KirkkoSisko

Tästä kysymyksestä olen ainakin kiitollinen.

Kiitollisuus on paras vastamyrkky katkeruutta vastaan. Kun pystyy näkemään asiat, joista on kiitollinen, katse ei kiinnity liikaa siihen, mitä elämästä puuttuu.

Iloista päivää kaikille!

Hei ap. Kerrot oireistasi, jotka tuntuvat varmaan ikäviltä ja varjostavat elämääsi. Suosittelen ja kannustan sinua hakeutumaan lääkärin hoitoon. Vaikka itse epäilet lapsuuden kokemusten vaikuttavan vointiisi, on mahdollista tai ainakin pitää poissulkea myös fyysiset sairaudet. Sen lisäksi lääkäri voi tarvittaessa ohjata sinut myös keskusteluavun piiriin tukea saadaksesi. 

Hei. 

Syytät itseäsi huonosta kompromissien tekokyvystä.

Kuitenkin viestissäsi ilmenee, että ymmärrät ja kuulet myös miehesi näkökantoja. Minusta ei vaikuta siltä, että olisit välinpitämätön ja itsekäs määräilijä.

Ehkä enemmän kyse on henkisestä elastisuudesta. Sitä voi onneksi elämässään harjoittaa ja lisätä, eli kukaan ei ole 'määrätty' olemaan joustamaton. 

Joustava ja elastinen ihminen kyllä näkee omat tarpeensa ja mahdollisen ristiriidan. Mutta hän pystyy enemmän siihen, että näkee kulloisenkin tilanteen hyvät puolet, mahdollisuudet ja edut (kun taas joustamaton näkee kärjistetysti ilmaisten huonot puolet, uhkat, riskit ja huolet).  Joustava, elastinen mieli uskoo voivansa elää turvassa vaikka olosuhteet muuttuisivatkin: turva ei ole 'sidottu' esim. kaupunginosaan tai muihin ulkoisiin tekijöihin. Kysymys on sopeutumiskyvystä. Ihmiskuntakin on sopeutunut erilaisiin lämpötiloihin, ruokavalioihin ja maastoihin historiansa aikana. 

Kyse ei siis ole siitä, että kiellät omat tunteesi ja tarpeesi, vaan jos haluat lisätä joustavuutta ja sopeutumista, pyrit uskomaan muutoksessakin säilyttämään itsesi, turvasi ja mahdollisuutesi avoimina. 

Mitä ajattelet tästä?

Hei ap.

Kerrot,että elämäsi on tällä hetkellä stressin ja rasittuneisuuden valtaamaa. Viestisi oli lyhyt, joten vastaan vain yleismalkaisesti, toivottavasti tästä jotain sopii sinun tilanteeseesi.

Lyhytaikainen stressi kuuluu elämään, jos siitä palautuu normaalilla levolla (vapaapäivät yms). Jos stressi on jatkuvaa, tai siitä ei palaudu, tai uusia tilanteita tulee ennen kuin ehdit normalisoitua, on syytä ottaa asia vakavasti. Stressi syö elinvoimaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pitäisi päästä syvemmälle stressin syihin: onko kasaantunut jotain ennustamattomia vastoinkäymisiä vai onko kyse inhimillisestä vuorovaikutuksesta ja sen ongelmista, vai mistä kaikeasta oikeastaan onkaan kyse. 

Perussääntö kuitenkin on: Koeta erottaa ensinnäkin se, mihin voit vaikuttaa ja mihin et voi. Vaikka asia olisi sellainen, ettet voi vaikuttaa siihen (esimerkiksi sairauden puhkeaminen, työttömäksi joutuminen, asunnon irtisanominen tms), voit kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten haet apua ja tukea itsellesi. Jos asia koskee vaikkapa perhe-elämää, voit vaikuttaa siihen, miten puutut ongelmiin, miten otat asiat puheeksi ja millaisia ratkaisukeinoja esität.

Toinen, mikä stressissä helposti hämärtyy, on raja tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden välillä. Stressaantunut ihminen kokee usein, että kaikki on kuolemanvakavaa ja pakollista ja ykkösprioriteettiä. Mutta tätä voi mielessään haastaa ja kritisoida. Jos nyt on poikkeuksellisen vaativa elämänvaihe, silloin jätän vähemmän tärkeät asiat odottamaan (kuten ikkunanpesu, vieraiden kutsuminen tai vaikkapa kesäloma-aktiviteeti) ja keskityn siihen, mikä kaipaa voimiani kaikkein eniten. On vaikea joskus. vähentää omia vaatimustasojaan, mutta se on välttämätöntä, jotta jaksaa. 

Tuntuiko, että tässä olisi mitään juuri sinulle?

Hei ap.

Viestiäsi lukiessani mieleeni nousi, että asialle varmaan kannattaisi tehdä jotain, sillä kyseessä vaikuttaa olevan ei-kertaluonteinen, eli toistuva tilanne, jossa koet toisen kävelevän työntekosi ylitse.

Teillä varmaan kuitenkin on jokin esimies, vaikka kukaan tiimistänne ei olekaan pomo. Mielestäni esimiehen kanssa voisi puhua pelisäännöistä ihan konkreettisesti, kuten miten muutokset tehdään. Jos puhe on kovin 'yläkäsitteistä' kuten mainitsemasi 'keskusteleva puhetapa', tulee ehkä paljon tulkinnanvaraisuutta, millaiseksi tämän kukakin mieltää. Sen sijaan jos on ihan käytännön sopimukset siitä, millä lailla tekstejä muokataan jne, pysytääb paremmin yhteisissä toimintamalleissa.