Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko vihdoin vastata kysymykseen miksi se "rakastava ykseys" pistää meidät leikkimään tällaista sairasta leikkiä, jossa me "illuroristisesti kärsimme"? Tähän ei saa ikinä mitään oikeaa vastausta, vaan aina sitä samaa tekofilosofista paskaa, joka ei vastaa mihinkään.
Ei, en voi antaa sinulle mitään sellaista käsitteellistä vastausta, mitä et torjuisi tekofilosofisena paskana.
Mutta sinä olet se rakastava ykseys pohjimmiltasi. Kysy sitä omasta sisimmästäsi.
Samaistun enemmän kaiken polttavaan vihaan. Ihmiset ovat vastenmielisiä tekopyhiä paskoja enkä ikinä halua kuulua mihinkään "ykseyteen" heidän kanssaan. Mitä se oma sisinpäni vastaisi?
"Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Se ei tarkoita vain sitä, etteivätkö ihmiset tietäisi tekevänsä väärin. Useimmiten ihmiset ovat ikäviä ei niinkään perimmäisestä satuttamisen halusta vaan omasta stressistä, omista aroista paikoista ja menneisyyden haavoista, peloista jne käsin. Mutta on niitäkin, jotka sanoisivat, että kylläpäs minä tiesin ihan tarkkaan mitä tein, ja se oli sille ihan oikein!
Pohjimmiltaan ei-tietäminen on sitä, ettei koe olevansa yhtä olemusta niiden muiden kanssa. Silloin on helppo nähdä toinen vihollisena ja uhkana, jonain täysin toisena jonka haluaisi jopa tuhota. Jos kokee olevansa samaa henkeä ja elämää "vihollisenkin" kanssa, ei häntä voi samalla tapaa vihata. Se on enemmänkin kuin joku oma ruumiinosa olisi kipeä ja tuottaisi vaivaa, mutta enemmän sitä toivoisi että sen saa kuntoon kuin haluaisi poistaa sen kokonaan saati vahingoittaa sitä lisää.
Kuten monessa asiassa tässäkin on vaiheita. Myötätunto sen kautta, että tietää että itselläkin ihmisenä on omat puutteet ja epämiellyttävät piirteet on usein ensimmäisiä airuita. Tai sen ymmärtäminen, että elämä on kaikille vaikeaa, joten käy sääli kaikkia täällä rämpiviä ihmisiä, niitäkin jotka kiukuttelee kovasti. Hengen tai olemisen tason ykseyden kokeminen tai toisen näkeminen hengellisessä tosiolemuksessaan persoonan naamion takaa helpottavat asiaa vielä huomattavasti, mutta se on jotain mistä kaikki eivät ole kiinnostuneita, tai johon päästäkseen eivät jaksa kilvoitella. Ja se on ihan ok niin, kyllä myötätuntoinen ihminen voi olla ilmankin.
Myötätunnossa on myös järkeä oman itsen kannalta, sillä jatkuva vastustaminen ja vihaaminen syö sielua ja vie energiaa. Jotkut päätyvät siksi esim. anteeksiantoon pääosin itsekkäistä syistä, ei siksi että heitä erityisemmin kiinnostaisi väärintekijän hyvinvointi vaan siksi, etteivät he halua enää itse kantaa sitä synkkää energiaa jatkuvasti.
Kvanttiaiheesta vielä erityiskäsittelyyn Joe Dispenza, koska hän on hyvin suosittu opettaja ja olen lukenut yhden hänen kirjansa. Kirja oli erikoinen sekoitus kansantajuista kvanttifysiikkaa, psykologiaa, Vetovoiman lakia (perusteltuna kvanttifysiikalla) ja spiritualiteettia.
Kirjasta löytää esimerkiksi esittelyjä kvanttitasolla havaituista ilmiöistä, mutta sitten vedetään mutkat suoriksi ja väitetään että ihminen tuosta vaan voi saada sellaiset ilmiöt ilmenemään myös makrokappaleiden maailmassa. Ihmisen elämä voi muuttua millaiseksi vaan, kunhan oppii "suuntaamaan havainnoijan vaikutuksen ja romahduttamaan aaltofunktion juuri sellaiseksi todellisuudeksi, jonka haluaa". En itse asiassa ole varsinaisesti edes niinkään väitettä vastaan, vaan sitä vastaan, että edelleen annetaan käsittää että kyseessä on tieteen piirissä oleva asia, jotain todistettua.
No, jos ajatellaan että Dispenza olisi oikeassa, ja tuo olisi mekanismi jolla haluttujen asioiden manifestaatio tapahtuu maailmassa, niin hänellä on varmasti antaa jokin (väistämättä mystinen ja metafyysinen, ei tieteellinen) keino, jolla tämän voi saada aikaan? Pieni epäkliimaksi on, että pitäisi alkaa vatvoa millainen ihminen on, millaisena esiintyy muille, mitä osia persoonallisuudesta pitäisi kehittää ja sen sellaista. Tunnustaa minää rajoittavat tunnetilat julkisesti, antautua suuremmalle voimalle ja antaa sen ratkaista ongelmat. Myös perus meditaatiota opetetaan. Nämä kaikki ovat ihan ok ja monelle hyödyllisiä, mutta se kvanttifysiikkaosuus oli kyllä aivan irrallinen ja tarpeeton. Puhumattakaan siitä että oikeastaan pitäisi ostaa kirjan tekijän "oikealla tavalla aivoaaltoja synkronoivia" meditaatioita äänikirjoina tai mennä maksullisiiin tilaisuuksiin, eikä vain meditoida ja pohtia tunne-elämäänsä itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
KM, mitä ajattelet kvanttifysiikasta ja -mekaniikasta?
Hyvin mielenkiintoisia tutkimusaloja, joiden havainnoilla on ollut hyödyllinen vaikutus myös hengellisyydelle siinä mielessä, että maailmankaikkeus joka hetken jo näytti pelkältä melko tylsältä mekanistiselta koneelta, alkoi näyttäytyä eri valossa. Kvanttimaailma voi olla myös innoittaja metafyysiselle pohdinnalle, ja käyttävät jotkut tällaista "kvanttispirituaalisuutta" tienään hengelliseen heräämiseenkin.
Siinä ei ole mitään vikaa, kunhan ymmärretään että kyseessä ei kuitenkaan ole tieteellinen todistus esim. Jumalasta, tietoisuuden kaikkiallisuudesta, manifestaation mahdollisuuksista tms. Tosiasia kun on, että kvanttifysiikan ilmiöistä ei voida nykytiedoin mitenkään matemaattisluontoisesti suoraan johtaa hengellisiä asioita, jotka siis nyt olisivat pois uskon alueelta ja tieteen todistamia. Valitettavasti hyvin monet kirjoittajat yrittävät väittää tällaista, mikä ei edistä hengellisyyden asiaa yhtään. Kun vielä näitä olevinaan tieteellisiä todistuksia tekevät ihmiset jotka eivät ole lainkaan päteviä niitä tekemään, lopputulokset on usein melko noloja. Innokkaat kvanttispiritualistit vievät tieteellisesti ajattelevia ja koulutettuja tuttujaan johonkin new age elokuvaan jossa puhutaan näistä kvantti-ilmiöistä, ja innostumisen sijaan lopputulos voikin olla, että ei mitä paskaa, eivät ne edes ymmärrä mikä on esim. Heisenbergin epätarkkuusperiaate ja kuitenkin käyttävät sitä todistelemaan väitteitään, ja lisää samanlaisia väärinymmärryksiä.
Kvanttijutut on myös muoti-ilmiö. On kvanttiparantamista ja ties mitä. Sanan kvantti voi vain lätkäistä harjoittamansa asian eteen niin se on heti modernimpi ja vetoaa joihinkin niihin, joiden mielestä vaikka yksisarvisterapia olisi täysin järjetön ajatus. Tosiasiassa voi olla että kvanttifysiikkaan olevinaan perustuvan terapian tieteellinen pohja on ihan täysin yksisarvisterapiaa vastaava. En ole siis itse sitä mieltä että hengellisillä asioilla pitäisi olla tieteellistä perustaa, mutta on väärin väittää että niillä olisi, jos ei tieteen säännöin sitä ole. (Jatkan vielä toiseen postaukseen eräästä lukemastani tämän alan opettajista)
Vierailija kirjoitti:
Sanahelinää.
Ei yhtään konkreettista todistetta ole esittää sekavan sepustuksensa tueksi. Sellaiset olisi kyettävä esittämään ennen kuin päästään millimetriäkään eteenpäin.
Vastuu todisteista on aina väittäiden esittäjällä. Ellei niitä ole antaa, peli vihellettäköön poikki siihen paikkaan.
En ole esittämässä mitään todistettavia väitteitä koskien tieteen käsittelemää aineellista maailmaa, eikä minua kiinnosta ollenkaan vakuuttaa asiasta ei-kiinnostuneita ihmisiä siitä, että näkemykseni tai väitteeni ovat totta. Ne ovat pointtereita niille, jotka ovat itse samalla tiellä, ja joiden sisin itse sanoo heille, että tämä on itselle merkityksellistä. Muut saavat vapaasti pitää hölynpölynä.
Kaikki sielut ovat yhtä vanhoja tai nuoria kuin Olevaisuus ja Ikuisuus itse, koska ne ovat osa sitä. Mutta kyllä, jotkut tulevat tänne kokemaan vain lyhyen visiitin. Tällaisissa tapauksissa, joissa kuoleva lapsi tietää lähtevänsä ja hyväksyy sen, todennäköisesti se kehitystehtävä jota hän tuli tekemään on juuri se, että lähtee viimeinkin hyväksyen, pelotta, tietoisena kuolemanjälkeisestä. Ei välttämättä ollut enää niinkään halua kokea mitään ihmiselämästä, vaan vain kuolema oli se, mikä oli vielä kokematta sillä tavalla, kuin sielu itse halusi sen kokea.