KirkkoSisko

Hei. 

Kerrot ristiriidasta, joka muuten hyvässä suhteessanne koskee todella isoa ja oleellista asiaa, eli halua perheenlisäykseen. Tämä on keskeinen asia, josta tavallaan ei voi tehdä kompromisessa, koska lapsi joko on tai ei ole.  Tämä on yksi niistä asioista, joissa ihminen joutuu valitsemaan kahden todella merkittävän asian väliltä, jos kumpaakin ei voi saada. Kumpi sinulle viime kädessä on painoarvoltaan tärkeämpi: mahdollisuus saada lapsi vai mahdollisuus jatkaa tätä parisuhdetta. (Tietenkään elämässä ei voi tietää, onnistuuko lapsen saaminen). Jos lapsi on sinun arvomaailmassasi tärkein asia, eikä kumppanisi sitoudu samaan toiveeseen, silloin sinun ainoa mahdollisuutesi lienee hyvästellä tämä suhde ja etsiä perhe muualta. Tämä on kuitenkin raskas ja kipeä valinta, ei kevyt eikä vain 'järjellinen' vaan vahvasti myös tunneasia. Onko sinulle kuitenkin kipeämpää tieto siitä, että tässä suhteessa eläminen ei vie sinua kohti äitiyttä sen tiedon valossa, jonka kumppanisi sinulle antaa?

Tarvittaessa voitte puida asiaa myös pariterapiassa. 

Hei, kerrot hyvin lyhyesti tilanteestasi, joten en voi sitä oikein kommentoida. 

Mutta ihan yleisellä tasolla: Jos työssä on ongelmia, esimerkiksi mainitsemasi kokemus, ettei pärjää työssään, kannattaa asia ilman muuta ottaa puheeksi työterveyshuollossa, esimiehen kanssa tai vaikkapa työsuojeluvaltuutetun kanssa, asian näkökulmasta riippuen.

On kaikkien etu, niin sinun itsesi kuin työpaikankin, että työviihtyvyys on korkea ja työntekijä voi kokea tyydytystä ja onnistumista tekemästään työstä. Jatkuva pärjäämättömyyden tunne nitistää elämänlaatua.

Työterveys voi esim. järjestää kolmikantapalaverin, jossa työnkuvaa tarkastellaan ja pohditaan, mitä tukea tai millaisia järjestelyjä/muuutosta tarvitaan, että tilanne muuttuisi paremmaksi kannaltasi.

Älä kanna taakkaa vain sisälläsi, se lisää epäonnistumisen kokemuksia ja turhaa kipua. Ota asia esille ja pyri löytämään hyviä ratkaisuja pulmiin.

Hei ap.

Oletkin saanut jo edellisiltä vastaajilta hyviä kommentteja.

Sen lisäksi, että opettelee löytämään keinoja alavireisyyden ja yleisesti mielensä hoitamiseen voi tietenkin myös pysähtyä miettimään omaa elämäntarinaa. Jokaisen elämässä on suruja ja murheita. Usein alavireisyys liittyy kulloiseenkin elämäntilanteeseen, mutta joskus selittämättömän alavireisyyden takaa paljastuu myös jotain vanhaa ja mennyttä,  esimerkiksi varhaislapsuuden asioita tai muita jo kauan sitten koettuja, ehkä kapseloituneita tapahtumia. Tarvittaessa näitä voi pohtia myös keskusteluavun piirissä.  Joskus se, että asiat tuo valoon ja 'näkee' oman tarinansa, jo auttaa löytämään kadonneet voimansa ja voi alkaa vihdoin elää omaa elämäänsä enemmän hyväksyvällä ja lempeällä asenteella. 

Vielä jatkan, ap.

Kiitos palautteesta, tarkoitukseni ei ollut kuvitella tilannettanne keveäksi.

Minulle tuli mieleen kirjoittamastasi vielä eräs vanha sanonta tai näkemys:

Valitsematta jättäminen on valinta. Usein se on valinta jatkaa entistä mallia.

Jos mies ei vastaa syvimipiin toiveisiisi ja tarpeisiisi parisuhteestanne,  jää sinun valinnaksesi miettiä, tahdotko jatkaa. Jos et tahdo tätä, on sinun itsesi valittava sitten toisin. Sehän ei ole hänen puolestaan päättämistä, vaan oman itsesi vuoksi valitsemista. 

Mitä tästä ajattelet?

Hei. 

Parin vuoden seurustelun jälkeen suhteeseen yleensä tulee viimeistään kysymys siitä, ollaanko sitouduttu samaan suhteeseen, mitä toivotaan toisiltaan yms. Jotenkin saan sen ymmärryksen, että tällainen perusteellisempi pohdinta suhteeltanne on hautautunut jonnekin ja olette viikonloppuisin yhdessä lähinnä tavan vuoksi. Voisitko uskaltaa ottaa härkää sarvista, ja ottaa ihan selvästi puheeksi suhteenne tilan. Missä mennään, minnne ollaan menossa? Puheeksi ottaminen ei ole helppoa. On suuri vaara, että joko paetaan asian puhumista tai sitten syytellään toista tai tulkitaan toista. Ainoa toimiva resepti on minä-viesteillä omista tunteista, tarpeista ja odotuksista puhuminen ja niistä vastuun ottaminen ja toisen osapuolen kuunteleminen.  Sen jälkeen on kyettävä katsomaan, haluatteko sitoutua parisuhteeseen tulevaisuudessakin. Jos aiotte jatkaa, jotain on muututtava. Sitoutuminen tarkoittaa, että kumpikin kannattelee parisuhteen vuorovaikutusta ja tekee osansa suhteen hyväksi.

Toivon teille antoisaa, rakentavaa keskustelukykyä, päätyipä se sitten mihin tahansa.