KirkkoSisko

Heippa ap.

Diakoniatyön antamat avustukset määräytyy seurakuntakohtaisesti, eli koko Suomen kattavia yleissääntöjä ei ole. Joissain seurakunnissa on jonkinlainen joululahjakampanja, jossa annetaan lahjatoiveet lapsille ja vapaaehtoiset lahjoittajat ostavat joululahjoja. Joissain seurakunnissa saattaa saada esim. lahjakortin tiettyyn kauppaan. Rohkaisen sinua soittamaan /meilaamaan /menemään päivystysvastaanotolle (riippuen kyseisen srk;n käytännöistä) sen alueen diakoniatyöntekijälle, jonka alueella asut. Kirkkoon kuulumista ei kysellä.

Hei ap.

En ota kantaa miesystäväsi elämään, vaan omaan kysymykseesi.Kirjoitat lopussa, että mies lupaa ryhdistäytyä. Se ei kuulosta minun korviini aikuisen, tasaveroisen suhteen perustalta. Jos suhde lähtee alkuun olettamuksesta tai toiveesta, että toinen osapuoli muuttuu, jotta parisuhde voisi hyvin, on lähtökohta mielestäni epärealistinen. Jokainen voi vastata vain omasta käyttäytymisestään. On eri asia toivoa jotain yksittäistä asiaa toiselta, kuin kokonaista elämänasennetta. Mielestäni asetelmassa näkyy hierarkkisuus, jos toinen osapuoli 'lupailee' muuttuvaansa. Suhteen elinehto on kummankin osapuolen itsenäisyys ja erillisyys, jota pitkin lähdetään läheisyyden, kumppanuuden ja sitoutumisen siltaa rakentamaan. Mitä ajattelet tästä? 

Hei ap ja muut.

Saitkin jo monta vastausta.

Ajattelen, että parisuhde edellyttää kummankin sitoutumista vapaaehtoisesti suhteeseen. Yksin ei voi parisuhdetta muodostaa.

Jos odotukset ja tarpeet kumppania kohtaan ovat ratkaisevan erilaisia, suhteesta muodostuu jatkuva pettymysten ja turhautumisen ajojahti. 

Jos kysymyksesi koskee itseäsi, voit halutessasi lähteä hakemaan tukea myös pariterapiasta tai ihan vaikka yksiksesikin. Kannustan pohtimaan asiaa mahdollisimman suoraan ja avoimesti. Joskus ihminen helpommin jämähtää tuttuun vanhaan, kuin ottaa vastuuta muutoksesta, jota oikeasti tarvitsisi.

Jos kysymyksesi koskee jotakuta läheistäsi, suosittelen pitäytymään  erossaheidän suhteensa määrittelystä. Kukaan ei voi tietää ulkopuolelta, mitä elementtejä missäkin parisuhteessa on, näyttääpä se ulospäin miltä tahansa, ja toisekseen jokainen on joka tapauksessa itse vastuussa parisuhteensa tilasta ja sen hoitamisesta.

Hei. Ikävä kuulla, että taloudellinen tukaluutesi on verottanut elämänhaluasikin.

Itsemurha-ajatukset ovat vakava oire voimien vähenemisestä. Niistä kannattaisi ilman muuta jutella lääkärin kanssa mahdollisimman viiveettä.  

Diakoniatyö ei voi olla kenenkään pysyvän toimeentulon takana, mutta kertaluontoista kriisiapua voit hakea myös sen seurakunnan diakoniatyöltä, jonka alueella asut, kuulutpa kirkkoon tai et.

Diakoniatyöntekijän kanssa voi myös kartoittaa taloustilannetta, onko mitään, mitä vielä voisi kokeilla.

Ennen kaikkea kuitenkin diakonia-apu on keskustelua ja tukea, taloudellinen tuki on vain pieni sivulisä tietyissä tilanteissa. Tarkoitus on, että löytäisit keinoja, joilla jaksaa kokea elämä mielekkäänä. 

Jatkan vielä vähän, ap.

Joskus ihmistä 'syö' myös se, jos elämä pyörii liiaksi oman itsen/perheen/työn ympärillä.

Ihminen on sentyyppinen olento, että moni kokee elämäänsä merkitystä siitä, että liittyy johonkin omaa elämää suuremman hyvän toteuttamiseen vapaaehtoistyössä. Voisiko olla, että kun oma elämäsi tuntuu olevan järjestyksessä, sinun vuorosi olisikin nyt antaa toisille? Voisiko se aito ilo ja aidot tunteet löytyä myötätunnon kautta? Onko sinun sydäntäsi lähellä eläimet, luonto, vanhukset, lapset, yksinhuoltajat jne, mitäs, jos antaisitkin aikaasi, energiaasi ja osaamistasi heille? Vapaaehtoistyötä tarjoavat monet yhdistykset ja järjestöt, myös seurakunnat. Miltä kuulostaa.