Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että vain hyvin pieni osa kristityistä pelastuu. Lopussahan luodaan uusi taivas ja uusi maa. Muut kuin kristityt eivät todellakaan pelastu, kristityistäkin murto-osa, sillä useimmat eivät ole oikeita ja puhtaita kristittyjä.

Hyvin luettu se raamattu vissiin.

Matt 25:

31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti

Mytologia on tarkoitettu nautittavaksi ja pohdittavaksi, ei sellaisenaan uskottavaksi.

No jostain tuo oli kuitenkin saanut päähänsä että lopussa tehdään uusi taivas ja maa. Mitäs varten se uusi maa muuten tehdään, saako sinne jäädä jos haluaa? Vaikuttaa todella kurjalta paikalta tuo taivas, en tahtoisi sinne.

Näitä ongelmia tulee, jos symboliikka ja vertauskuvat tulkitaan kovin kirjaimellisesti: alkaa vaikuttaa että Sana on täynnä ristiriitoja. Valtakunnan sanotaan olevan ihmisiä varten maailman luomisesta, mutta toisaalta puhutaan että luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Ja sitten toisaalta puhutaan ihmisten erotteluun kadotukseen meneviin ja pelastuviin, ja toisaalta kirjeessä Timoteukselle Jumalan sanotaan olevan kaikkien ihmisten pelastaja. 

On vain kaksi asiaa joita on järkevää tehdä, ja molemmat on ihan ok ja mahdollisia. Joko alat pala kerrallaan muuttaa elämääsi (eikä todellakaan pidä paikkaansa, ettet voisi muuttaa mitään), tai sitten hyväksyt sen mitä on ja lopetat sen sisäisen vastustamisen. Kokemukseni on, että useimmat päätyvät vuosien myötä tähän viimeiseen vaihtoehtoon, ja oppivat olemaan tyytyväisiä siihen mitä on.

En usko. Kristus on meissä oleva konkreettinen todellinen asia, riippumatta uskonnosta ja siitä kutsuuko sitä Kristukseksi vai buddhaluonnoksi vai Atmaniksi vai Todelliseksi Korkeammaksi Itseksi vai Sieluksi, ja sen tason voi löytää uskonnosta riippumatta, ja siten tietää mikä on nimen ja muodon tuolla puolen. Silloin tietää jo olevansa taivaassa ja iankaikkisessa elämässä, eikä enää etsi mitään. Kuolemattomuutta ja iankaikkista elämää etsivät vain ne, jotka kokevat olevansa kuolevaisia. 

Ei se ole niin kovin vaikeaa, kun on havainnut, että on vain yksi tietoisuus jossa kaikki ilmenee, ja se sama tietoisuus on myös yksilön tietoisuus. Rajat, joilla koettu rajoittuu omiin ajatuksiin, tunteisiin ja välittömiin aistimuksiin ovat varsin keinotekoiset ja ylitettävissä sen jälkeen kun on tiedostanut tietoisuuden luonteen. Kun on tilassa, jossa kaikki mitä ilmenee, ilmenee itsessä, voi etsiä kaivatun esineen omasta tietoisuudesta.

Itse kyllä aika tarkkaan mietin esim. naapurin auttamisessa näin, koska en halua itselleni omituisen mainetta, enkä aiheuttaa toisille maailmankuvan järkkymiseen liittyvää ahdistusta. Tai sitten sanon, jos kysyjä vaikuttaa jotenkin pelokkaalta sen suhteen mistä tällainen kyky, että helppohan se on arvata, aika samanlaisiin paikkoihin ihmiset tavaraa kadottelee tms. Mutta tosin se, että minulta kysellään joskus apua etsimisessä, tai rukousta sairauden takia, kertonee että kovin hyvin en ole onnistunut pitämään asiaa salassa vaan minulla on jo se omituisen maine ;)

Tuskinpa mitään sellaisia, jotka vakuuttaisivat epäilijöitä. Itse olenkin sitä mieltä, että antaa niiden jotka eivät ole kiinnostuneita, rauhassa olla kiinnostumattomia. Sama koskee Jumalasta teoreettisena tai filosofisena kysymyksenä kiinnostuneita: en usko että niiltä tasoilta voi saada pitäviä todisteita Jumalasta. 

Sitten taas on niitä, joilla on Jumalan kaipuu, mutta he eivät yleensä etsikään konkreettisia todisteita vaan hengellistä yhteyttä. Se taas on hyvinkin mahdollinen, siis oma sisäinen kokemus siitä että Jumala konkreettisesti on. Mutta että edes siihen kokemukseen pääsee, ensin täytyy yleensä olla jonkinlainen usko tai toivo ilman kokemusta tai todisteita, koska useimpien täytyy sen eteen tavalla tai toisella ponnistella, eikä sitä tee ihminen joka ajattelee että tuskinpa mitään Jumalaa edes on.