KirkkoSisko

Hei.

Ihminen on monesta tekijästä koostuva kokonaisuus. Jokaisessa sairaassakin on myös terveyttä, suurempi osa. Tälle terveydelle rakentuu myös mielenterveys. Se, että mielenterveydessä on haavoja tai vammoja, ei ole niin ratkaiseva, kuin se terveys, voimavarat, vahvuudet ja luomisvoima, joka ihmisessä on. 

Mielenterveys ei, kuten moni muukaan asia, ole polaarinen joko-tai vaan enemmänkin sekä-että. Se, että olet masentunut nyt ei johda loppupäätelmiin tulevaisuudestasi. Sinä muutut ja elämä ympärilläsi muuttuu. Myös persoona muuttuu elämän eri vaiheissa: Ihminen on 15-vuotiaana varsin erilainen kuin 50-vuotiaana yms. Vaikuttaa, että huolestut siitä, määrittääkö masennuksesi sinua ihmisenä ja mitä on jäljellä sinusta, jos masennus loppuukin.  On ymmärrettävää, että muutokset pelottavat ihmistä. Silti kyse on kasvuprosessista, johon itse osaltasi vaikutat. Voit koettaa luottaa itsessäsi olevaan viisauteen ja voimaan, olipa oireistosi nyt mitä tahansa. Toivon, että sinulla on riittävä hoito masennukseesi, jossa voit myös miettiä, mitä paraneminen ja kuntoutuminen tarkoittavat. 

Hei.

Parisuhde on suhde, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat siihen vapaasta tahdostaan. Toisen puolesta ei voi olla parisuhteessa. Jos ei jompi kumpi enää sitoudu parisuhteeseen, ei sitä voi yksin jatkaa. Teillä on pitkä historia takananne. Olette ylläpitäneet tietynlaista tasapainoa erillisyyden ja läheisyyden välillä. Nyt olet ottanut rajun harppauksen etäisyyden puoleen. Normaalistikin parisuhteessa erillisyyden ja läheisyyden vaiheet vaihtelevat. 

Mietin, että voisitte suuresti hyötyä pariterapiasta. Ulkopuolisen ihmisen avulla voisitte tutkia omaa sitoutumistanne suhteen jatkamiseen. Jotain suhteessanne on muututtava perinpohjin, jotta voitte jatkaa. Oletteko valmiit toteuttamaan tämän muutoksen, kumpikin omalta kannaltanne? Mitä ajattelet tästä?

Parisuhde on vaikea muunmuassa siksi, että se haastaa ja suorastaan pakottaa katsomaan peiliin. Usein historiamme ja tarinamme vaikuttaa siihen, miksi peili jotenkin tuntuu vievän aina samaan näkymään. Kerroit, että olet huomannut olevasi suhteissasi se jättäjä. Oletko tutkinut tätä teemaa omassa elämäntarinassasi tarkemmin? Mitä tuo jättäminen sinulle ja sinusta kertoo`?

Entä, jos uskaltaisit jatkaa peilin kanssa tällä kerralla pidemmälle. Mitä pitää muuttua nyt? Miten voit itse olla luomassa muutosta hyvään? Minne mukavuusrajojesi ulkopuolelle on hyvä kurkottaa, missä kohtaa taas tärkeä pitää rajoistaan kiinni? Mitä tapahtuu, jos reagoitkin seuraavalla kerralla (esimerkiksi riitaan tai provokaatioon) aivan eri lailla kuin ennen? Miten toimia toisin? 

Mitä ajattelet tämän tyyppisistä kysymyksistä, vievätkö ne yhtään oikeaan suuntaan?

Kunnan sosiaalitoimeen voi tehdä ihmisestä/perheestä myös huoli-ilmoituksen.  

Hyvä, että voitte ääneen puhua surustanne ja luopumuksesta. Samalla mahdollistuu sen suunnittelu: miten voidaan luoda tulevista jouluista omanlaisia, riittäviä, ilman vertailuja vain menneisiin ja menetyksiin?

Voitte vaikka kukin perheenjäsen laittaa listalle yhden asian, mitä toivoo tulevalta joululta (muuta kuin lahjaa). Olipa se sitten tietty koristelu/sisustus (vaikkapa tontun pesä tms) , jokin yhdessä tekeminen esim. pipareiden leipominen varhain aattoaamuna, jouluhartaudessa käyminen, tms. Joka on uutta ja teidän itsenne kehittämää. Jossa ei näy se, mitä ollaan ilman, vaan mitä on nyt.