Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
ihan puhdasta kusetusta ne jotka miinustaisivat, miinustaisivat itsensä ulos, jos valaistunut tulisi maalle miten kävi, mestattiin. uskonto missä muu, saada ihmiset orjiksi. uskonto on henkilökohtainen asia aivan turha hakea sitä muualta ja hakea valaistusta muilta. toki on näitä "messiaksia" joita voi seurata mutta kannattasko se, sytkärin jos olisit vienyt luolamiehille olisit ollut messias, se siitä. tutki itseäsi sieltä löytyy "valo" jos löytyy, hyvä vs paha.
Niin, useimmat niistä messiaista juurikin opettavat etsimään itsestä. Niin kuin Jeesus, joka kehotti etsimään Taivasten valtakuntaa. Ja missä tämä taivasten valtakunta hänen mukaansa oli? "Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."
Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.
Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.
Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.
Ethän sinä silloin kohtaa läheisiäsi, jos inkarnoidut täysin eri tietoisuuteen. Niinhän hekin!
Se miten monet kokevat on, että elämien välillä he ovat hetken ajattomuuden tilassa, jossa voi kohdata henkilöiden kuolemattoman, muuttumattoman ydinolemuksen. Tosin ei sekään kovin harvinaista ole, että ihan tavallisessa inhimillisessä tietoisuudentilassa oleva ihminen kokee jollain tapaa kohtaavansa jonkun jonka selittämättömällä tavalla kokee tunteneensa "aina". Näin voi kokea jopa ihminen joka ei edes usko jälleensyntymiseen varsinaisesti, ja ihmettelee sitten tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."
Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.
Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.
Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.
Voit kokea niin halutessasi jo eläessäsi sen että kuolema ei ole kaiken loppu ja nähdä kuolleet läheisetkin. Enkä tarkoita mitään perinteisiä meediotouhuja vaan tietoisuuden tilan laajentamista niin, että ajan ja paikan rajat voi ylittää.
Mutta kyllä, on mahdollista valita muunlaisia olemassaoloja kuin inhimillinen ja moni niin jossain vaiheessa tekee. Ei halua enää tämän pelin, tämän illusorisen kollektiivisen luomuksen, sääntöjä ja rajoituksia, vaikka aikanaan peli niiden puitteissa oli oikein mukavaakin, tai ainakin kiinnostavaa ja jännittävää.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt muuten sinulta KM, mitä sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen? Katoaako koko yksilöllisyytesi vai oletko yhtä Jumalan eli kaikkeuden kanssa mutta pystyt yksilöllistymään Jumalasta halutessasi?
Pohjimmiltaan, perimmäisestä näkökulmasta, aikaa ei ole, ei siis ole syntymistä tai kuolemista, yksilöitymistä tai ykseyteen palaamista. Kaikki mitä on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Jumala ilmenee aina sekä ykseytenä että kaikkina individuaatioinaan. Tämä on jotain, minkä ihminen voi kokea jo täällä eläessään, jos etsii tietoisuutensa laajentamista ja pääsee ykseyden tietoisuuden tasoon asti.
Noista tietoisuuden tasoista yleensä: kaikki ihmisten tasolla tuntevat tasot valvetila, unelmointi/kevyt uni ja syvä uni. Mutta sen jälkeen on useita tasoja joita henkinen tai hengellinen etsijä voi kokea. Neljäs taso on nykyhetken ja hiljaisuuden taso. Tätä kokee jokainen hetkittäin ja sitä on mahdollisuus syventää ja pidentää meditaation avulla. Hiljaisuuden hedelmä on rauhallisen onnen tai autuuden kokemus. Kovin moni ei kuitenkaan viitsi tehdä sitä niin paljon, että päätyisivät seuraavalle tasolle, kosmisen tietoisuuden tasolle, jonka voi sanoa jo olevan valaistunutta tietoisuutta. Tähän tilaan liittyy samaistumattomuus ajalliseen olemukseen ja maailman illuusioluonteen näkeminen. Seuraava taso on Itse- tai Jumala-tietoisuus, jossa Kokonaisuuden ja Itsen, ja Itsen ja kaiken ilmenevän, ykseys aistitaan itsestäänselvästi. Ensimmäistä kertaa henkilö myös oikeasti kokee, silmästä silmään, mikä on Itse, Sielu, Jumala (jos tahtoo käyttää teististä kielenkäyttöä, se ei ole mitenkään välttämätöntä). Mutta vielä tämäkin on ylitettävä ja noustava yksi askel jotta päätyy Ykseyden tasolle, jossa ei ole enää Itseä ja egoa, aikaa ja ikuisuutta, perimmäistä ja illusorista, eläviä ja kuolleita, nuoria ja vanhoja.
Ykseyden tasolta ei tavallaan ole paluuta, ei siitä että jopa esittäessään ihmistä tai muuta ajallista olentoa, tietää koko ajan mikä on Todellisuus. Kuolemalla ei ole enää kauheasti merkitystä, kun näkee miten koko kuoleman ja elämän raja on illusorinen, vain dualistisen tietoisuuden jäännösten (jotka on pakko pitää niin kauan kuin haluaa pystyä kommunikoimaan tämän todellisuuden tason ihmisten kanssa) ylläpitämä harha. Kuolema on lähinnä valepuvun riisuminen.
Kyllä tässä maailmassa usein on niin käynyt, että ne jotka ovat olleet hyvin erilaisessa tietoisuuden tilassa kuin muut ympärillään, on pelon ja vierauden takia joutuneet vainotuiksi tai jopa tapetuiksi. Kokemus ajan ja keholliseen/mielelliseen itseen samistumattomasta tilasta tosin on hyvin erilainen kuin samaistuneesta tilasta voisi kuvitella, se ei ole varsinaisesti kärsimystä millään syvällä tasolla.