KirkkoSisko

Yksinäisyys on monelle vaikea teema kohdata, jos se ei ole oma valinta.  Yksinäisyyden ja ulkopuolisen kokemusta pahentaa se, että vertailee omaa elämäänsä muiden onneen - tai siihen, miltä se näyttäytyy.  Monen kesälomamatkakuvahehkutuksen takana voi kuitenkin olla paljon salattua ja kätkettyä kärsimystä. Ei siis ole mitenkään automaattista, että perheessä / sukulaisten kanssa eläjä olisi automaattisesti jotenkin onnellisempi kuin yksineläjä. 

Mutta yksinäisyys tuo myös turvattomuutta: kuka ottaa koppia, jos minulle käy jotain? Mikä on minun turvani?

 Missä määrin voin alkaa avautua niille mahdollisuuksille, jotka toisivat elämään lisää ihmissuhteita ja vähentäisivät ulkopuolisuuden kokemusta? Nyt, kun toivottavasti korona alkaa hellittää, avautunevat myös monet osallistumisen mahdollisuudet. Moni kokee erilaisista vapaaehtoistöistä suurta merkityksen tunnetta elämäänsä.  Yksinäisyyden vastavoima on juuri se merkityksellisyys: voin liittyä johonkin porukkaan, joka tekee hyvää jonkin asian eteen, olipa se luonnonsuojelu tai vaikkapa erilaiset auttamistyön mahdollisuudet.  Erilaisissa kulttuuri- ym. tapahtumissakin tarvitaan järjestelyyn vapaaehtoisia, sitten kun taas tapahtumat voivat alkaa. Myös seurakunnissa on monenlaisia tehtäviä tarjolla. 

Jos ap haluat, tutkaile, voitko asuinalueellasi löytää paikkasi  jonkun toimijan vapaaehtoistyössä ja siten vahvistaa kokemusta toisiin liittymisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

Hei ap.  Otat puheeksi yksittäistapauksen, jossa et saa kaipaamaasi selkeää vastausta kaveriltasi.  

On lähtökohta, että suoriin kysymyksiin ja ehdotuksiin on kohteliasta vastata. Koskee niin hääkutsuja kuin lenkille lähtöäkin.

Mutta toinen näkökulma on se, miten itse voit toimia selkeyden eteen.   Minulle on ollut tärkeä oivallus Keep it simple -ajattelu. Jos toivot jotain, pyydä sitä.  Hymiön lähettäminen ei kuitenkaan ole piste keskustelulle.  Voit edelleen ilmaista, että haluat vastauksen. Omaan suuhusi sopivat sanat:  Mikä ilta sinulle sopisi? Voin tuoda takeaway ruoat, jos keität kahvit - tms.   Eli voit keskittyä omaan selkeyteesi ja ilmaista toiveen yksiselitteisestä vastauksesta ilman närkästymistä tai tilanteen tulehtumista. Olisiko tämä sinulle okei?

Hei ap.

Otit esille elämän monet tasot, käytännön arjen lisäksi ihminen kaipaa myös syvempiä tasoja.

Luultavasti jokainen joutuu tämän kysymyksen tavalla tai toisella elämässään vastaanottamaan, vaikka selkeitä vastauksia ei löytyisikään heti. 

On kuitenkin monissa tutkimuksissa todettu, että merkityksellisyyden kokemus liittyy usein siihen, että pystyy auttamaan jotakuta muuta tai toimimaan tavallaan 'itseään isompien' tavoitteiden eteen. Joillekin se on vapaaehtoistyötä vaikkapa tukihenkilönä, jotkut toimivat ympäristö- tai eläinsuojelujärjestöissä, jotkut vaikkapa vetävät nuorille harrastuskerhoja, mitä kukakin. Mutta näitä yhdistää se, että osallistutaan johonkin hyvään, isompaan tavoitteeseen ja koetaan osallisuuden lisäksi myös yhteyttä toisiin. 

Onko sinulle tullut mieleen,  että voit olla tekemässä hyvää jonkin vapaaehtoistoiminnan kautta? Löytää mielekkyys ja merkitys itsen lisäksi laajemasta yhteydestä. Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuntien, järjestöjen, seurakuntien, yhdistysten jne toimijoiden kautta.  Vaikka vapaaehtoistoiminta on antamista, se on ehdottomasti myös saamista.  Löytyisikö siitä se syvempi tyytyväisyyden kokemus? 

Ystävyys on yleensä ihmisille merkittävä, syvällinen ihmissuhde, jossa toivoisi läheisyyttä ja avoimuutta. 

Ap, sinua kummastuttaa, että ystävä on avoin tietyissä asioissa, mutta tietyt asiat kuulet muuta kautta.

Emme tietenkään voi arvailla, miten asia ystäväsi kannalta on. Mutta mieleeni tuli muutamia kysymyksiä. Halutessasi voit omassa mielessäsi miettiä näitä

1) Onko niistä 'kertomatta jääneistä' asioista aikaisemmin ollut riitaa tai skismaa - eli onko tavallaan tarinalla historia,  mikä selittäisi sen? 

2) Kun tapaatte, onko sinulla (ja teillä molemmilla) tapana  antaa toiselle tilaa, kysyä kuulumisia, kuunnella toisen kuulumisia. Miten sulla on mennyt viime aikoina / miten jakselet / mitä kuuluu-  Jos ei, sitä kannattaaa kokeilla.

3) Näetkö mahdollisena kertoa ystävällesi tunteistasi: Hei, huomaan, että tulin surulliseksi kun kuulin muuta kautta että sinä XXXX. Olisin toivonut kuulevani sen sinulta itseltäsi. 

Ja sitten se ehkä itsestäänselvä mutta silti niin vaikea asia: toista ei voi muuttaa. Vain itseensä ja omiin kommunikaatiotaitoihin voi vaikuttaa. Jos ystäväsi on valinnut olla kertomatta asioita, et oikein voi muuta kuin hyväksyä seikan. 

Mitä näistä ajatuksista sulle tulee mieleen?

Hei ap.

Kirjoitat kokevasi epäonnistumisen tunnetta elämäsi suhteen. Minulle tulee mieleen, että olet varmasti kokenut paljon vastoinkäymisiä jotka ovat verottaneet sietokykyäsi. Olisiko sinulle hyvä käydä jonkun kanssa juttelemassa elämäsi polusta ja omista ajatuksistasi sen suhteen? Uskon, että kun ihminen saa hyväksyvässä ilmapiirissä kertoa omista tunteistaan, niiden negatiivinen voima hälvenee. Toisen ihmisen empaattinen kuuntelu lisää arvostamisen kokemusta. 

Joka tapauksessa: jokainen myös epäonnistuu elämässään. Joskus olen muistellut luontodokumenttia. Gepardi, maailman nopein maanisäkäs, epäonnistuu saalistamisessaan 80% kerroista. Vain muutama 'menee putkeen' ja se yrittää kuitenkin aina parhaansa. Silti ne muutamat onnistuneet saalistukset pitävät lajin hengissä. Ihminenkin tarvitsee onnistumisenkokemuksia, mutta ei joka kerralla. Epäonnistumiselle ei myöskään tule antaa liian suurta painoarvoa, se kuuluu elämään ja ensi kerralla voi koettaa taas uudestaan.

Voimia ja empatiaa sinulle.