KirkkoSisko

Ilman muuta voi tehdä ja kannattaakin tehdä huoli-ilmoitus, jos sellaista huolta on, mikä ei kotikeinoin ratkea. Tällöin kartoitetaan perheelle /lapselle tarjottavan tuen tarvetta ja sen muotoja. Yleensä moniin tilanteisiin löytyy jotain apua!

Hei ap.

Murrosiässä moni joutuu kamppailemaan ahdistuksen tunteita vastaan. Sitä kamppailua ei tarvitse eikä oikeastaan saakaan tehdä yksin. Hakeudu heti huomenna juttelemaan koulun terkkarin tai muun oppilashuollon aikuisen kanssa, tai jos paikkakunnallasi on jokin nuorisoklinikka/nuorisoneuvola, jonne pääsee ilman lähetettä (eri kaupungeissa on eri tavalla, siksi en voi suoraan neuvoa). Jos ihan pahana tulee ahdistuskohtaus päälle, voit mennä päivystävälle lääkärille. Oireitasi voidaan hoitaa monin eri tavoin. Älä kärsi yksin, apua on olemassa.

Hei ap. 

Kysymyksesi voi tulkita monella tavalla. Jos ajattelet sitä, että terapiassa kohdataan lapsuuden asioita, niin siihen toki on tutkimustietoakin paljon. Ihmisen elämäntehtävä on hyväksyä itsensä ja oma tarinansa. Jotta voi hyväksyä, prosessoida yms, on toki tiedettävä, mitä asioita omaan elämäntarinaan liittyy. On niin sanotusti katsottava peiliin vaikeitakin asioita, eikä vaiettava tai lakaistava maton alle. On todettu, että myös edeltävien sukupolvien historia ja heidän elämäntarinansa vaikuttavat jokaiseen jollain lailla. Myös sukujen salaisuudet pitävät otteessaan, jos niitä ei kohdata vaan vältellään.

Sen sijaan näihin mahdollisesti kauhistaviin asioihin ei pidä eikä tule jäädä vellomaan. On tarkoitus myös saada asiat jollain lailla loppuun käsitellyiksi ja siirtyä elämään tätä päivää ja tulevaisuutta. Terapiankin tarkoitus on saada ihminen tulemaan siksi, joka hän jo on: auttaa saamaan omat voimavarat, elinvoima ja luovuus käyttöön ihan tässä ja nyt.  Menneisyyden muistot eivät saa kahlita ihmistä.

Ihminen on tavallaan historiansa tuote, mutta se ei ole koko totuus. Uutta luova elinvoima ihmisessä (toisen ihmisen myötätunto, kuulluksi tuleminen yms terapiaprosessissa) auttaa myös pääsemään eteenpäin.

Ihmiset suhtautuvat erilailla vuodenaikoihin. Jotakuta ahdistaa kevät ja toisia masentaa pimeys. 

Mitä, jos antaisit itsesi luvan kanssa olla talviunilla, kun kuulut selvästi näihin kaamosväsyjiin.

Mitä haittaa, jos et jaksakaan mitään muuta kuin katsella telkkaria vapaa-ajan? Jos hoidat välttämättömät peruasiat ja annat lopun olla 'himmeällä liekillä'. Ehkä sinä luonnostaan puhkeat kukkaan, kun kevät alkaa. 

Hei ap, tilanne on alussa  monillakin tapailevilla pareilla sellaista keinuttelua, ennen kuin löytyy yhteinen tapa olla vuorovaikutuksessa. Rytmit ja tavat pitää yhteyttä voivat olla hyvin erilaisia ja se on ihan ok. 

Mutta se ei mielestäni ole ok, että vain vihjaillaan ja jätetään kertomatta esim. tämä asia. Tutustumisvaiheessa on tärkeä ilmaista, mitä ajattelee, mistä tykkää ja mistä ei, koska eihän muuten toinen opi sinua mitenkään tuntemaan. Mielestäni on jopa vähän epäreilua vastata yhdellä sanalla ja toivoa toisen siitä 'ottavan onkeensa'. Eikö olisi reilua ja suojaisi kumpaakin osapuolta, että sanoisit tämän:

Olen huomannut, että viestittelet usein ja toivot paljon kanssakäymistä. Itse olen erilainen ja minulle riittäisi vähempikin. Sovitaanko, että soitetaan kerran illalla ja jutellaan sitten enemmän viikonloppuna - Siis jotain tämän kaltaista? Miltä kuulostaa?