Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

En yhtään halua naljailla, vaan pelkästään ymmärtää, sillä eräs uskovainen sukulaiseni haluaa, että hänen ruumiinsa kuljetetaan n. 800 kilometrin päähän toisen paikkakunnan kirkkoon  hautajaisiin ja kirkkomaahan arkun kera.

Se on valtava kustannus hänen lapselleen, sillä kuolevalla sukulaisella ei itsellä ole juurikaan ylimääräistä rahaa, ja ruumiin kuljetus maksaa hautaustoimistossa paljon - ilmeisesti n. 3000 euroa. Sukulainen on jo niin huonossa kunnossa, ettei hän pysty matkustamaan sinne kauas kuolemaan. Kuinka paljon helpompaa olisikaan kuljettaa sinne hänen tuhkauurnansa. Hän ei ole perustellut, miksi ei tuhkausta halua.

Uskontunnustuksessa uskoaan tunnustava sanoo  uskovansa ruumiin ylönousemiseen. Itse ajattelen, että kyse olisi kuoleman jälkeen tapahtuvasta henkisen ruumiin/kehon ylösnousemisesta, mutta ajattelevatko jotkut, esim. uskovaiset, että jossain siellä Tuonelassa he odottavat sitä viimeistä päivää, jolloin Jeesus tulee herättämään heidät kuolleista, ja silloin he nousevat ruumiineen päivineen ylös "taivaaseen", vaikka se ruumis olisikin muuttunut jo maaksi?

"Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva." Tuotakaan en oikein ymmärrä, että olemme maasta tulleita. No toisaalta täällä maapallollahan me olemme ja joskus maaksi muutumme, olimmepa sitä ennen tuhkattuna tai sitten pitemmän ajan jälkeen, kun olemme ensin arkussa mätänemässä matojen syötävänä.

Nousiko Jeesus Kristus taivaaseen fyysisessä kehossaan? Jos ei, niin minne hänen fyysinen kehonsa on hävinnyt? On tehty paljon myös dokkareita aiheesta, mihin Jeesuksen keho on haudattu, kun jotenkin ihmeesti hänen kehonsa oli sieltä "luolasta" ison kiven takaa hävinnyt.

Luulen, että Jeesuskin nousi taivaaseen henkisessä kehossaan,  mutta tietty voin olla väärässä.

Siksikö jotkut uskovaiset eivät halua polttohautausta kuolemansa jälkeen, kun silloin ei olisi sitä ruumista/kehoa, jonka Jeesus tulee herättämään? No eihän sitä kyllä ole muutenkaan, kun maatuuhan se ruumis, muuttuu lopussa maaksi taas. Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva.

Vai siksikö he eivät halua polttohautausta, kun se muistuttaa liikaa Hel ve tin lieskoja?

Useimmilla ei ole sellaista teologista käsitystä, että kuoleman jälkeinen elämä häiriintyisi jotenkin polttohautauksesta, mutta monia muita syitä on miksi toive voi olla perinteinen arkkuhautaus maahan. Kulttuurinen perinne, suvun perinne (esim. sukuhaudat) mutta yleisin lienee vain vaistomainen kiintymys omaan kehon muotoon ja halu ettei sitä sillä tapaa liian nopeasti ja "keinotekoisesti" jossain uunissa tuhota vaan luonto saa hoitaa hitaasti maatumalla. On ihmisillä tahtoja mitä heidän omaisuudellaankin halutaan tehtävän kuoleman jälkeen, ja useimmat on omaan kehoonsa vielä enemmän kiintyneitä kuin omaisuuteen.

Ei hänen tahdossaan sinänsä mitään vikaa tai paheksuttavaa ole, mutta toki elävän maksajan taloudellisten realiteettien mukaan mennään. Jos kirkkomaa ja hautaustapa on hänelle hyvin tärkeitä, ehkä lähempänä oleva kirkkomaa kelpaisi myös, jos kaikkia toiveita ei voi toteuttaa? Tai jos juuri se paikka on tärkeä, niin sitten ehkä hyväksyisi sen polttohautauksen ennemmin kuin päätymisen väärän seudun maahan. Toiveiden kunnioittaminen siinä määrin kun voi on kunnianosoitus kuolevaa ja tämän elämää kohtaan. Mutta ei siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä jos kaikkea ei voi toteuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Apua...

Siunausta :)

Vierailija kirjoitti:

KRISTITTY mystikko? Sorry mutta aidot mystikot eivät seuraa mitään tiettyä uskontoa, vaan omaa tietään ja sitä polkua jonka heidän mahdollinen valaistumisensa osoittaa. Katso vaikka Sadhguru. Vaatetuksen perusteella voisit sanoa että hän on Hindulainen tai Buddhalainen mystikko, mutta olisit väärässä, on oman määritelmänsä mukaan pelkkä mystikko. Tiettyyn uskontoon tunnustautuminen tappaa mystisyyden.

Ei tapa. Uskontoon tunnustautuminen on ihmisjärjen tason asia, kun taas mystikkous on tietoisuuden tason ja energeettisen tason asia. Ei ole merkitystä, minkä uskonnon -tai uskonnottomalla- kielellä totuutensa ilmaisee, vain sillä on väliä mikä on kokemus todellisuudesta (ja se tuottaa hedelmää myös muiden nähtäväksi).

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni (nainen), joka vanhemmalla iällä alkoi lukea papiksi ja juuri valmistui, sairastui syöpään ja tilanne näyttää huonolta. Hän on todella aidosti uskova, rakastaa Jeesusta ja haluaa levittää Jumalan sanaa ja kertoa Jeesuksesta, armosta jne. Pyydän Mystikko, voisitko rukoilla hänen puolestaan. Olisin todella kiitollinen, kuten hänkin tietysti.

Toki :)

Vierailija kirjoitti:

Voiko erilaisten mielialalääkkeiden käyttö estää jonkin sielullisen prosessin läpikäymisen/toteutumisen tai jopa valaistumisen? Tai voiko joissain tapauksissa lääkkeistä olla jopa apua?

Sekä että. Tässä pitää noudattaa omaa intuitiota. Itselläni oli tosiaan eräässä vaiheessa niin, että tunsin että todella tarvitsisin apua, enkä ollut yhtään varma jaksanko edes huomiseen ilman jotain helpotusta, joko alkoholista tai lääkkeistä, mutta sisin sanoi: älä, tämä on prosessi joka vain pitkittyy niin. Mutta kyllähän minä esim. juomalla sitä välillä silti pitkitinkin ja silti se eteni. Jos ei jaksa ilman apua niin ei jaksa, ja apua voi käyttää.  Mutta jos jaksaa ja kokee että kaiken kohtaaminen ilman pehmennystä johtaa johonkin edistykseen ja hyvään, niinkin voi tehdä miettimättä sitä, mitä tämä maailma arvostaa, sitä ettei olisi ahdistuksia ja pelkoja ja pahoja oloja.