KirkkoSisko

Hei sinä joka kerroit olevasi työpaineessa ja koit, että neuvot on joutilaalle: Myös työkiireissä ja kaikissa tilanteissa voi harjoittaa elämistä hetki kerrallaan. Ihminen ajautuu stressissä helposti pelkäämään tulevaa, katastrofiajattelu vaanii meitä kuin peto pahaa-aavistamatonta saalistaan, mutta sille ei saa antaa periksi. Sitä vastaan pitää  tietoisesti opetella 'vastaansanomista'. Jos stressi ja työpaineet ovat jatkuvia, nujertavia ja raskaita, hakeudu työterveyshuoltoon. Ajoittainen stressi kuuluu elämään mutta jatkuvalle pitää tehdä jotain joko työnkuvan suhteen tai muuten. Pidä huoli itsestäsi, jotta pystyt elämään omaa elämääsi.

Ihana kysymys, ap!

Kysymyksessäsi on tärkeä sana: OPIN. Läsnäoloa, preesens on taito siinä missä moni muukin ihmisen taito ja sitä voi todellakin oppia, harjoittaa, kerrata, oppia...

 

Ajattelen että pari näkökulmaa voi auttaa matkalla läsnäolokykyyn.

1. Hyväksy, että murheita ja huolia tulee. Huomenna voi kaikki olla mennyttä. Mutta jos sinulla tänään tällä hetkellä on hyvä olo, se ei huomisen murheista mitätöidy. Hyvät hetket jäävät hyvinä linnunsiipinä ihmisen sydämiin ja tekevät sinne pesää

2. Anna anteeksi.

Niille jotka rikkoivat , niille, jotka eivät rikkoneet mutta muuten vaan toivat tuskaa ja itsellesi

3. Hyväksy elämän epätäydellisyys.

Hyvä hetki on riittävän hyvä vaikkei se olisi täydellinen. Jos istut hetken sohvalla teemuki käsissäsi ja naurat vaikkapa lapsen pöhköilylle, se ON hyvä hetki vaikka samalla olisikin murheita muualla. Asiat ei ole joko tai vaan sekä että. Useimmiten. Hyvä on tarpeeksi hyvää, tavoittelematta ja vertaamatta.

Mitä tuumaat tästä

Hei. Lyhytaikaista kriisiapua (pääsääntöisesti maksusitoumus ruokaan) voit tosiaan hakea sen seurakunnan diakoniatyöltä, jonka alueella asuit, kuulutpa kirkkoon tai et. Eri seurakunnissa on erilaiset avustuskäytännöt, toisissa on päivystysvastaanotto, toisisa ajanvaraus. Google neuvoo yhteystietoihin :)

Kannattaa myös käydä läpi kunnolla se oma taloudellinen tilanne vaikkapa marttojen sivuilla olevan talousselvityksen kanssa  http://www.martat.fi/rahat/taloustesti/  ja miettiä, millä muutoksilla tulevaisuudessa selviää

Tsemppiä sinulle.

Hei ap.

Jotain rohtoa tunnet tarvitsevasi.

Kerrot rakkaudettomasta liitosta. Oletko siinä yhä? 

Tuntuu, että ihastuksestasi etsit ikään kuin velan maksua menetetyn rakkauden tilalle? 

Ikävä kyllä se ei taida mennä niin.

Voisiko sopiva lääke löytyäkin siitä, että rakastaa itseään. Se alkaa aina siitä, että uskaltaa katsoa elämäänsä silmiin, hyväksyy sen, ottaa vastuuta siitä mikä on oma osuus, antaa anteeksi itselle ja toisille -- kunnes on vapaa. Vapaana ja itsensä hyväksyvänä ei enää riudu odotuksessa aikaa pakoon juosten, vaan elää joka hetkeä. 

Meni ehkä vähän filosofiseksi, en tiedä. Mitä tästä tuumaat? Osuiko yhtään samaan mietteittesi kanssa?

Hei, otit esille yhden parisuhteen tärkeimmistä kysymyksistä: Kyky olla erillinen.

Parisuhteessa terve vuorovaikutus syntyy vastaparien erillisyys - läheisyys välille. Läheisriippuvuudessa kyse on siitä, ettei osaa olla terveesti erillinen vaan ikään kuin velkoo toiselta omaa itseään.

Kukaan ei voi muuttaa toista. Miehesi on itse tehtävä oma psyykkinen työnsä, sitten kun hän on siihen valmis. Mutta mitä sinä sitten voit tehdä? Eroaminen voi olla terve vaihtoehto, mutta myös on mahdollista oppia ottamaan itselleen rajat ja lisätä omaa itsenäisyyttään, ettei mene 'imuun' mukaan. Miten silloin on mahdollista ylläpitää läheisyyttä, niin, että silti suhteessa olisi me-henkeä ja yhteenkuuluvuutta? Uskoisin, että pariterapia on tarpeen, vaikka kumpikin kävisi omassaankin, että sovitaan ikään kuin pelisäännöt ja miten virheellisiä toimintamalleja puretaan ja ryhdytään opettelemaan suotuisampia vuorovaikutustaitoja.

Toivotan voimia ja viisautta päätöksien edessä