KirkkoSisko

hei ap.

Eri kunnissa on tarjolla erilaisia mielenterveyttä tukevia palveluja. Joissain psykiatrian poliklinikka tarjoaa terapiaa.  Joissain terveyskeskuksissa taas psykiatrista sairaanhoitajaa voi tavata maksuttakin. Yksityiseen terapiaan voi saada Kelalta tukea lääkärinlausuntojen perusteella, mutta siitä jää omavastuu maksettavaksi. Eli se ei ole täysin ilmaista, tuettua kyllä, mutta silti omavastuuta voi jäädä kymppejä per kerta.

Älä missään nimessä jätä hakeutumatta hoitoon lastensuojelun pelossa. Ensinnäkin lapsi voi paremmin, jos hoidat itseäsi, mutta toisekseen, vanhemman sairaus ei sinänsä ole lastensuojelun tarve. Vaan ainoastaan lapsen hyvinvointi ratkaisee sen. Jos last.suojelu tulisi kuvioon, se olisi lapsen hyväksi, jotta lapsi saisis tukea.

Rohkaisen siis hankkiutumaan avun piiriin viivyttelemättä. 

Hei ap, ihmettelet sitä, että joku tahtoo lapsen yksin.

Nykyään perheen käsite on muuttunut. Meillä Suomessakin elää valtavan erilaisia perheitä eikä perhettä enää edes voi määritellä yksiselitteisesti. Tähän perheiden kirjoon mahtuu myös ne, jotka 'hankkivat' lapsen yksin. Se on aivan ok. Jokainen miettii omat voimavaransa ja ratkaisunsa. Joillekin parisuhde ei ole paras mahdollinen elämän muoto lapsiperheessäkään.

Hei, kuulostaa kurjalta kokemukselta. 

Mielestäni on parempi käydä lääkärillä arvioituttamassa omaa terveydentilaa. Nettipalstoilla vastauksia voi tulla ihan millaisia tahansa. On mahdollista, että kyse on esim. lääkityksen sivuvaikutuksista tms. Mutta näihin asia selviää vain lääkärillä, ei arvailemalla.

Hei ap, tietenkin tuo on väkivaltaista, jos toinen estää toisen yöunet.  Ongelmista jutellaan päiväsaikaan, molemmille sopivalla ajankohdalla.   Myöskään parisuhteeseen ei kuulu minkäänlainen uhkailu tavaroilla eikä millään muullakaan. Mutta olet kirjoittanut todella lyhyesti ja vain yhdestä näkökulmasta, joten palstalla tuskin asiaa voidaan selvittää. Pyrkikää keskenänne rakentavaan keskusteluun asap, ja jos se ei onnistu, voitte hakea tukea perheneuvonnasta.

Hei ap

Teini-ikää ei suotta sanota murrosiäksi. Siinä kaikki on murroksessa, myös kiinnostukset elämän asioihin kuten kouluun. Se on normaalia ja niin tavallaan tuleekin olla. Mutta toki kohtuuden rajoissa.

Jos sinulla on selkeää huolta lapsen koulumenestyksestä, kannattaa ilman muuta olla yhteydessä luokanvalvojaan ja erityisopettajaan /terkkariin. Koulun oppilashuolto voi miettiä tukitoimia, miten lapsi saa suoritettua koulunsa ja oppiikin jotain eikä vain notku paikalla.   

Jotkut teini-iän ilmiöt menev'ät ohi ihan biologisten faktojen mukaan: aivot kehittyvät ja esim. otsalohko, joka on tärkeässä asemassa vastuun, moraalin, pitkäjänteisyyden yms suhteen, on vielä teinillä kesken.

Osassa taas on kyse oireista, joita voidaan hoitaa.