Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Miksi joskus kun katson toista kissaani silmiin, tuntuu siltä kuin katsoisin itseäni? Tunnen hetken yhteyden ja kissakin sitä aina vähän säpsähtää ja äkkiä katsoo muualle. Toisen kanssa tuota en ole kokenut. Tunnistan sen saman tietoisuuden/elämän joka on sama minussa ja kissassani?
Kyllä, ja se on perimmäinen totuus kaikesta, mikä on. Kristillisessä kielessä sanotaan, että Jumalalla on vain yksi Poika, Kristus. Minulle se tarkoittaa sitä minkä itse koen elävänä todellisuutena: on vain yksi Tietoisuus joka ilmenee kaikissa muodoissa - Tietoisuus joka minä olen. Ja sinäkin olet. Ja kissasi on. Kaikki ne ovat sama tietoisuus ilmenemässä näennäisesti erilaisissa muodoissa. On Ilmentymätön, Isä, ja Ilmentyvä, Poika, joka on yksi, vaikka ajan ja paikan maailmassa näyttääkin suurelta määrältä erilaisia objekteja ja olentoja. Ja lopulta ilmentymättömän ja ilmenneen erokin on illusorinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu ihmisille, jotka tekevät itsemurhan?
Ei mitään sen ihmeellisempää kuin niillekään, jotka poistuvat ihmiselämän kokemuksestaan vasta kun on aivan pakko, kun keho tuhoutuu tai lopettaa toimintansa. On ollut kauhistuttava opetus, että joskus on kristinuskossakin opetettu, että itsemurhaa seuraisi jonkinlainen tuonpuoleinen rangaistus. Että ensin elämä olisi liian helvetillistä kestettäväksi, mutta se olisikin vasta pientä alkusoittoa itse varsinaiselle helvetille, jonne päätyy tekonsa seurauksena. Asia ei onneksi ole näin.
Vierailija kirjoitti:
Onko Lorna Byrne tuttu? Voisitko kommentoida häntä, jos olet lukenut hänen kirjojaan?
Luulen, että aika monet pettyvät hänen kirjoihinsa, vaikka alkuun voivat innostua, koska loppujen lopuksi niistä jää käsitys, että hienoa Lornalle, että hän näkee enkeleitä ja kokee kaikkea taivaallista, mutta mitä se oikeastaan minua auttaa jos minä en näe enkä koe mitään suojelusenkeleitä ja muita lohdullisia yliluonnollisia asioita.
Sellaisten kokemusten etsiminenkään ei ole kestävä tie mihinkään henkisessä elämässään. Jos kokee lohtua Lornan enkelien sanomasta, sen toki voi ottaa vastaan, mutta harvalle siitä sen enempään on. (Ja monia häiritsee Lornan usein lapsenomaiset, niin kovin selvästi ihmisen mielikuvituksen värittämät enkelihahmot liikaa, että saa otettua viestiäkään vakavasti)
Kyllä se on ihan mahdollista, harrastelin sitä ihan kokeiluna itsekin silloin, kun olin vähitellen palaamassa ateisti- ja materialistikaudeltani siihen, että olen sittenkin avoin mahdollisuudelle, että jotain yliluonnollista voi olla, mutta en usko muuhun kuin siihen mitä itse koen. Sillä asenteella tuli kokeiltua monenlaistakin.
Kolmiulotteisen tietoisuuden tason ulkopuolelta katsoen taas kuolleisiin on vielä helpompi ottaa yhteyttä, koska he eivät ole sen kuolleempia kuin ihmiskehon silmissä elävätkään. Kun ei ole aikaa, ei ole syntymistä ja kuolemista vaan kaikki on tässä ja nyt. Mutta meediot eivät käytännössä koskaan ota yhteyttä tällä tapaa vaan ajan lähtökohdasta lähtien, ajatuksesta että on joku raja jonka taakse täytyy erityiskeinoin saada yhteys. Ja se erityiskeino on paljon pienempi tietoisuudentilan muutos kuin ajan ylittänyt tietoisuus.
Sanomattakin on kuitenkin selvää, että meedioissa on myös julkisuudenkipeitä ja huijareita, varsinkin niiden joukossa jotka sanovat kanavoivansa jotain kuuluisaa henkilöä.