KirkkoSisko

Onko siis 5-vuotias kanssasi kotona kun toiset ovat koulussa? Tarkoitatko lähinnä sitä aikaa?

Kannustan sinua ottamaan selvää alueesi sekä seurakunnan että muiden toimijoiden (MLL ym) järjestämistä perhekerhoista, muskareista, avoimista päiväkodeista ym. Kun teillä 5-vuotiaan kanssa on oma 'koulu' jonne mennä, saat ryhdikästä tekemistä ja myös ihmissuhteista.

Jos taas tarkoitit ihan 'omaa aikaa', niin nyt voisi olla mahdollisuus tutustua itseesi ja miettiä, minkälaista vaikkapa luovaa ilmaisua voisit ryhtyä harrastamaan. Sopisiko sinulle esim. käsityöt? Niitähän voi tehdä aina, kun aikaa liikenee, ei ole sidottua aikaan ja paikkaan. Tai ihan mitä tahansa, kuorolaulusta uintiin tai lenkkeilystä kirjapiiriin. Ota selvää eri toimijoiden tarjonnasta, työväenopisto yms. Anna itsellesi lupa ja rohkaisu kokeilla erilaisia juttuja. Voi olla, ettet vielä tiedäkään, mikä piilevä lahja sinussa odottaa tulemista päivänvaloon!

Ap, 

Joskus ihmiselle tulee elämässä hetkiä, kun kaikki epämääräinen tuntuu saava selityksen ja asiat loksahtaa paikalleen.  Nyt sinusta tuntuu, että olet löytänyt omassa elämässäsi käyttäytymistäsi ohjaavan 'vamman', riippuvuuden.  Tällainen oivallus on sinulle nyt mahdollisuus päästä eteenpäin.

Voisi olla hyvä hakeutua vaikka edes muutamaksi kerraksi jonkin keskusteluavun piiriin. Tarkoitushan ei ole leimata ketään diagnoosien taakse, vaan auttaa tilanteessa eteenpäin. Löytää omat terveet voimavarat, uusia tapoja toimia ja reagoida, löytää ehjempi minuus, hyväksyä itsensä. Usein siihen tarvitaan ulkopuolista ihmistä, joka on tarpeeksi etäällä. Voit tutkia elämääsi ja kypsyä sellaiseen muutokseen, joka voimistaa tulevissa ihmissuhteissa.  Kuten kirjoitit, haluat tulla siksi ihmiseksi, joka jo pohjimmiltaan olet, mutta joka ei ole päässyt vielä esiin. 

Voimia, iloa ja uutta muutosta toivotan

Hei ap. Hienoa toki se, että tytär on kertonut näistä ajatuksistaan sinulle. Suosittelisin sinun ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan tai muuhun kunnan perhepuolen tukeen ja keskustelemaan siitä, mikä olisi tässä tilanteessa lapselle paras vaihtoehto, mitä tukea isä voisi saada jaksamiselleen ja toisaalta, missä lapsi voisi purkaa parhaiten ulkopuoliselle ihmiselle tuntojaan. Sinä äitinä olet vähän eri roolissa toisena vanhempana: ulkopuolinen, neutraali ihminen saattaisi tukea lasta paremmin avoimesti ilmaisemaan tunteitaan. Myös alkava murrosikä voinee aiheuttaa erilaisia tuntemuksia. Joka kunnassa on vähän erilaiset lasten ja perheiden palvelut, niin siksi en pysty suoraan ohjaamaan oikeaan osoitteeseen, mutta kunnan sivuilta tai esim. koulun oppilashuollosta kysymällä saatte varmasti ohjausta oikeaan pisteeseen.

Jos mielialasi on jatkuvasti alakuloinen ja koet elämän raskaana, kannattaa tietnkin ilman muuta mennä lääkäriin masennuksen ja mielialan hoitamiseksi.

Olet kokenut ison pettymyksen ja käsitellytkin sitä terapiassa, mutta koet vielä asian hallitsevan elämääsi.

Ajattelen, että ihmisen on opittava hyväksymään ja antamaan anteeksi kipeätkin kokemukset, jotta niistä voi vapautua. Se ei tarkoita, että pyyhitään tapahtunut yli tai teeskennellään että sitä ei ole, vaan että se hyväksytään olevan osa ja yksi raita elämän räsymatossa, mutta että raitoja on muitakin ja tumma raita on vain yhdessä kohtaa eikä hallitse koko mattoa. Asioista pitää opetella päästämään irti. Voisitko vielä käsitellä teemaa esim. saman terapeutin kanssa uudestaa. Jotta saisit tämänhetkisen elämäsi täyteen etkä eläisi menneisyyden kahlitsemana. Läsnäolosi ja elinvoimasi voisivat olla enemmän totta nyt tällä hetkellä.