KirkkoSisko

Hei.

Olet ärsyyntynyt veljesi morsiameen ja mietit sen takia häistä pois jäämistä.

Häistä jääminen pois muun kuin akuutin sairauden takia on kuitenkin iso viesti veljellesi ja suvulle. Luulen, ettet kuitenkaan tahdo niin voimakasta elettä tehdä. Sen sijaan voisit miettiä, miten parantaa kommunikaatiota morsiamen kanssa jo reilusti ennen häitä. Kerrot morsiamen komentelevan sinua.  Millä lailla voit itse vaikuttaa niihin tilanteisin rajaamalla ja suojaamalla itseäsi, ilman, että syntyy välirikkoa? Voisitko harjoitella etukäteen jotain rakentavaa vastausta, joka olisi erilainen kuin aikaisemmin? Se voisi vaikka olla jotain sen tapaista, että toivot hänen luottavan sinun lahjaan valmistautumiseesi eikä muistuttelevan siitä enää. Tai vaikka, että sinusta ei ole kiva kuulla kotiasi arvosteltavan. Omat rajat täytyy jokaisen oppia asettamaan itse, mutta se ei aina ole helppoa tehdä niin, ettei välit mene poikki.

Jos saatte kuitenkin muutoksen aikaan jo nyt hyvissä ajoin ennen häitä, voit itse hääjuhlassa keskittyä vain iloitsemaan perhejuhlasta ja toivomaan hääparille hyvää elämän onnea. 

Hei ap,

En lukenut ihan kaikkia kommentteja. 

Minusta kuulostaa, että pointti tuntemuksissanne ei ole kodinsisustuksessa, vaan kommunikaatiossa. Lähes kaikki parisuhteen ongelmat kilpistyvät vuorovaikutustaitoihin. Valtapeli astuu usein aidon dialogin sijaan, ja sen sijaan, että puhutaan sohvasta tai matosta, puhutaankin siitä, kumpi voittaa, kenen sana painaa. Tästä tulee tietoisesti pyrkiä pois. Parisuhdekursseilla keskitytään vuorovaikutustaitojen opiskeluun. Ihan siis siihen, miten asioista puhutaan niin, että kumpikaan ei jyrää, kumpikin tulee kuulluksi. Siihen vaikuttaa molempien panos: pitää oppia tuomaan omat ajatukset esiin ja pitää oppia kuuntelemaan. Mitäpä, jos seuraavaksi varaisittekin itsellenne parisuhdekurssin (Esim. Parisuhde Kataja järjestää näitä)

Moni onkin jo vastannut. 

Ehkä termi 'tietämättään masentunut' on hieman harhaanjohtava, eihän kyse ole vain tietotason kysymyksestä.

Mutta esimerkiksi ihminen voi kokea vuosikausia huonoa itsetuntoa, riittämättömyyttä, syyllisyyttä jne ajatellen, että ne ovat oikeasti totta - siis että oikeasti on huono, epäonnistunut, turha.  Lisäksi voi olla erilaisia kipuja ja ruumiillisia tuntemuksia, joita aina tutkitaan kokonaisuudesta irrallisina oireina (vaikkapa väsymystä anemiana jne). Vasta kun joku lääkäri tms osaa pitää oikeasti silmät auki ja nähdä tämän henkilön kokonaisuutena ja diagnosoida masennuksen, voi olla että kaikelle kokemalleen tuleekin nimi ja ymmärrys.  Tällöin ihminen tajuaa, että esim. itsesyytökset ovatkin sairauden (depression) oire, eivätkä absoluuttinen totuus.  Tästä voi alkaa toipuminen, itsensä hyväksyminen ja depression selättäminen. 

Toivotaan, että saatte asianne selvitettyä ja tukea itsellesi terapiasta. Käsitin aloituksesi, että mies poistui sunnuntaina eikä ole sen jälkeen ottanut yhteyttä. Toivottavasti voitte nyt jo kommunikoida asiasta.

Hei.

Tiedostat ja erittelet taitavasti, että osa sinun nykyisessä parisuhteessasi tuntemistasi tunteista on menneisyytesi haavojen aiheuttamaan kipua. Toisaalta vaikka näin ei olisikaan vaan tarkastelisi asiaa aivan irrallisena, on päivänselvää, että häipyminen pitkäksi aikaa ilmoittamattta riidan tiimellyksessä on julmaa ja hylkäävää kelle tahansa. Kontaktista vetäytyminen täysin totaalisesti on tuhoavaa. Toki se on eri asia, kuin vetäytyä riidassa hetkeksi 'rauhoittumaan', esim sanoo lähteävänsä pariksi tunniksi kävelylle mutta tulee takaisin. Tällöin lähtijä tosiaan ilmoittaa itse tulevansa ja pitää siitä kiinni. 

Jatkon kannalta olisi hyvä, että voisit ammattilaisen tuella käydä läpi sekä omaa historiaasi ja sen tunnekuormaa, mutta etenkin sitä, miten voit tässä hetkessä toimia oikein. Mitä sallit, missä on raja, jotta voit hyvin. Mielestäni esim. parisuhteessa voi esittää myös tietyn rajan jota ei saa ylittää, jos se on itselle oikeasti täysin ylivoimaista: Esimerkiksi: "En voi kestää sitä, että häivyt kokonaan riidassa moneksi tunniksi etkä ilmoita tulevasi takaisin. Jos niin tapahtuu vielä toiste, en voi jatkaa parisuhdettamme, koska se on minulle liian sietämätöntä. " Tämä ei ole uhkailua eikä kiristämistä vaan sen sanoittamista, mitkä ovat suhteen reunaehdot, kummallekin osapuolelle.