sen lähteelle seuraamalla, jotkut metafyysisten ja esoteeristen tutkimusten tai unien kautta, jotkut ilman mitään menetelmää, spontaanisti esim. kärsimyksen tai tyhjyyden tunteen rajalle ajamana. Ja monen tie on yhdistelmä näitä, usein eri asioita eri vaiheissa.
Jos joku opetus vetää puoleensa, niin tutki sitä ja harjoita sitä, kunnes se ehkä jonain päivänä ei anna mitään uutta. Jos joku opetus tuntuu taas hyvin vieraalta eikä avaudu, älä takerru juuri siihen, vaikka opettaja olisi kuinka nimekäs tai yleisesti valaistuneeksi tunnettu, se ei ole sinun tiesi juuri nyt. Jo hyvin varhain henkisellä tiellä totuutta sen itsensä, ei esim. sen tuntemisen mahdollisesti tuottamien aineellisten hyötyjen vuoksi, etsivillä aukeaa sellainen vaisto, joka saa paitsi ajoittain kaipaamaan lukemaan tai tekemään jotain henkistä, ja se vaisto osaa myös sanoa "tämä se on", kun se löytää jotain mikä hyödyttää ihmistä juuri siinä vaiheessa hänen tietään.
Teoriassa toki se ei ole vain mahdollista vaan totta, mutta siis mielessä "koska uskolla voi siirtää vaikka vuoria" ja "luomme itse todellisuutemme".
Mutta käytännössä se ei ole ollut sinulle mahdollista valita toisin. Eikä se ole sinun syysi vaan sen syy millainen tämän maailman tietoisuudentila yleensä on. Sen, miten meidät pienestä pitäen ehdollistetaan uskomaan rajallisiin mahdollisuuksiin ja julmaan sattumaan. Osana tällaista kollektiivista tietoisuutta on hyvin vaikea olla oikeasti sellainen joka siirtää vuoria tai valitsee täysin vapaasti mitä manifestoi.
Elämäntehtäväsi ei kuitenkaan ole olla surullinen loppuikääsi, ellet niin itse päätä, eli takerru ajatukseen lapsesta ainoana elämän merkityksen antajana. Voit alkaa tehdä muuta niin, ettei ylenpalttisesti ole aikaa ajatella sitä surua, täyttää elämäsi mielekkäällä tekemisellä. Siihen voi jopa liittyä lapsetkin, esim. tuki- tai sijaisperheenä tai vapaaehtoistyössä toimiminen, jos niin haluat.